Raakel Lignellin kolumni: Ihmisroska-möläytyksestä pikapotkut, häpeäpaalu oli valmis – "Ajallemme on ominaista, että häpeä räjähtää nopeammin, leviää laajemmalle ja jää päälle"

Eikä moka edes ole lahja kaikille ja kaikissa tilanteissa. Oululainen kaupunginvaltuutettu sai ihmisroska-möläytyksestään potkut huippupestistään kertalaakista, ei auttanut anteeksipyyntö. Häpeäpaalu oli valmis.

Mistä häpeässä on kyse?

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan häpeä on vastine fyysiselle kivulle, joka estää vahingoittamasta lisää kudoksia. Häpeä estää meitä vahingoittamasta sosiaalisia suhteita, se on välttämätön kompassi sosiaalisessa elämässä.

Häpeä on tunne. Perustunteet, kuten rakkaus, viha ja suru on paikallistettavissa aivojen magneettikuvauksella, häpeän paikallistaminen on jo vaativampaa.

Se ei ole myöskään biologinen ja perinnöllinen tunne, kuten pelko, seksuaalinen halu tai mielihyvä syödessä. Häpeäntunne ei ole ilmeisesti päässämme valmiina syntyessämme vaan se kehkeytyy biologisempien tunnejärjestelmien yhdistelmänä.

Häpeä on opittua

Häpeä on siis opittua, se laukeaa kuin sopimuksen perusteella. Tyypillisin tilanne on, kun koetaan, ettei käytöksemme tai persoonamme vastaa ympäristön odotuksia.

Häpeämme myös silloin, kun kukaan ei näe tai tiedä, mitä olemme tehneet. Salaa mässäillessä tai puolisoa pettäessä sosiaalisen ryhmän vahdintehtävä on sisäistetty itselle, se syyllistää meitä kulttuurin pahoina pitämistä asioista silloinkin, kun niistä ei jää kiinni. Onko siis omatunto yhtä kuin kyky hävetä?

Kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin myös jopa yllättäen, että eri kulttuureissa häpeän mekanismi käynnistyy varsin saman tyyppisistä syistä ja teoista. ”Synnintunto” ei olekaan vain luterilaista ja meidän omaamme.

Hyvää ja pahaa häpeää

Hyvä, terve häpeä suojaa satuttamasta toisia ja opettaa meille empatiaa. Kun teet väärin, häpeät ja kadut. Pyydät anteeksi. Syyllisyys liittyy silloin tekoon. Ilman häpeää ihminen olisi ilkeä, piittaamaton ja epäinhimillinen. Eläimellinen.

Paha, liiallinen häpeä lukitsee ja kaventaa ihmisen sekä koko elämänpiirin. Ihminen voi hävetä mitä tahansa itsessään tai itseensä liittyvää: ulkonäköään, tekemisiään tai tekemättömyyttään. Luovuus tyrehtyy, ihminen näivettyy ja eristäytyy. Silloin häpeä värjää koko ihmisarvon.

Kukaan ei ole virheetön, virheettömyys on sitä paitsi tylsää. Särö, särmä ja kipu tekee kauniista kiinnostavan. Siksi moka on välttämättömyys ja lahja.

Tuntuu, että ajallemme on ominaista, että häpeä räjähtää nopeammin, leviää laajemmalle ja jää päälle. Armoa, anteeksiantoa ja unohdusta ei ole.

Viime aikoina julkisia teloituksia on nähty liukuhihnalta. Jokainen voi itse miettiä, kuinka ansaittuja tai oikeudenmukaisia ne ovat. Mutta häpeä on taattu!