Ei auta, vaikka miten kääntelisi. Kyllä tässä on asetettava itsensä journalistiseen tahtotilaan ja tehtävä mielipidekirjoitus Jutta Urpilaisesta, tuosta SDP:n puheenjohtajasta ja Suomen nykyisen sekasikiöhallituksen valtiovarainministeristä ja hänen vaalikampanjastaan.
Viime viikko ei mennyt SDP:n Urpilaisella varsinaisesti ns. putkeen - toivottavasti tällä viikolla menee paremmin.
Kunnallisvaalitaistelussa tilanteet ja asetelmat muuttuvat kuin viidakkosodassa. Kun alkuviikosta alkaa opettaa Suomen kunnanvaltuutettuja sormi pystyssä veroparatiisiyhtiöiden vaaroista, loppuviikosta löytääkin itsensä puolustamassa oman punapääoman kauppahaarakkeen ja vaalirahoittajan kimppadiilejä kansainvälisen veroparatiisiyhtiön kanssa.
SDP:n kannalta viime viikko meni niin poskelleen, että se vaikuttaa liki käsikirjoitetulta (nimittäin, jos kaikki olisi mennyt hyvin, joku demaripolitrukki olisi kuitenkin rehvastellut, että meni aivan käsikirjoituksen mukaan...).
Keskiviikkona se alkoi. Urpilainen vaati SDP:n vaalikampanjan kärkeen, että kunnat panevat stopin hankinnoille Suomesta voittoja veroparatiiseihin kantavien yritysten kanssa. Muuten hyvä, mutta työministeri Lauri Ihalainen (sd.) oli muutamaa päivää aikaisemmin vastannut Tuija Braxin (vihr.) kirjalliseen kysymykseen, että mokoma rikkoo kuntien hankintalakia eikä ole mahdollista.
Torstain kyselytunnilla Urpilaista kävi jo sääliksi, sellaisen rumputulituksen kohteeksi hän joutui. Ja kun ei muuta hädissään keksinyt, julisti asettaneensa asiasta "poliittisen tahtotilan".
Oi ihania suuria sanoja! Tahtotila! Olen asettanut!