Juuri 14 vuotta täyttänyt Matilda julkaisi esikoisromaaninsa: "Lähetin sen kustantamoihin, ja aika nopeasti se otettiin"

Espoolainen 14-vuotias kilpaurheilija Matilda Levoranta on ollut pienestä pitäen kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän pohtii elämänmenoa ja ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Kirja Totuus nuoruudesta (Reuna Publishing House 2023) syntyi Matildan omista kokemuksista ja havainnoista. 

14-vuotiaan urheilijalupauksen esikoisteos julkaistiin hiljattain, ja vastaanotto on ollut positiivista. Matilda Levoranta kirjoitti kirjan kolmessa kuukaudessa koulun ja kilpaurheiluharrastuksen lomassa.

– Lähetin sen kustantamoihin, ja aika nopeasti se otettiin, vaatimaton esikoiskirjailija kertoo. 

Matildan perhe kannusti häntä kirjoittamaan kirjan. Vaikka teos on fiktiivinen, samaistuu nuori kirjailija voimakkaasti kirjansa päähenkilöön Usvaan.

– Hyvää fiktiota ei synny, jos ei ole kokenut asioita tai tiedä, mistä kirjoittaa.

Samaistuu kirjan päähenkilöön

Matilda Levoranta on aina kirjoittanut. Hän itse asiassa kirjoitti jo ennen kuin edes osasi kirjoittaa, kun hänen sanelujaan kirjoitettiin ylös kotona.

– Kirjani päähenkilö kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, OCD:sta. Minulla on pakko-oireista jonkin verran omaa kokemusta, mutta kirja on fiktiivinen teos, ei omaelämänkerta, Levoranta huomauttaa.

Levoranta toivoo kirjan herättävän avointa keskustelua vakavasta aiheesta ja madaltavan nuorten kynnystä hakeutua hoitoon.

– Olen aina halunnut vaikuttaa asioihin ja mitä isommaksi olen kasvanut, niin vuosien myötä olen alkanut nähdä, miten huonosti asiat nuorilla ovat.

Halu vaikuttaa asioihin

Levoranta käsittelee kirjassaan asioita, joihin hän on omassa elämässään törmännyt. Työpaikoilla järjestetään työhyvinvointikyselyjä, mutta Levorannan mielestä kouluissa pitäisi järjestää sellaisia myös.

– Oppilailta voisi vaikka kerran kuussa kysellä, että miten menee.

Koska kukaan ei kysy, nuoret kokevat jäävänsä ongelmiensa kanssa yksin.

Levoranta ottaa esimerkiksi niin kutsutut vent-videot, jossa nuoret avautuvat sosiaalisessa mediassa asioista, joista pitäisi puhua terapeutille.

Somen hyvät ja pahat puolet

Terapiaan on Levorannan mukaan vaikea päästä, tai sitten nuori ei tiedä, mitä kautta voisi hakea apua. 

– Onneksi sosiaalinen media ja netti on olemassa, koska ne ovat melkeinpä ainoat kanavat, josta nuoret saavat tietoa mielenterveysongelmista.

– Minusta somessa on hyviä puolia, mutta myös paljon huonoja esimerkiksi ulkonäköpaineita ja ongelmia kehonkuvan kanssa.

Lue myös: Kiusattu ja masentunut Erhan ei poistunut kotoaan kahdeksaan vuoteen – nyt hän kertoo tarinansa, jotta sen kuulisi joku toinen sohvalla itkevä nuori

Levoranta kertoo, että koulussa opetetaan mielenterveysongelmista vasta yläasteen yhdeksännellä luokalla kymmenen sivun verran terveystiedon tunneilla, eikä se hänen mielestään ole missään nimessä tarpeeksi.

– Minusta mielenterveyden asioista voisi alkaa puhua jo ala-asteen viimeisillä luokilla, Levoranta sanoo.

Hänen mielestään yläasteella voi olla jo liian myöhäistä puhua mielenterveysongelmista.

