Salibandyliigan toimitusjohtaja Risto Kauppinen ei ymmärrä väitteitä, joiden mukaan Ruotsi olisi selvästi Suomea edellä salibandymaana. Kauden alla kirjoittamassaan kolumnissa Kauppinen uskoo kotimaisen liigan vahvuuksiin ja povaa Suomen maajoukkuetta seuraavaksi maailmanmestariksi.
Ihmetyttää, kun Ruotsiin suuntautuvien pelaajasiirtojen yhteydessä siirtymisen perusteiksi mainitaan kehittyminen pelaajana ja kovemmat pelit. Ulkomailla oleskelu kehittää varmasti kielitaitoa ja kasvattaa ihmistä monin tavoin muutoinkin. Se on myös hyvää kokemusta tulevaa työuraa varten. Mutta mihin käsitys pelin ja valmennuksen paremmuudesta perustuu? Miksi Ruotsin Elitserieniä pidetään kovempana sarjana kuin Suomen Salibandyliigaa. Itse en mukisematta tätä väitettä niele.
Runkosarjan katsojakeskiarvoissa Ruotsi johtaa vielä. Olemme tällä hetkellä siinä noin 400 katsojassa, jossa Ruotsi oli viisi vuotta sitten. Ruotsin keskiarvo on jo kivunnut hieman vajaaseen 1 000 katsojaan, mutta Suomen tavoitteena on saavuttaa ja ohittaa Ruotsi viimeistään vuonna 2010. Mutta tuskin pelkkä yleisökään tekee sarjasta urheilullisesti kovempaa. Lisäksi myös Ruotsissa on heikkoja yleisöjoukkueita.
Seurojen taustaorganisaatioissa ja tavoissa toimia on vaihtelua niin Suomessa kuin Ruotsissa. On hyviä ja hieman heikommin toimivia seuroja. Tällä puolella uskon tulevina kausina vahvaan kehitykseen Suomessa. Jo tälle kaudelle Salibandyliigan joukkueet lähtevät paremmin valmistautuneina kuin aiemmin. Ammattilaissarjapuheet voidaan mielestäni tässä vaiheessa jättää vain taustaorganisaatioiden kehitystavoitteeksi. Ensin ammattilaistuu johto, sitten vasta pelaajat.
Ruotsalaisen valmennuksen tasoa en nostaisi suomalaisen edelle. Monesti fyysinen harjoittelu tuntuu Ruotsissa olevan paremmalla mallilla, mutta itse peli on kuitenkin staattisempaa. Pelataan useimmiten kahdella viisikolla, karvaus on matalalla ja palloa pyörittää vuorollaan toinen joukkue. Taktisella puolella ei ole nähty kovinkaan montaa uutta lähestymistapaa. Viimeaikaisissa seurajoukkueiden turnauksissa ruotsalaiset eivät ole menestyneet aivan totutulla tavalla (Eurooppa Cup, Gatorade-turnaus ja Into North Cup).
Odotan innolla sitä, kun Suomi voittaa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Se tulee tapahtumaan jo ensi keväänä Ruotsin maaperällä. Tähän ei päästä nöyristelemällä vaan uskomalla omaan asiaan. Lisäksi kaikkien täysi tuki maajoukkueelle unelman toteutumiseksi on paikallaan.