Sihvonen: Kalseat tunnelmat ovat kaukainen muisto – soidinajan käynnistyessä on kehujen aika: "Todellinen voimannäyttö"

3:48
SM-liigan pudotuspelit käyntiin – asiantuntija Petteri Sihvonen ennakoi jännittävät asetelmat.

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen on innoissaan, kun SM-liigan pudotuspelien toinen kierros pääsee vihdoin alkamaan.

Odottavan aika on pitkä. Noin kaksi vuotta ilman pääsarjatason pudotuspelilätkää oli kaltaiselleni lätkäjätkälle koettelemus. Uskon, että tosi moni jakaa tuon tuntemukseni.

HPK on edelleen hallitseva Suomen mestari, mestari keväältä 2019. Sen koommin, kun Markus Nenonen kihautti rannevedollaan Raksilassa finaalisarjan seitsemännen ottelun jatkokerässä Kärppiä vastaan, ei varsinaista pudotuspelilätkää ole SM-liigassa pelattu. Viime torstain ja perjantain pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ottelut olivat nekin vasta kevyttä lämmittelyä, niin tosissaan kuin niissäkin kiskottiin.

Asialle vihkiytyneet muistavat kalseat tunnelmat vuosi sitten, kun edellinen sesonki päätettiin keskeyttää juuri ennen alkamassa olleita pudotuspelejä koronviruksen takia.

Nyt on – kop, kop! – koputettava puuta, että kaikki menee paremmin. Korona pirulainen väijyy edelleen taustalla, mutta juuri nyt näyttää lupaavalta.

Ensin kritiikkiä, nyt kehuja

SM-liiga on saanut niskaansa kovaakin kritiikkiä liittyen erilaisiin seikkoihin, mitkä johtuvat koronasta. Olen ollut yksi äänekkäimmistä. Vaan nyt on syytä myös kehua.

On melkopuoleinen näyttö SM-liigalta ja sen seuroilta, että joukkueet ovat pelanneet peräti viidestäkymmenestä (HIFK) kuuteenkymmeneen (Lukko) runkosarjan ottelua tässä koronaolosuhteessa. Laskeskelin, että keskimäärin joukkueet onnistuivat pelaamaan 56,5 matsia per seura, kun täysi pelimäärä on 60.

Todellinen lajin voimannäyttö on se, että roima osa otteluista pelattiin tyhjille katsomoille ilman lipputuloja. Vaikka yleisöä ei peleissä käynyt, olen käsityksessä, että pelaajien palkkoja jouduttiin leikkaamaan ainoastaan kymmenestä kolmeenkymmeneen prosenttiin, niin ymmärsin pelaajayhdistyksen puheenjohtaja Teemu Ramstedtin puheista.

Avustamattoman arkiajattelun keinoin sitä hoksaa, että erinomainen televisiosopimus kera sponsoreiden uskollisuuden on mahdollistanut sen, että tänne asti on tultu, ja pian päästään kampeamaan hallitsevaa mestaria tosissaan jalustaltaan.

Lisäksi on talonpoikaisjärjellä pääteltävissä, että hirmuinen määrä nuoria miehiä eli pelaajia on elänyt säntillistä elämää liki kuplaolosuhteessa koronalta suojissa. Suoritus on vailla vertaa.

Ainoastaan Leijonien Euro Hockey Tourin Ruotsin reissu johti siihen, että seura- ja kotikonstein viljelty kupla hetkeksi petti. Se ei ollut SM-liigan vika, jos se nyt ylipäätään oli kenenkään tai minkään vika. Ei tässä yhtikäs syyllisiä kaivata, lätkäpelejä tässä kaivataan.

SM-liiga ja koko jääkiekkoperhe voivat olla ylpeitä itsestään tähän asti. Ja varmuudeksi – kop, kop! – toisen kerran, koska riski on olemassa yhäti ja alati.

Hyvää lätkää

Toinen poskettoman hieno asia on se, että SM-liigan runkosarja 2020–2021 pelattiin erittäin hyvää lätkää. Eikä vain hyvää lätkää, vaan vieläpä puhdasta ja turvallista jääkiekkoa. Päättynyt runkosarja näytti vastaansanomattomalla tavalla sen, että jos pelaajat päättävät tietoisesti tai tiedostamattaan pelata puhtaasti ilman päätä ja aivoja kohti tulevia erilaisia taklauksia ja iskuja, sen on mahdollista! Nyt on näytetty toteen, että ennen muuta valta ja vastuu on taklaajalla, ja sitä vallasta koituvaa vastuuta kannettiin hienosti.

