"Sain tyttäreni 17-vuotiaana, tyttäreni synnytti esikoisensa 16-vuotiaana" – lue nuorten isoäitien kertomukset

Väestöliiton tilasto vuodelta 2011 kertoo, että alle 40-vuotiaat isovanhemmat ovat Suomessa harvinaisuus. 30–39-vuotiaita isoäitejä oli tuolloin 554 ja isoisiä 114. Alle 35-vuotiaita isoäitejä on alle kymmenen.

Nuoria isoäitejä yhdistää usein se, että omatkin lapset ovat syntyneet nuorella iällä. Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että nuorena äidiksi ja myös mummoksi tuleminen on osin periytyvää.

– Fysiologinen taipumus tulla raskaaksi nuorena periytyy. Lisäksi tyttäret saavat kotona mallin, että nuorikin äiti pärjää.

Isoäitien tarinoissa korostuu rakkaus lapsenlapsiin

"Tulin isoäidiksi 38-vuotiaana. Alkujärkytyksestä selvittyäni aloin innolla valmistella lapsenlapseni maailmaantuloa, vaatteita, vaunuja ja asuntoa tyttärelleni. Koska tyttäreni oli nuori yksinhuoltajaäiti, hän tulisi tarvitsemaan paljon apua ja tukea. Kun viimein oli kaikki valmiina, syntyi upea Joeli-poika! Täydet 10 pistettä reippaalle synnyttäjälle ja potralle lapsenlapselleni. Sain kuulla Joelin syntymästä työpaikallani ja taisinpa heittää pari kärrynpyörää toimistomme käytävällä, olin tietysti innoissani ja ikionnellinen. Kaikki sujui hyvin ja tyttäreni hoisi poikaansa hienosti, opiskeli ja avioitui myöhemmin mukavan miehen kanssa. Joeli on nyt 20-vuotias fiksu ja ahkera nuorukainen ja mummous on minulle suuri ilon- ja onnenaihe. Nyttemmin lapsenlapsia on jo 9 (sekä omia että "vieraita", kaikki rakkaita tottakai). Isoäidiksi kasvaa ajan ja vastuun myötä, valmiiksi ei tule koskaan, sillä jokainen lapsenlapsi opettaa lisää. Hyvä niin." tarja 59v

"Olin 39 v., kun minusta tuli isoäiti. Mieheni oli jo hetken tiennyt asiasta ja poikani, hänen tyttöystävänsä sekä mieheni sopivat yhdessä, että vievät minut syömään ja koettavat kertoa asian minulle varovasti, jotten hermostuisi. Arvasin heti, että nyt tämän täytyy olla sitä, joten kun poikani lopulta sai töksäytettyä suustansa, että vauva on tulossa, en hermostunut, mutta olin kyllä huolissani, koska he olivat kovin nuoria. Ruusu-vauvan syntyessä molemmat olivat 19 v. Ei minulla ollut varaa sanoa mitään, koska itse olin myös 19, kun poikani syntyi. Ruusun syntyessä mummouduin täysin eikä siihen rooliin voi muuten valmistautua kuin tukemalla vanhempia kaikessa mahdollisessa ja rakkautta antaa paljon kaikille. Ruusu on äärimmäisen rakas minulle ja tunne on täysin eri kuin omien lasten kanssa. Minulla on kaksi poikaa, joten tyttö oli tosi tervetullut.

On ihanaa olla baba. On niin rentoa, kun vietämme aikaa Ruusun kanssa, joka on nyt 7 v. Minun ei tarvitse alituiseen miettiä, miten lapsi täytyy kasvattaa, vaan saan keskittyä täysillä rakastamaan häntä ja hänen kehityksensä seuraaminen on aivan toista, mitä oli omien lasten kanssa. Ruusun kehityksen näkee jotenkin selkeämmin ja jokaista pienintäkin asiaa jaksaa aina ihastella ja ihmetellä. Meidän typyä on siunattu suurella rikkaudella, meinaan hänellä on viisi isoäitiä: kolme isomummua ja kaksi mummia. Minua hän kutsuu babaksi, joka tulee äitini puolelta, joka on syntynyt Aunuksessa ja minäkin kutsuin aikoinaan mummuani babaksi. Tämä on lyhenne babuskasta. Minusta tuntui että haluan olla minä ja halusin jatkaa äitini perinnettä. Minulla on veli ja hänellä kaksi poikaa, joten alkoi olla viimeinen mahdollisuus jatkaa perinnettä. On ihanaa olla baba." BABA

