Maastohiihdon maailmancupin versio joulun paluuliikenneruuhkasta on Tour de Ski, jossa yhdeksään päivään on tungettu seitsemän kilpailua. Naisten ruuhkaliikenteen vetäjäksi pääsee Aino-Kaisa Saarinen, joka ensimmäisen kerran lähtee Tourille maailmancupin johtopaikalta.
Saarinen on kuitenkin kieli keskellä suuta, kun häneltä kysyy tavoitteista Tourille.
- Olisi hienoa olla kolmen joukossa ja taistella kärkipaikasta, mutta se on...kausi on ollut tiukka, voittajia useita, Saarinen pyörittelee.
Kaksi vuotta sitten kisatulla ensimmäisellä Tourilla Saarinen oli neljäs, mutta vuosi sitten hän putosi hyvän alun jälkeen sijalle 17.
- Mun valtti on tasaisuus. Vapaan kanssa toivon, ettei tekniikka ole päässyt hukkumaan mihinkään. Tietysti pitää olla myös terve. Viime vuonna sairastuin lopussa, ja se meni ihan penkin alle, Saarinen sanoo.
Saarisen mielestä Tourin vaativuus johtuu ruuhkaisesta aikataulusta ja paljosta matkustamisesta.
- Haastavinta on se että pystyy aina uudestaan saman tien latautumaan seuraavaan kisaan. Meni hyvin tai huonosti, edellinen kisa pitää nollata.
Vapaa mietityttää
Tourin seitsemästä kisasta neljä hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Se mietityttää Saarista, vaikka hän on täksi kaudeksi tehnyt ison harppauksen vapaan hiihtotapansa nostamiseksi perinteisen tasolle.
- Molemmat sprintit hiihdetään vapaalla, miksei toinen voisi olla perinteisellä, sitten se olisi tasapainossa. Ja loppunousu on merkittävä ja se on vapaalla.
Tour huipentuu huimaan loppunousuun Alpe Cermisille. Tarkemmin sanottuna kyseessä on loppukävely jyrkässä mäessä sukset jalassa.
- Se on aika kaukana meidän lajista, ja minä kritisoin sitä. Mutta se on haluttu ohjelmaan.
Jos Tourin osakilpailut lasketaan mukaan, maastohiihdon maailmancupissa on tänä talvena 35 kisaa. Monia hiihtäjiä määrä hirvittää.
- Kyllä tämä on todella tiukka ohjelma, jotain joutuu pakosta karsimaan. Vuosi vuodelta tämä on kiristymään päin. Aikaa harjoitteluun ei ole juuri ollenkaan, tämä on mennyt sellaiseksi hullunmyllyksi, Saarinen sanoo.