MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa tiistaikolumnissaan Helsingin Jokereista ja siitä julkisesta paineesta, mikä seuraan suunnataan tällä hetkellä poliittisiin ja ihmisoikeuksiin liittyvin perustein. Sihvoselle sen sijaan sopii, että Jokerit pelaa KHL:ssä ja luiskahtaapa tekstissä myötätuntoa peräti Kalervo Kummolan urheilupolitiikalle.
Sanoisin, että sekä Jokerit että KHL säilyttivät tällä tavoin kasvonsa. Jos ja kun lännestä on mukana seura KHL:ssä, Jokerit, on kaikkien osapuolten välttämätöntä ymmärtää, että tämän yhden seuran on ainakin siteeksi kyettävä ilmaisemaan eetosta, jonka perustana ovat demokratia ja ihmisoikeudet. Tuleekin huomata, miten hienosti tässä urheilu tulee toimineeksi kahta erilaista katsantokantaa välittävänä tekijänä.
Kun sanon tuossa edellä, että "ainakin siteeksi", enkä suin surmin sano, että "kokonaan", pyrin sillä ilmaisemaan sen, että puolin ja toisin on tultava vastaan. Jokereiden ja KHL:n liitto on ja pysyy jännitteisenä, jos ja kun nämä kaksi jatkavat yhteistä taivaltaan.
Teen senkin selväksi, että jos urheilulle asetetaan "täysin pitävät" demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kytkeytyvät kiinnekohdat, urheilulla on jatkossa tukalat oltavat.
Voisin luetella tähän kohtaan lukuisan määrän todella perinteisiä urheilumaita ja perään toisen mokoman nousemassa ja profiloitumassa olevia urheilumaita, joihin urheilua ei voida enää viedä, jos pidämme täysin kiinni länsimaisen demokratian ja ihmisoikeuksien vaateista. Riittänee, että mainitsen listan alkavan Kiinasta ja päätyvän USA:han; siihen sitten väliin kukin voi halunsa, faktojen ja kuvittelukykynsä mukaan täydentää maiden liki loputonta listaa.
Pidän hieman irvokkaana sitä, ettei määrätyille tahoille riittänyt edes se, ettei Jokerit pelannut Valko-Venäjällä. Koirat haukkuivat vieläpä perään pelin olleen väärin peruttu. Jokereiden olisi pitänyt peruuttaa peli toisin, ja joka tapauksessa ainakin tyylikkäämmin, muka. Jokereille satoi neuvoja oikealta ja vasemmalta, melkein kaikki muut paitsi Jokerit itse tiesivät Jokereiden asiat paremmin ja ylevämmin kuin seura ja sen ihmiset. Kyseessä oli väärin sammutettu tulipalo.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Jokerien pääomistajalla ja puheenjohtajalla Jari Kurrilla on ollut kiireinen syksy.Petri Saarelainen
Vaikka urheilu on urheilua, simppeliä hommaa ainakin sivusta katsoen, eivät asiat ja solmut urheilun ympärillä ole aivan niin yksinkertaisia sittenkään. On historiallista näköalattomuutta ajatella, että urheilut voitaisiin noin vain äkillisesti reväistä pois yhtäältä ja pitää kuin ei mitään yllä toisaalla. Ja että sillä konstilla maailma olisi parempi paikka elää. Ei, ei!
Papereissani urheilu on yhäti niitä harvoja ihmisten välisiä globaaleja, peräti universaaleja liimoja, jotka voivat välittää ja tasata ihmisten, valtioiden, ideologioiden, aatteiden, sukupuolten, rotujen ja uskontojen – pahimpia konflikteille alttiita ulottuvuuksia mainitakseni – ristiriitoja. Kunhan ihmiset vain päästetään urheilemaan keskenään, olemaan vuorovaikutuksessa.
