Sihvonen: Raimo Helmisen sopimussopassa jotain mätää ja hämärää – Erkka Westerlundilta hämmentäviä toimia

Pitkän jääkiekkoanalyytikon urani merkillisimpiä mysteerejä raukesi, kun Raimo Helminen myönsi haastattelun toimittaja Jani Uotilalle ja Hockey Night Extralle. Helminen kertoi avoimesti, miksi hän solmi ainoastaan yhden vuoden päävalmentajasopimuksen TPS:n kanssa.

Pääkuvan video: Raimo Helminen kommentoi TPS-sopimuksensa taustoja ja kertoo siitä, miltä hyvin sujuneen pestin päättyminen yhteen kauteen tuntuu. 

Tuntui varsin uskottavalle, kun Helminen avasi, että tarjolla olisi saattanut olla kahdenkin vuoden sopimus, mutta osapuolet päätyivät kuitenkin yksissä tuumin yhden sesongin mittaiseen diiliin – ynnä sovittiin, että katsotaan, miten käsillä oleva kausi 2020-2021 lähtee liikkeelle Helmisen johdolla, ja sitä mukaa jatkosopimukseen voitaisiin palata.

LUE MYÖS: Miksi Raimo Helmiselle tehtiin vain vuoden sopimus? TPS-pomo taustoittaa kriisiseuran tuoreinta värväystä

Ja lopulta kävi kaikkien kannalta onnettomasti, kun Helminen sai "yllättyä", ettei hänen kanssaan jatketakaan, ja vieläpä niin, että hänen paikalleen oli pestattu uusi mies, KooKoon nykyinen päävalmentaja Jussi Ahokas.

En ole onnistunut ymmärtämään, miksi seurassa, jonka hallituksessa operoi maineikas entinen valmentaja ja ammattivalmentajien yhdistyksen puheenjohtaja Erkka Westerlund, tehtiin päävalmentajalle vain yhden kauden mittainen sopimus. Tuo, ja Westerlundin aikakaudella TPS:n edelliselle päävalmentajalle Kalle Kaskiselle annetut potkut ovat aivan jotain muuta, mitä olin luullut Westerlundin ajattelevan valmentajuudesta.

Potkut ja vuoden valmennussopimus ovat seikkoja, jotka eivät missään tapauksessa silloin kuuluneet Westerlundin teoreettisiin ja käytännöllisiin vakaumuksiin, kun hän vielä itse valmensi. Nyt Westerlund kohteli sekä Kaskista että Helmistä niin kuin ei olisi toivonut itseään koskaan kohdeltavan.

Perättäisin sanoin: valmentamisen prosessi ei käytännössä koskaan pääse päähänsä yhdessä vuodessa.

Kaikkien tapahtumien mystisyys vain lisääntyy, kun tiedetään, että TPS:n urheilujohtajana toimii niin ikään entinen valmentaja, Jääkiekkoliitossa kannuksensa hankkinut Rauli Urama.

Tätä tulee kysyneeksi, sanon minä, tai paremminkin: miten ihmeessä Palloseuran siinä palaverissa, johon arvatenkin ovat osallistuneet sekä Urama että Westerlund, on päädytty näihin kummallisiin ratkaisuihin?

Rehellisesti: Itsekin epäröin Helmisen kykyjä. En nähnyt, että Helmisen kanssa kannattaisi tehdä ollenkaan päävalmentajasopimusta. Myönnän olleeni asian suhteen ainakin osin väärässä. Mutta jos ja kun Urama ja Westerlund näkivät Helmisen potentiaalin, oli heiltä ammattivirhe tehdä moinen pätkäsopimus. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Tällä hetkellä Helmisen TPS on peräti kolmantena sarjataulukossa. Se on kova suoritus joukkueelta ja päävalmentajalta. Tosin Helmisen kohtaloksi taisi koitua sesongin kohtuullisen vaatimaton alku. Sillä välin – ellei jo aiemmin – seurajohto suuressa viisaudessaan päätti hylätä Helmisen ja tämän jatkon tekemällä Ahokkaan kanssa sopimuksen.

Edellä mainittu tarkoittaa, ettei sen enempää Uramalla kuin Westerlundilla ollut ammattisilmää nähdä, että Helminen vielä kääntäisi kurssin. Itse kirjoitin ja puhuin, kerran jos toisen, että vaikeuksien keskellä Helmisen olisi vedettävä pelaava viisikko televisiokuviin, minkä hän pian sitten tekikin – mutta mitä ilmeisimmin oman jatkonsa kannalta täpärästi liian myöhään.

LUE MYÖS: Sihvonen: TPS:llä kahdet kasvot – loistoa seuraa yliviritys ja järjetön taklaus: "Miksi, oi miksi, Raimo Helminen"

Sitä en halua edes ajatella, että TPS organisaationa olisi pettänyt alun perin Helmisen, mutta kun nuo kirjaimet vahingossa ja valitettavasti kirposivat kynästäni tuohon edelle, niin sanottakoon lisää, että jotain mätää ja hämärää Helmisen ja Tepsin yhtälössä on. Vaikka TPS ei olisikaan ajanut Helmistä vuoden sopimuksen ansaan, homma meni kuitenkin monella tapaa vihkoon.

Sarjataulukossa vasta yhdeksäntenä majailevan KooKoon Jussi Ahokkaan ei ole tässä olosuhteessa vaivatonta hypätä Helmisen saappaisiin. Joka tapauksessa hän aloittaa alusta, kun taas Helminen olisi voinut ensimmäisen vuoden onnistumisistaan ja epäonnistumistaan viisastuneena jatkaa prosessissaan luontevammin. TPS palaa lähtöruutuun syyttä, suotta.

TPS:n kannalta on hankalaa sekin, että aivan kaikki suomalaiset valmentajat seuraavat kaikkien seurojen tilanteita, jos ei tarkalla niin ainakin sivusilmällä. Ettei Turussa vain olisi niin, ettei kahta ilman kolmatta. Kaskisen ja Helmisen kanssa epäonnistuttiin enemmän tai vähemmän, kuinka käy Ahokkaan.

En tarkoita, etteikö TPS jatkossakin saisi houkuteltua uusia päävalmentajia riveihinsä. Sen sijaan tarkoitan, että päällä on – lyhyesti sanoen: vaikeuksien kierre uuden ja taas uuden koutsin kanssa, mikä taas tarkoittaa, ettei aina kulloinenkin päävalmentaja valmenna parhaan itseluottamuksensa kanssa, koska näkymätön uhka leijuu hänen vaiheillaan. Seuran vanhat synnit tiedetään ja muistetaan.

Myös se on metka fakta, että tällainen toikkarointi lisää ulkoista painetta TPS:n ympärillä. Kannattajat ovat kummissaan ja media vahtii entistä valppaampana. Kiinnostaisi myös tietää, mitä seuran miljonääriomistajat Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen aidosti ajattelevat tapaus Raimo Helmisestä.