Graavisiika on ollut monien mieslukijoidemme kiinnostuksen kohteena. Graavaaminen eli kevytsuolattu kala on ollut suomalaista kalaperinnettä jo vuosia. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi ihmeellisen graavaus, graavaaminen sanan alkuperää, sillä eihän se suomea ole. No, kauaksi ei tarvitse kurkotella. Aikoinaan kun Lapista Tornionjoen suunnasta saatiin runsaasti lohta oli tapana suolata ja kaivaa (ruotsiksi grava) kala maahan. Talven tullen suolattu kala käytiin hakemassa suksilla ja kuljetettiin kevyempänä kuormana ahkioissa lähemmäksi asutusta. Tarua vai totta, mutta ihan järkeenkäypä selitys.
Graavisiika perinteitä kunnioittaen
1 iso siika
2 rkl merisuolaa
1 rkl sokeria
rouhittua valkopippuria (rouhittua maustepippuria)
tillin oksia
Fileoi siika. Kalaa ei tarvitse suomustaa. Nypi (n.20) ruotoa kylkiruotojen yläpuolelta, halutessasi täysin ruodottoman lopputuloksen. Ripottele molempien fileiden lihapuolelle suola ja sokeri. Jauha päälle vielä valkopippuria. Aseta fileet lihapuolet vastakkain ja väliin muutama tillin oksa. Kääri tiukaksi paketiksi (perinteisesti) voipaperiin. Laita laakeaan astiaan ja jääkaappiin kevyen painon alle. Kala on syötävää päivän parin kuluttua.
Merisiiassa ei ole varaa loisista. Järvestä pyydystetty siika kannattaa pakastaa vuorokauden ajan ennen graavaamista.