En oikeasti usko siihen, että urheilun poisvetäminen sieltä täältä parantaa maailmaa merkittävästi. Sen toki näen ja hyväksyn, että jotkin protestit nostavat joitakin todella tärkeitä puheenaiheita ja saattavat sitä kautta edistää ihmisten eloa ja oloa maailmassa.
Silti urheilu itse on vain kuin lastu lainehilla, se ottaa vastaan maailmalliset myrskyt. En tunnista urheilua alkuunkaan sellaisena poliittisena mekanismina, jonka tehtävien piiriin kuuluisi kovinkaan aktiivisena tahona jakaa ihmisiä ja elämää hyvään sekä pahaan. Jopa urheilupolitiikka itse – kun kisoja jaellaan eri puolille maapalloa – on nollasummapeliä, jossa jotkut kisat sitten käydään tietäjien mielestä "oikeissa" maissa, jotkut "väärissä".
Ajatelkaa pieni hetki Kalervo Kummolaa. Eräässä kokouksessa hän oli myöntämässä jääkiekkoilun MM-kisat Sveitsille, ja jo seuraavassa kokouksessa Valko-Venäjälle. Urheilun kannalta myötätuntoisesti ajatellen Kummola ei ole tehnyt tuossa politiikkaa urheilulla, sillä politiikka ei koskaan suuntaudu näin erikuntaisiin päätöksiin. Politiikalla on liki aina tiettyyn suuntaan vetävä juonensa. Tässä sitä ei ole. Antakaa (edes kokeeksi) mahdollisuus ajatukselle, että kisat on myönnetty vain kahteen oivalliseen jääkiekkomaahan.
Mielestäni urheilua on vaalittava sellaisena toimintana, jossa kuka vain voi kiinnittää numerolapun rintaansa juuri siellä, missä kisat kulloinkin järjestetään. Sitä toki sietää jatkossa urheilujohtajien pohtia aiempaa hieman huolellisemmin, mihin kisat viedään. Tämän ristiriidan omassakin ajattelussani havaitsen ja siedän sitä siksi, että urheilua ei pidä tärvellä ehdoin tahdoin äärimmäisillä siiroilla. Urheilun ihmisiä yhdistävää voimaa tulee suojella ja kultivoida kaikin keinoin, jopa urheilupolitiikalla, ja ehkä juuri sillä.
En usko, että määrätyt ihmisoikeusaktivistien piirit pahuuttaan ovat sotkemassa politiikkaa urheiluun maailmanparannusvimmassaan. Ennemminkin kyse on siitä, että he ovat mahdollisesti ymmärtäneet urheilun idean ja vaikutusmahdollisuudet väärin.
Pidän hyvin utopistisena näköalaa, jossa urheilut urheiltaisiin vain niissä maissa, joissa asiat ovat jonkin ulkourheilullisen määritelmän mukaan tip top. Ja että sitten missään muualla ei olisi kansainvälistä urheilua. Jo ajatuskoekin siitä on mieletön.
Eikä sen puoleen joidenkin maiden olot siitä parane, että maata pontevasti kiristetään urheilulla. Moisen kiristämisen kohdalla urheilu on aivan olematon kuriositeetti esimerkiksi pahiksien diktatuureille, vaikka hyvikset naiivisti muuta luulevat.
Vielä, mitä Jokereihin tulee, ymmärrän ja hyväksyn sen, että seura pelaa KHL:ssä. Minulle sopii myös se, että Leijonat menevät pelaamaan kutsun tullen USA:han. Nimittäin jääkiekkoilu ennen pitkään lakkaa, jos olemme oikein ehdottomia ja jääkiekkoilun nimissä alamme vaatia Venäjältä ja USA:lta jotain, mille lätkällä ei ole edes kieltä eikä mielipidettä.
Kiekko pitää voida heittää keskelle vaikeissakin olosuhteissa, että voidaan toiveikkaasti huudahtaa: Pelatkaa, tytöt ja pojat!
