Ei auta, vaikka miten kääntelisi. Kyllä tässä on asetettava itsensä journalistiseen tahtotilaan ja tehtävä mielipidekirjoitus Jutta Urpilaisesta, tuosta SDP:n puheenjohtajasta ja Suomen nykyisen sekasikiöhallituksen valtiovarainministeristä ja hänen vaalikampanjastaan.
Viime viikko ei mennyt SDP:n Urpilaisella varsinaisesti ns. putkeen - toivottavasti tällä viikolla menee paremmin.
Kunnallisvaalitaistelussa tilanteet ja asetelmat muuttuvat kuin viidakkosodassa. Kun alkuviikosta alkaa opettaa Suomen kunnanvaltuutettuja sormi pystyssä veroparatiisiyhtiöiden vaaroista, loppuviikosta löytääkin itsensä puolustamassa oman punapääoman kauppahaarakkeen ja vaalirahoittajan kimppadiilejä kansainvälisen veroparatiisiyhtiön kanssa.
SDP:n kannalta viime viikko meni niin poskelleen, että se vaikuttaa liki käsikirjoitetulta (nimittäin, jos kaikki olisi mennyt hyvin, joku demaripolitrukki olisi kuitenkin rehvastellut, että meni aivan käsikirjoituksen mukaan...).
Keskiviikkona se alkoi. Urpilainen vaati SDP:n vaalikampanjan kärkeen, että kunnat panevat stopin hankinnoille Suomesta voittoja veroparatiiseihin kantavien yritysten kanssa. Muuten hyvä, mutta työministeri Lauri Ihalainen (sd.) oli muutamaa päivää aikaisemmin vastannut Tuija Braxin (vihr.) kirjalliseen kysymykseen, että mokoma rikkoo kuntien hankintalakia eikä ole mahdollista.
Torstain kyselytunnilla Urpilaista kävi jo sääliksi, sellaisen rumputulituksen kohteeksi hän joutui. Ja kun ei muuta hädissään keksinyt, julisti asettaneensa asiasta "poliittisen tahtotilan".
Oi ihania suuria sanoja! Tahtotila! Olen asettanut!
Tahtotilansa mukaisesti Urpilainen tahtoo nopeasti haluamansa lakimuutoksen: valta ja vastuu asiasta on hänellä itsellään.
Viikonloppuna julkisuuteen tuli sitten tietoja demarivetoisen Tradekan yhteydestä veroparatiisiyhtiö IK Investment Partnersin kanssa. Tradeka omistaa osan Suomen Lähikauppa Oy:stä, jonka pääomistaja on kyseinen veroparatiiseihin liitetty pääomasijoitusyhtiö. Samaan syssyyn alettiin kysellä, mikä on kyseisen yhtiön omistaman Attendo Oy:n rooli. Firma toimii aggressiivisesti ja voimakkaasti Suomen terveysmarkkinoilla ja yhtiö on voittanut monen kunnan terveyspalveluiden tuottamisen.
Kaiken päälle Osuuskunta Tradeka-yhtymä jakaa sen edustajistoon, hallintoneuvostoon ja hallitukseen kuuluville kunnallisvaaliehdokkaille (demareita suurin osa) 500 euron kunnallisvaalituen. Viime eduskuntavaaleissa osuuskunta tuki tuhannella eurolla yhteensä 45 ehdokasta.
Siwa on todellakin yllättävän lähellä!
Eli mikä on tarinan opetus?
No se, että kun alkaa vaalien alla julistaa sormi pystyssä moraalihommeleita, oman pesän on syytä olla kunnossa. Muuten homma kääntyy naurettavaksi ja itseään vastaan. Tilannetta ei helpota, että Tradeka-kommentoinnin Urpilainen sysäsi puoluesihteeri Reijo Paanasen (sd.) harteille.
Sääliksi muuten käy verohallinnon ylitarkastajaa Jarmo Mielosta, joka vaatii maanantain Ilta-Sanomissa selvitystä Tradekan yhteyksistä IK Investmentiin. Reipas tarkastaja meni vielä mölöyttämään, että "ei kai kukaan maineesta tarkka osallistu sellaiseen yhteistyöhön".
Kolumnimme painoon mennessä Mielosen kohtalosta ei ole tarkempaa tarkempaa tietoa, mutta tiedotteessaan verohallinto sanoutuu jyrkin sanoin irti tarkastajansa näkemyksistä ja pahoittelee aiheuttamaansa "negatiivista huomiota".
Oisikohan joku soittanut jonnekin?
Viime viikolla SDP otti takkiinsa myös rahoitusmarkkinaverossa. Nyt Urpilaisen pitäisi olla ajamassa "eturintamassa" Suomea veron piiriin Euroopan rahaministerien kokouksessa Luxemburgissa, mutta onneksi se seikkailu sai sentään aikalisän. Eikä Urpilainen päässyt edes kokouspaikalle, koska sattui sairastumaan.
SDP voisi muuten palkata ulkoministeri Erkki Tuomiojalle (sd.) matematiikanopettajan. Tuomiojahan laski viime viikolla, ettei vero muka maksa käytännössä mitään. Seuraavana päivänä suomalaiset työeläkeyhtiöt - joiden johdossa on myös sd-osaamista - kertoivat, että pelkästään niille hintalappu on yli 500 miljoonaa vuodessa.
Mitähän tässä ennen kunnallisvaalipäivää vielä kuullaan?
Mutta Urpilainen on nyt asettanut tahtotilan. Urheilutermein jäämme seuraamaan, mihin se riittää.
Timo Haapala