"Olen tullut mummoksi 39 vuoden iässä ja se tuntui mahtavalta. Olen aina tykännyt lapsista. Itse sain ensimmäisen lapsen 18 v. ja toisen 19 v. Elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa mummona." Emmo

"Olin 37 v., kun tulin ensimmäisen kerran mummoksi. Olin niin onnellinen pienestä lapsenlapsestamme. Nyt olen 66 v. ja tulin toukokuussa tuplamummoksi, meitä on nyt viisi sukupolvea. Oma tarinani on kuin satukirjasta, moni piti raskauttani vahinkona, mutta se oli tarkkaan suunniteltu pitkän prosessin tulos. Ei siitä nyt tällä kertaa enempää." Isomummo

"Sain itse tyttäreni 17-vuotiaana. Hän pisti paremmaksi ja sai tyttären juuri täytettyään 16 vuotta. Hän ei alkuun uskaltanut raskaudestaan kertoakaan. Töihin tuli sitten puhelu, jossa hän tämän tärkeän asian uskalsi kertoa, asuimme tuohon aikaan Tampereella. Se oli tulevalle mummille pisin viimeinen tunti sinä työpäivänä. Soittelin nuorisoasemalle, jonne menimmekin samana päivänä. Tyttäreni sanoi haluavansa abortin, kävimme lääkärillä ja aika löytyi aika pian. Olihan se sembaloa, kukaan ei kertonut minulle, äidille, mitään. Kuulin vain sivusta, kun lääkäri selosti vastaanottovirkailijalle, että raskaus on jo 12 viikolla, eli pian olisi toimittava. Vein tyttäreni kaakaolle ja kyselin, että onko hän varmasti sitä mieltä, että haluaa abortin. Sanoin hänelle, että ei ole mikään pakko, kyllä me selvitään tulevan lapsenkin kanssa yhdessä. Hän näytti todella helpottuneelta ja kotimatkalla hän päätti, ettei halua aborttia. Oli halunnut pitää tulevan lapsensa koko ajan, muttei uskaltanut sanoa ja tulevan isän kanta vaikutti myös tietenkin. Hän oli päätöksen jälkeen tosi vapautunut ja onnellinen.

Itse olin tuohon aikaan 31-vuotias. Tyttärelläni oli koulu vielä kesken, mutta hän jatkoi sitä niin kuin ennenkin. Seuraavana päivänä hän oli tehnyt ensimmäisen potkupuvun vauvalleen koulussa. Minusta tuli mummi 32-vuotiaana. Oltiin onnellisia tulevasta vauvasta ja huolehdin tyttärestäni parhaani mukaan, se oli onnellista aikaa. Ystävättäreni olisi halunnut johonkin lehteen laittaa jutun meistä ja siitä, että olin niin nuori mummi, mutta en antanut siihen lupaa. Pieni tyttärentytär syntyi 1.12.1983 ja oli tietenkin suloinen vauva. Hoideltiin yhdessä vauvaa, vuoroteltiin yöt koska hänellä oli koliikki, että äitikin saa välillä unta ja lepoa. He asuivat silloin vielä luonani. Nyt tällä tyttärentyttärellä on itsellään jo kaksi pientä ja hän on sen ikäinen kuin itse silloin, kun minusta tuli mummi. En tuominnut lastani silloin enkä myöhemminkään, valinta oli hänen, minä vain autoin alkuun siinä elämäntilanteessa. Tyttärelläni on kolme tytärtä ja kaikki ovat jo aikuisia ihania naisia. En osaisi edes kuvitella, ettei näitä mummin tyttöjä olisi." Rakkaudella mummi

"Nuorimmat lapseni olivat viisi, kun tytär ilmoitti, että meistä tulee mummo ja pappa. Aluksi tuntui oudolta, että olen mummo, kun muut mummot olivat jo iäkkäämpiä, mutta pian siihen tottui ja oli ihanaa, kun saimme pienen tyttären tyttären. Ja kaksosetkin olivat innoissaan. Omaksuin melko helposti mummoudenkin koska itselläni viisi lasta, ja oli ihanaa kun saimme pienen tytön." Mummon murut