Jos paikalla olevan yleisön puute onkin johtanut jonkin verran pelin intensiteetin ja kaksinkamppailupelaamisen vähenemiseen, ei se ole ollut suuren suuri puute. Ja tämäkin vielä korjaantuu, jahka aletaan pelata pudotuspelejä. Siitä saatiin jo esimakua, kun Ilves ja KooKoo pudotuspelien ensimmäisen kierroksen toisessa osaottelussaan alkoivat mylleröidä oikein kunnolla.

Jos vertaan – tämä on toki subjektiivinen havainto, kun pidän mittapuuna suomalaisen jääkiekkoilun voittavaa identiteettiä Meidän peliä – juuri nyt päättynyttä sesonkia runkosarjojen osalta kausiin 2017-2018, 2018-2019 ja 2019-2020, pelattiin nyt todella paljon laadukkaammin. Sekin on huikea suoritus päällä olevassa erikoisolosuhteessa valmentajilta ja pelaajilta.

Nuorten pelaajien esiinmarssi jatkui edelleen. Esimerkiksi Kasper Björkqvist, Roby Järventie, Julius Mattila, Aapeli Räsänen, Aleks Haatanen, Tuukka Tieksola, Miro Nalli, Ruben Rafkin, Lassi Vanhatalo, Brad Lambert, Elias Vilén, Samuel Helenius, Miro Väänänen, Jaakko Lantta, Eero Terväväinen, Jesper Mattila ja moni muu tekivät nimeään tunnetuksi jääkiekkoilun ystäville.

Tavalla tai toisella tulokkaan statuksella SM-liigan runkosarjassa pelasi peräti kokonaista 135 pelaajaa.

Ja, sittenkin, pistepörssin voitto meni komeasti maestro Petri Kontiolalle, 36; hänen johdollaan myös monet muuta konkarit pitivät hyvää jöötä jäällä nuoremmilleen.

Ennakkosuosikki Lukko

En lähde näin yleisluontoisessa tekstissä erittelemään käsillä olevien pudotuspelien puolivälieräparien Lukko–Ilves, HIFK–Kärpät, TPS–Pelicans, Tappara–KalPa voimasuhteita sen tarkemmin.

Noiden kahdeksan seuran joukkueiden iskukyky on varsin hyvä, niiden lisäksi SM-liigassa pelasi laadukasta lätkää 2–4 joukkuetta. Urheilullisesta näkökulmasta sesongin 2020–2021 vastaansanomaton viesti on, että suomalaisessa jääkiekkoilussa on tällä hetkellä maksimissaan 12 kappaletta laadukkaita pääsarjatason joukkueita. Toisaalta, 15 joukkueen sarja mahdollistaa sen, että mainittuja nuoria pelaajia saa enemmän mahdollisuuksia pelata ammatikseen miesten sarjassa.

Tämän kevään ennakkosuosikin viittaa on helppo sovittaa Rauman Lukolle, siitä kai kukaan ei ole eri mieltä. Mutta sitten jo Lukon parin ykköshaastajan nimeäminen ei minulta varmoin ottein onnistukaan. Tämä jos mikä kuvastelee, miten mielenkiintoisten aikojen edessä olemme.

Hirmuinen taival on edessään myös päävalmentaja Pekka Virran Lukolla, jos se mielii kannua nostella suorille käsille kauden päätteeksi. Lukon riesa on siinä, että se tulee jokaiselta vastustajaltaan Ilveksestä alkaen saamaan osakseen pelillistä erikoishuomiota ja erilaisia pelitapatulkintoja siitä, miten raumalaiset mahdollisesti lyödään.

Lukko saa pelata onnistuneesti syöttöketjun jos toisenkin legendaarista kiekkokontrollilätkäänsä ennen kuin se on edes lähellä mestaruutta. Vaan mahdollista se on tällä kertaa.

Kevät on aina lätkäjätkien ja -mimmien soidinaikaa. Naisten puolella mestaruuden nappasi jo ansaitusti Kiekko-Espoo, hyvänä kakkosena KalPa. Nyt on miesten vuoro koittaa, mikä seura voittaa. Paras ja onnekkain voittakoon erikoisleikin, jossa menestyminen vaatii onnea, terveyttä, taitoa, taktiikkaa, hermoja ja mustelmia.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja