Sihvonen: Jarmo Kekäläinen näkee NHL-seuransa ongelman otsaluullaankin – "Ei Patrik Laine ole näin paljon huonompi Mikko Rantasta ja Sebastian Ahoa"

Olen viime aikoina paneutunut huolella NHL:ään. Ajatus on, että olisin sitten todella valtimolla ja perillä NHL:n pulssista, kun sarjan pudotuspelit käynnistyvät.

Peliä on aina peliä, oli se sitten hyvää tai heikkoa. Semminkin kun hyvä ja huono peli ovat pitkälti makuasioita.

Silti olen ollut kovasti yllättänyt, miten valtava tasoero on siinä, pelaavatko NHL:n ottelun keskenään sarjan kärkijoukkueet vai alakastin porukat.

Sain viime viikonloppuna omakohtaisesti tuta lähes poskettoman tasoeron, kun katsoin peräkkäin ottelut Vegas Golden Knights–Colorado Avalanche ja sen jälkeen Columbus Blue Jackets–Detroit Red Wings. Ensin mainitut ovat länsidivisioonan kaksi kärkiporukkaa, jälkimmäiset keskisen lohkon sijoilla kuusi ja kahdeksan.

Columbuksen ja Detroitin kohtaamiset, olen seurannut niitä tukun, ovat olleet järjestään tervaa ja höyheniä katsojalleen.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

LUE MYÖS: Näkökulma: Patrik Laine täysin jumissa ja Columbus sukeltaa NHL:ssä – Jarmo Kekäläisen ratkaisut kostautuivat

Sen sijaan Coloradon ja Vegasin ottelut ovat olleet oikeita makupaloja seurata, miten kaksi suhteellisen nopeasti peliään pystysuuntaan kääntävää joukkuetta ovat ottaneet mittaa toisistaan. Kumpi saa pakotetuksi kumman ulos peruspelisapluunastaan?

En liioittele, kun sanon – todella, todella heikko Buffalo Sabres on tietysti oma lukunsa –, että NHL:ssä pelaa tällä hetkellä kaksi kolmasosaa joukkueista erinomaista lätkää, kun taas yksi kolmasosa on enemmän tai vähemmän heikkoja.

Vertailun vuoksi totean, että jos SM-liigasta sanotaan, ettei meillä täällä taso riitä pitämään yllä laadukasta 15 joukkueen pääsarjaa, on tilanne – toki kaikkeen suhteellisuudentajuisesti orientoituen – NHL:ssä tältä osin samanlainen tai jopa huonompi.

Edellä mainittu askarruttaa sillä tavalla paljon, että NHL:ssä on edes jonkinlainen tasontasausjärjestelmä pelaaja-drafteineen ja palkkakattoineen. Siihen nähden sarjan sisäiset tasoerot hämmentävät. Vuorostaan SM-liigassa ei ole mitään mekanismia, joka tasaisi voimasuhteita.

Panen pääni pantiksi, ettei Lukon ja HIFK:n ottelu verrattuna JYPin ja SaiPan peliin ole tasoeroltaan niin suuri kuin vaikkapa upeiden Tampa Bay Lightningin ja Caroline Hurricanesin matsin ero on heikkojen Columbuksen ja Detroitin kohtaamiseen.

Suomalaisen lätkän puolia pitää se, että vaikka pelaajamateriaalin suhteutetunkin eron takamatka NHL:ään on posketon, meillä SM-liigassa käytännössä kaikki joukkueet pelaavat taktisesti laadukasta, melkoisen yhdenmukaista pelikirjaa.

NHL:ssä on sen sijaan ikään kuin kolme pelitavallista tendenssiä. Ensinnäkin on jo edellä mainitsemani nopean pystysuunnan kiekkokontrollin koulukunta, jonka hieno airut on Colorado; toiseksi on monipuolisemman rytmittämisen kiekkokontrollin oppisuunta, jota johtaa hallitseva mestari Tampa; ja sitten on niiden onnettomien joukkueiden sekalainen seurakunta, jotka eivät ole päässeet ollenkaan kiinni kahteen edellä mainittuun suuntaukseen, vaan ovat ajautuneet pelaamaan taistelevaa ja puolustavaa vanhanajan lätkää kuten Columbus, tai ovat jumittuneet NHL:n edelliseen isoon pelilliseen paradigmaan, jossa peliä huudatetaan päästä päähän puolipitkin tai pitkin syötöin kera lasin kautta ulos -pelaamisen.

Sanalla sanoen NHL:ssä on hämmästyttävän monta päävalmentajaa esikuntineen, jotka peluuttavat taktisesti erittäin köyhää jääkiekkoa. Kurjimmasta esimerkistä käy Columbuksen John Tortorella. Hän on niin vanhan liiton mies kuin olla ja voi.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

LUE MYÖS: Patrik Laineen tuska kasvaa – John Tortorellalla alkoi keittää yli: "Kuka välittää tuollaisesta?"

Hyvien valmentajien hyvien joukkueiden pelaajat pelaavat hyvin. Valmentaja Jared Bednarista on suora silta siihen, miten Mikko Rantanen onnistuu Coloradon paidassa. Samoin Rod Brind'Amourin kädenjälki näkyy siinä, miten Sebastian Aho pelaa Carolinassa. Ei Patrik Laine ole niin paljon huonompi jääkiekkoilija verrattuna Rantaseen ja Ahoon, miltä juuri nyt näyttää; Laineen vaivoina ja ristinä on heikko valmentaja Tortorella.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että jos kohta NHL:ssä pelaavat maailman parhaat pelaajat, siellä ei kuitenkaan ole päävalmentajien tehtävissä kiinni maailman parhaat valmentajat. Enkä tähän vyörytä edes lempikorttiani siitä, että vaikkapa Jukka Jalosen ja Rikard Grönborgin tulisi saada mahdollisuus näyttää NHL:ssä. Sitä vastoin tohdin väittää, ettei NHL-joukkueiden peräsimessä voi olla edes parhaat kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset päävalmentajat.

LUE MYÖS: Haudanvakava Patrik Laine jäi taas penkille: "Luulin pelanneeni hyvin, mutta taisin olla väärässä"

Odotankin suurella mielenkiinnolla, mikä on Columbuksen GM:n Jarmo Kekäläisen seuraava siirto valmentajamarkkinoilla. Kuka ja millainen valmentaja korvaa Tortorellan? On aivan selvää, että suomalaisen jääkiekkokoulun läpi käynyt Kekäläinen näkee otsaluullaankin, miten Columbuksen pelaaminen kiikastaa ennen muuta Tortorellan kelvottomasta taktiikan valmentamisesta.

Columbuksen tulee kipin kapin päästä käsiksi jompaankumpaan edellä mainitsemistani pelaamisen moderneista tendensseistä. Käsillä olevasta sesongista näyttää vääjäämättä tulevan paha ohikausi sinitakkien osalta.