Pelicans tiedotti Ville Niemisen jatkavan seuran päävalmentajana. Onko kaikki nyt hyvin? kysyy MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen, ja vastaa: Ei todellakaan ole!
Kun analysoin Pelicansin organisaation tilaa, nostan tikunnokkaan nimiä: Ville Nieminen, Pasi Nurminen, Janne Laukkanen, Tommi Pärmäkoski, Tomi-Pekka Kolu, Pentti Matikainen ja Harri Hakkarainen.
Pelicansin nykyiset ongelmat juontavat jo viime kauteen, kun silloinen päävalmentaja Petri Matikainen ja apuvalmentaja, seuran pääomistaja Pasi Nurminen keksivät jääkiekkoilun lopullisesti uudestaan. Jääkiekkojulkisuudessa Matikaisen vallankumouksellista uutta pelitapaa tosin piikiteltiin nimillä kuten Moottorisahalätkä ja Haaskalintujääkiekko.
Paradoksaalisesti samalla tapahtui verrattoman hyviä asioita lahtelaisessa jääkiekkoilussa, kun seurassa tehtiin pelaajista entistä parempia urheilijoita Tommi Pärmäkosken opein Matikaisen ja Nurmisen johdolla. Lopulta Matikaisen tie päävalmentajana tuli päähänsä sekä omaa mahdottomuuttaan että sitä mukaa luonnollisestikin, kun voidaan ajatella: aika aikaansa kutakin.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Pelicansille organisaationa on tyypillistä se, että yhteen ja samaan hyvään siirtoon liittyy liki aina poikkeuksetta jokin kardinaalimunaus. Niin kävi nytkin, kun seura palkkasi uuden päävalmentajan, Ville Niemisen.
Ulos tultiin fanfaarien soidessa: Uusi päävalmentajamme on Ville Nieminen, hänen kanssaan on tehty peräti kolmen vuoden sopimus!
Paitsi että ei oltu tehty.
Luiskahti pieni vale. Ainakin valkoinen sellainen.
Kävi jo syyskaudella ilmi – asiasta uutisoi Hämeen Sanomat -, että Niemisellä onkin vain 1+1+1-mallinen sopimus Pelicansin kanssa.
Jo ennen kuin sopimuksen torso muoto tuli julki, päävalmentaja Nieminen höpötteli kummallisella tavalla Liigan avaustilaisuudessa "lahtelaisen jääkiekkoilun identiteetistä", kun hän selvitti, miksi harjoituspeleissä ei oltu pelattu aivan hänen mielipelikirjansa mukaista lätkää.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Lopulta Pelicans siirtyi, aste asteelta, pelaamaan jotakin ihan muuta kuin "lahtelaisen jääkiekkoilun identiteettiä"; Pelicans viljeli railakasta versiota Meidän pelistä etenkin kotihallissaan. Vaan siinä kohtaa ennen näkemättömällä tavalla apuvalmentaja Nurminen ilmaisi Telialla, että hän vastaa pelitavasta, hän vastaa pelitavan harjoituttamisesta. Niin kai sitten, oli päävalmentaja Niemisen myönneltävä korvat luimussa.
Kysymyksiä enemmän kuin vastauksia
Niihin aikoihin jääkiekkojulkisuudessa – Hämeen Sanomien aloittamaan virteen yhtyivät paitsi Telia myös Ilta-Sanomat – alkoi velloa spekulaatioita siitä, aikooko Pelicans jatkaa Niemisen johdolla myös seuraavalla kaudella. Sekä seura että Nieminen kiemurtelivat vastauksiaan epäammattimaiseen tapaan, tuntui, että molemmat ovat ajaneet itsensä pahasti puun ja kuoren väliin.
No, nyt on saatu julkisuuteen tieto, että Nieminen sittenkin jatkaa Pelicansin päävalmentajana.
On aiheellista kyseenalaistaa, millaiset työskentelyedellytykset Niemisellä on käsissään. Ne eivät ole häävit. Valmentaminen on ennen muuta luottamushommaa. Vaikka nyt pidettäisiin yllä kuinka juhlapuheita siitä, että kaikki on hyvin, ei se pidä paikkaansa. Luottamuksessa on särö puolin ja toisin seuran ja päävalmentajan kesken.
Pelicansin ja Niemisen teiden piti erota, sitä valmisteltiin monilla eri rintamilla, käärmettä ajettiin piippuun – mutta toisin kävi.
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Kuinka hyvin, aidosti ja ammattimaisesti toimii Niemisen ja Nurmisen yhteistyö? Vaikka kuinka muuta luultaisiin, ei ole tervettä, että omistaja on osa seuran valmennustiimiä vuodesta toiseen. Siinä olosuhteessa päävalmentaja ei voi koskaan olla täysin oma itsensä.
Onko Nieminen samoilla linjoilla fysiikkavalmentaja Tommi Pärmäkosken kanssa? Miksi hyvin perillä olevat tahot puhuvat, että jopa urheilulääkäri Harri Hakkarainen liittyisi jotenkin Pelicansin kuvioon?
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Voiko Nieminen luottaa puuhakkaaseen kaksikkoon Tomi-Pekka Kolu ja Tommi Turunen? Ensin mainittu on seuran toimitusjohtaja, jälkimmäinen pelaajatarkkailija.
Kenen joukoissa seisoo urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen? Laukkanen on tehnyt erinomaista työtä joukkuetta kasatessaan, mutta miten mahtoi mennä tämä välivaihe, kun Nieminen roikkui kuukausi kaupalla löysässä hirressä; kenen kanssa Laukkanen silloin keskusteli ensi kauden pelaajahankinnoista?
Juttu jatkuu videon alla.
8:27
Ja kun lisään koko yhtälöön hallituksen puheenjohtajan, legendaarisen Pentti Matikaisen, pääsen omaan intuitiiviseen johtopäätökseeni, jonka ilmaisen teknisesti: sopalla on luultavasti liian monta kokkia, ja kokkien suuret egot eivät meinaa mahtua saman hellan ääreen.
Mistä tarpeeksi suuri peili?
On jopa hämmästyttävää, että Pelicans pelasi niinkin hyvän kauden kaukalossa, mitä se pelasi. Suoritus on tässä olosuhteessa huikea pelaajilta, Niemiseltä, Nurmiselta ja Pärmäkoskelta. Eikä Laukkasen ansioita voi unohtaa. Ja samalla kuitenkin koko kööri seurajohtoa myöten asetti itselleen aivan turhan lasikaton menestyä pidemmälle.
Sanoisin, että urheilu eli peli itsessään on ulottuvuus, jota ei voi kusettaa. Urheilun antama tulos – HIFK löi Pelicansin laudalta puolivälierävaiheessa – kavalsi ja paljasti Pelicansin organisaation sekavan tilan. Enemmän oli tarjolla, mutta se ei käynyt egojen pirtaan, homma meni keskinäiseksi sarvien kalisteluksi.
En ennusta Niemiselle kovin pitkäkestoista tulevaisuutta Pelicansin peräsimessä. Onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet. Niemisen jälkeen Pelicansin on vaikea löytää uutta mitat täyttävää päävalmentajaa. Tulijoita toki on pilvin pimein, mutta lähinnä siitä tasosta, jolle on taas sorvattava 1+1+1-mallinen sopimus.
Lopulta Pelicansin kausi 2018-2019 oli monen sorttinen farssi. Tosin pahaa pelkään, ettei Pelicansin toimistolla ole kykyä katsoa peiliin, ottaa opiksi. Eikä siellä taida olla niin suurta peiliä, että sen eteen kaikki asianosaiset isoine egoineen mahtuisivat yhtä aikaa.