Rattijuoppo tuhosi Liisan elämän: Ei ollut helppoa antaa anteeksi

Kesäkuisena sunnuntai-iltana vuonna 2006 risteilijäalus kiinnittyi Turun satamaan. Liisa Tamminen-Haapala nousi maihin, astui autoonsa ja lähti ajamaan kotia kohden takapenkillään poikansa ja tämän samanikäinen kaveri. Takana oli mukavasti mennyt risteily.

Ajomatka kotiin keskeytyi dramaattisesti, kun vastaantuleva auto ajautui yhtäkkiä väärälle kaistalle ja törmäsi suoraan Liisan kuljettamaan autoon. Liisa loukkaantui törmäyksessä vakavasti. Naista irrotettiin autosta kolme tuntia.

Kun Liisa vihdoin saatiin irti, hänet kiidätettiin sairaalaan.

– Jouduin yhdeksäntuntiseen leikkaukseen. Siinä oli kuolema lähellä.

Puolen vuoden sairaalakierre

Leikkauksen jälkeen Liisaa siirreltiin sairaalasta toiseen.

Liisa kertoo erilaisia vammoja olleen niin paljon, ettei hän tahdo edes muistaa kaikkia.

– Oikeanpuoleisten värttinä- ja kyynärluiden alaosien murtumat, vasemman reisiluun alaosan avomurtuma, vasemman sääriluun alaosan murtuma, kylkiluiden murtumia sekä ruhjevammoja, hän luettelee.

– Nilkkani ja ranteeni olivat toimintakyvyttömiä monen kuukauden ajan.

Kun sairaalajaksot jatkuivat ja kuukaudet vierivät eteenpäin, Liisa alkoi ymmärtää, ettei hän voisi enää palata työelämään. Työtään rakastaneelle maatalouslomittajalle ajatus työkyvyttömyydestä oli kova paikka.

– Työurani loppui siihen paikkaan. Kyllä se oli vaikeaa.

Antoi anteeksi rattijuopolle

Oikeudenkäynti käytiin seuraavana talvena. Liisan päälle ajanutta henkilöä syytettiin törkeästä rattijuopumuksesta.

– Oikeustalon käytävällä syytetty tuli kysymään minulta, olinko se, jonka päälle hän oli ajanut. Hän pyysi minulta anteeksi. Liikuin tuolloin kahdella kyynärsauvalla. En pystynyt heti juttelemaan hänen kanssaan, minun oli pakko lähteä tilanteesta pois.

Myöhemmin Liisa palasi juttelemaan syytetyn kanssa. Hän sanoi antavansa tälle anteeksi.

– Ei se helppoa ollut. Minulla on hyvin kielteinen kanta rattijuoppoihin. Mielestäni he saavat liian pieniä tuomioita.

Kuntoutus jatkuu

Liisa käy edelleen säännöllisesti kuntoutuksessa. Viime maaliskuussa hän jäi lähes viiden sairauslomavuoden jälkeen virallisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Ystävien tuki on ollut tärkeää elämänmuutoksen hyväksymisessä.

– Olen iloinen luonne, ja se on auttanut käsittelemään tätä asiaa. On myös ollut ihana huomata, miten ihmiset välittävät. Edelleen ihmiset tulevat kaupassa kyselemään kuulumisiani. Puhuminen tekee hyvää.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com ja Lehtikuva

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.