MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa SM-liigan tilasta, mitä tulee siihen, miten jokin joukkue voi parantaa omaa pelaamistaan, tai miten pitäisi pelata jotain joukkuetta vastaan. Sihvonen ottaa esimerkkinä tapetille Oulun Kärpät ja Mikkelin Jukurit.
Pääkuvan videolla Jukurit-luotsi Olli Jokinen avaa valmennusfilosofiaansa, joka on tuottanut kovia tuloksia tällä kaudella.
Vaikka olenkin Suomen kokenein pohtiva jääkiekkoanalyytikko, on minunkin vain nöyrryttävä pelin edessä – ja myönnettävä virheeni.
Viimeisin virhearvioni koskee sitä, eikä tästä ole montakaan viikkoa, kun ennustin, että SM-liigassa tullaan näkemään kaikkien aikojen laadukkain kevätpuolisko, koskien joukkueiden taktista pelaamista. Olin aivan varma, että hieman railakkaasti ja hevostellen joukkueiden pelaama syyskausi korjataan tiukkaan kuosiin jokaisen joukkueen osalta pelitavan suhteen. Olin väärässä!
Tammikuu on pelattu kohta loppuun, ja tässä on uuden vuoden puolella saatu todistaa hyvinkin kirjavaa pelaamista, hassunkurisiakin otteluja. Toki monet joukkueet ovat parantaneetkin peliotettaan, mutta luulin, että se tapahtuu enemmistölle.
En voi tähän vyöryttää jokaista 15 joukkuetta, joten valitsen umpimähkään pari esimerkkiä, ikään kuin opiksi ja nuhteeksi.
K niin kuin Kärpät, ja J niin kuin Jukurit. Niillä mennään.
Kärpät saa nuhteita ja parannusehdotuksen puoleltani.
Jukurit saa suuresti kiitosta minulta, paitsi että Jukureiden nojalla annan kääntäen ankaran haipakan Jukureiden vastustajille.
Kärpät – missä ovat ehjät 60-minuuttiset?
Lauri Mikkolan luotsaama Kärpät on ollut pelillisessä kriisissä.Tomi Natri /All Over Press
Kuten Jukka Jalonen sanoo, jääkiekkoilu ei ole mitään rakettitiedettä. Siksipä vinkkini Kärppien valmennustiimille ja sen nokkamiehelle Lauri Mikkolalle on hyvin yksinkertainen.
En muista, milloin viimeksi Kärpät olisi pelannut ehjän 60 minuuttia. En todella muista, siitä on niin kauan. Ehkä joskus lokakuussa? Tuo ehjä 60 minuuttia on hieman klisee, mutta minun hyppysissäni se saattaa muuttua tässä todeksi, kun kerron Kärpille seuraavaa:
Kärpät pelaa todella usein ihan mukiin menevän ensimmäisen erän, ei aina, mutta tosi usein. Sitten kaikki alkaa romahtaa toisessa erässä, kunnes kolmannet erät ovat liki poikkeuksetta suorastaan kuraa. Mikä neuvoksi?
Se niin kutsuttu toisen erän jääkiekko on Kärppien ongelmakohta. On selvää, että toisessa erässä joukkueen kuin joukkueen on vaikea vaihtoetäisyyksien tähden pitää ensimmäisen ja kolmannen erän roti koskien pelin rytmittämistä. Tosin tämä ongelma on kaikkien osalta enemmän itse aiheutettua kuin uskotaankaan.
Kärppien täytyy yrittää jatkossa – jos se mielii parantaa suoritustaan – kaikin mahdollisin keinoin jopa liioitelluin konstein yrittää pitää yllä ensimmäisen erän kaltaista hyökkäämisen ja puolustamisen rytmittämistä. Pelata nopeasti ja aggressiivisesti, kun peli hiemankin sitä pyytää; pelata rauhallisesti ja hitaammin joka ikisessä saumassa, kun peli sille tarjoaa pienintäkin mahdollisuutta.
Yksinkertaista, eikö!
Juttu jatkuu videon alla.
1:16Kärpät-vahti Stanislav Galimov menetti malttinsa, kun Ilves kuritti oululaisia Tampereella 17. tammikuuta.
Kärppien peliote lipeää uudestaan ja uudestaan toisessa erässä eikä se enää korjaannu kolmanteen. Kärpät ei ole 20 viimeiseen otteluun saanut enää kolmanteen erään kiinni voittavan pelaamisen reseptistä. Se, mikä hukkuu toisessa erässä, ei enää palaa kolmansiin periodeihin. Niin se on ollut.
Sitä en usko millään, että tämä kaikki olisi Lauri Mikkolan suunnitelma. Että eka erä pelataan rakennetta, toinen hullutellaan ja kolmas selviydytään. Jos tuo on Mikkolan suunnitelma, Kärppien pitää antaa välittömästi potkut Mikkolalle.
Menen takuuseen, että näillä ohjeilla, joihin tuossa edellä vihjaan, Kärppien kurssi muuttuu välittömästi.
Kertaan vielä: mitä enemmän Kärpät saa toisen erän jääkiekkonsa muistuttamaan ensimmäisen erän jääkiekkoaan, sitä paremmin se tulee pelaamaan kolmannessa erässä, ja läpi koko ottelun.
