Lastensuojelulaitoksista katoaa satoja lapsia ja nuoria tuhansia kertoja vuodessa. Joka viides sijaishuoltopaikasta kadonnut nuori on teillä tietymättömillä yli kaksi viikkoa, osa heistä kuukausia tai jopa vuosia.
Hatkaamisilmiön laajuutta voidaan vain arvioida, sillä mikään taho Suomessa ei tilastoi järjestelmällisesti asiaa.
– Meillä on vaikeuksia saada tarkkaa kuvaa hatkaamisen laajuudesta, koska lasten katoamisia sijaishuoltopaikoista ei tilastoida. Ja sitä pienimuotoista tilastointia, jota poliisi tekee, ei julkaista, kertoo kehittämispäällikkö Onni Westlund Pesäpuu ry:stä.
– Se voidaan kuitenkin sanoa, että yksittäisiä hatkoja on tuhansia vuosittain ja vuosittain hatkassa on satoja lapsia. Tämä on se, mitä voimme ilmiön kokoluokasta sanoa.
Westlundin mukaan hatkaamisilmiön laajuus kertoo lastensuojelujärjestelmän epäonnistumisesta.
– Lastensuojelujärjestelmä on epäonnistunut, se on keskeistä. Hatkassa ollessaan nuoret kohtaavat monenlaisia haavoittavia kokemuksia, esimerkiksi seksuaalista ja muuta väkivaltaa, painostamista, päihteidenkäyttöä, rikollisuutta ja itsetuhoisuutta. Hei eivät pysty lääkitsemään itseään, heille tapahtuu tapaturmia ja he saavat paleltumia, Westlund kuvailee.
Jostakin syystä hatkaaminen on osalle nuorista houkuttelevampi vaihtoehto kuin se mitä yhteiskunta tällä hetkellä tarjoaa sijaishuoltopaikoissa.
– Tämä liittyy vahvasti siihen, että lastesuojelussa työntekijät vaihtuvat jatkuvasti. Eivät nuoret kiinny lastensuojelulaitosrakennukseen. Jos haluamme me vaikuttavaa ja hyvää lastensuojelutyötä, niin tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan ja tukemaan lapsia näissä laitoksissa, Westlund sanoo.