– Mielenterveysongelmat voivat puhjeta jo ala-asteella tai aikaisemminkin, Levoranta pohtii.

Epäuskottavia nuortenkirjoja

Matilda Levoranta on myös lukenut paljon nuorten kirjoja, mutta niissä hän törmää aina samaan ongelmaan.

– Aikuisten kirjoittamat kirjat nuorille eivät ole kovin samaistuttavia. Nuorten kieli ja hahmot käyttäytyvät aikuisten tekemissä kirjoissa epäuskottavasti. 

Levorannan mielestä aikuiset eivät ymmärrä nuoria, mutta usein luulevat ymmärtävänsä.

– Yhdessäkin kirjassa henkilö oli itsetuhoinen, mutta sitten keskellä kirjaa päätti, että ei ole enää itsetuhoinen. Ei se oikeassa elämässä mene niin.

Lue myös: Vanhemman ylisuojelevuus voi hankaloittaa nuoren itsenäistymistä

Vähättelyä ja suorituspaineita

Aikuisten kyvyttömyys samaistua nuorten kokemuksiin näyttäytyy myös vähättelynä.

– "Kun minä olin nuori, ei ollut mielenterveysongelmia", Levoranta kertoo esimerkin joidenkin aikuisten tavasta mitätöidä nuorten kokemukset.

– Aina on ollut mielenterveysongelmia, mutta nyt niistä puhutaan hieman enemmän, tosin ei vieläkään täysin avoimesti.

Lue myös: Kolmannes nuorista pelkää työelämän kuormittavuutta – "Iso peiliin katsomisen paikka"

Saako olla ihan tavallinen?

Kilpaurheilijana Matilda Levoranta vaatii itseltään paljon. Myös monet muut nuoret, etenkin urheilua harrastavat, vaativat itseltään paljon. Aikuisten ei enää tarvitsisi lisätä paineita.

– Joo, aina nuorilla on ollut rankkaa, mutta paineet ovat nykyisin tosi kovat ja nuorilta odotetaan paljon. Myös toiset nuoret lisäävät paineita.

– Olisi hyvä, jos voisi harrastaa vaikka kilpaurheilua ilman, että täytyy olla paras. Jos voisi vaan treenata ja harrastaa ilman suorituspaineita.

Hän kuitenkin korostaa, että urheilee itse tavoitteellisesti ja pyrkii olemaan siinä paras. Halun täytyy kuitenkin lähteä nuoresta itsestään, ketään ei voi pakottaa olemaan paras.

– Ymmärrän kuitenkin sen, etteivät kaikki halua olla vaikkapa paras urheilija. Minusta tavoitteellisuus ja kunnianhimo on hyvä asia, kunhan ei ala perustaa omaa tai muiden arvoa saavutuksiin.

Lue myös: Miss Satakunta Jade Saine kamppaili vuosia masennuksen kanssa: "En ollut stereotyyppinen masentunut"

Vanhemmat lataavat liikaa odotuksia

Levorannan mukaan jotkut vanhemmat pakottavat nuoren esimerkiksi kipeänä treeneihin. Paineita nuorille voi tulla vaikka siitä, että harrastavasta nuoresta odotetaan jotain suurta tulevaksi.

– Vanhemmille pitäisi riittää, että olet ihan tavallinen, eikä sinusta tule jotain suurta, Levoranta vertaa.

Tavallisuudesta pitäisi tulla normi.

– On ok olla keskiverto esimerkiksi koulussa. Monilla on esimerkiksi pakonomainen tarve saada aina luokan paras numero.

– Aikuisille haluan vaan sanoa, että luopukaa ylemmyyskompleksista, me nuoret emme ole idiootteja. Kuunnelkaa meitä. 

Lue myös: Moni lapsi treenaa liikaa ja uupuu - asiantuntija huolissaanLääkäri huolissaan pienten harrastajien treenimääristä: "Liian moni toivoo lapsestaan jotain Lauri Markkasta"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!