Jukurit höynäyttänyt vastustajiaan
Olli Jokinen on vetänyt kollegojaan, vastustajien päävalmentajia esikuntineen höplästä jo useita kuukausia. Voi toki olla, etteivät vastustajat ole nöyrtyneet ottamaan Jokista ja Jukureita todesta, mutta totisesti sietäisi ottaa.
Jukurithan elää siitä, että vastustaja lähtee luistelemaan mikkeliläisten kanssa kaukalon päästä päähän vailla tolkun hiventä. Tai siis silloin siinä on tolkku mukana vain Jukureilla, ja vastustajaa on höynäytetty pahan kerran.
Osaan asettautua Olli Jokisen pään sisään. Hän oikein nauttii siellä vaihtoaitiossa ylväässä olemuksessaan huomatessaan, että vastustaja ryhtyy surutta ja Jukureiden osaamista yhtään kunnioittamatta huolimattomasti myöhästellen väärällä hetkellä prässäämään mikkeliläisten kohtuullisen taitavia puolustajia.
Tällä välin Jukureiden hyökkääjät sekä leikkailevat yli kaistojen että venyttävät viisikkoaan, että usein yksi hyökkääjä pysähtyy varmaksi syöttölaudaksi vastustan siniviivan kulmaan.
Ja, hellurei, Jokisen tavoite on toteutunut. Jukureiden pakin yksi syöttö ohittaa kerralla kaksi vastustajan tomppelikarvaajaa, joskus jopa kolmekin – ja Jukurit on siellä, missä se haluaakin olla, vastustajan pitkäksi venähtäneen viisikon sisällä! Eikä aikaakaan, kun Jukurit pelaa joko suoran hyökkäyksen tai pääsee sinne, missä se on vahva – ja mikäpä joukkue ei olisi nykyään vahva – eli hyökkäysalueelle mylleröimään.
Jostain kumman syystä saan mieleeni vain yhden pelin pitkiin aikoihin, jolloin vastustaja ei suostunutkaan ehdon tahdoin Jokisen ja Jukureiden höynän peluuseen, juoksutettavaksi. Jarno Pikkaraisen HPK pelasi niin kuin Jukureita vastaan pitääkin pelata: paljon keskialueen todella matalaa makaavaa 0-5-trapia – ja siinäkin ottelussa hyvin pelannut Jukurit oli aseeton. Kerho voitti Jukurit selvällä maalierolla.
Tästä selkäsaunasta Petteri Sihvonen puhui. Juttu jatkuu videon alla.
3:33Maalikooste: HPK löi Jukurit 5-1 vierasjäällä 21. tammikuuta.
Jääkiekkoilu on älykkäiden miesten ja naisten yksinkertainen peli. Jos toisen joukkueen tavoite on venyttää viisikot jäällä hataraan muotoon, silloin vastustajan täytyy kaikin keinoin olla suostumatta siihen, on päinvastoin pidettävä oma viisikko ennätyksellisen tiiviinä. Jos tätä ei tajua, silloin jääkiekkoilu muuttuu yksinkertaisten miesten yksinkertaiseksi peliksi.
Ulkojääkiekkoilulliset syyt?
Olen joutunut viime aikoina paljonkin miettimään sitä, miksi liian monet joukkueet pelaavat hutiloitua ja vähän sinne päin pelitapaa SM-liigassa. Onko pelitahti niin kova, ettei siinä oikein ehditä huolehtimaan tärkeimmästä, pelistä? Vai voiko peräti päällä oleva koronaolosuhde vaikuttaa valmennustiimeihin niin, että peli vain jää tärviölle? Jos jotkin lähes ulkourheilulliset seikat ovat alentaneet ammattivalmentajien ammattikykyä?
Myönnän, on väärin muita kohtaan, että annan Kärpille tässä pitävät ohjeet, miten pärjätä keväällä paremmin, jopa kilvoitella mestaruudesta.
On niin ikään väärin kertoa, miten kaatuu Jukurit.
Mutta parin kirpeän esimerkin voima on niin suuri, etten voi olla niitä käyttämättä. Niiden kautta aukeaa toivottavasti monien muidenkin silmät, että tässä mennään nyt hieman puolilla valoilla itse kukin.
Ja kyllähän tuo on suorastaan maaginen kehu Olli Jokiselle! Noviisivalmentaja tulee ja älyttää muita illasta toiseen. Toivottavasti se ei lopu, sitä on ollut tavallaan lysti katsoa.
Olisin muuten voinut kirjoittaa hieman samoin Jouko Myrrän Ilveksestä kuin Jokisen Jukureista. Jopa vielä herkullisemman tarinan ja totuuden, joka olisi saattanut vastustajien koutsit vieläkin epäedullisempaan valoon, sillä Ilvestä sentään ei aliarvioida, Ilvestä vastaan lyödään kaikki likoon – mutta ei pärjätä taktisesti alkuunkaan.
Jään seuraamaan, miten päävalmentaja Myrrä, apuvalmentaja Marko Ojanen ja Ilveksen pelaajat jujuttavat vastustajiaan. Enhän minäkään ihan kaikkea voi paljastaa, ainakaan vielä.
