Otetaanpa Pinot Noirista pieni loikka sukupuuta alaspäin ja tarkastellaan seuraavaksi tästä jalosta rypäleestä mutaation kautta syntynyttä valkoviinirypälettä, Pinot Grisiä. Alkuaikoinaan tätä nykyään jo muodikkaaksi luonnehdittavaa rypälettä kasvoi pieniä määriä Pinot Noirien seassa. Silloin rypäleet kerättiin samoihin sammioihin ja käytettiin punaviiniksi.
1300-luvulla köynnöstä eristettiin ja kuljetettiin Unkariin, jossa sitä viljeltiin Sz rkebarat-nimisenä. Parisataa vuotta myöhemmin suuri sotapäällikkö Schwendi toi sen takaisin Ranskaan, Elsassiin, ja nimesi sen Tokay Pinot Grisiksi Unkarin kuuluisimman viinin mukaan. Tosin Pinot Grisiä ja Unkarin Tokajia ei fyysisesti yhdistä juuri mikään paitsi se, että molempia sanotaan valkoviineiksi ja molempia juomalla voi saada päänsä kipeäksi. Tokay-sanaa ollaankin poistamassa käytöstä, ja rypälettä kutsutaan vain Pinot Grisiksi.
Viileiden alueiden lajike
Rypäle muistuttaa ulkoisesti Pinot Noiria, lehdetkin ovat lähes identtiset. Erona on vain rypäleen väri, joka Grisillä on jotain väliltä harmaan sinertävä ja rusehtavan pinkki. Gris on myös hieman viileämpien alueiden lajike: hieman matalahappoisena se kärsii nopeasta luonteen menetyksestä, mikäli rypäleet ylikypsyvät liian lämpimien säiden takia.
Tunnetuimmat Grisin kasvupaikat ovatkin juuri Elsassin alue Ranskan pohjoisosassa ja Italian pohjoinen vuoristoseutu, jossa rypäle tunnetaan nimellä Pinot Grigio. Gris ja Grigio viittaavat rypäleiden hieman harmaaseen väriin.
Aromit erottuvat maistettaessa
Pinot Gris ei ole erityisen aromaattinen rypäle. Sen tuoksusta voi erottaa vaimeana persikkaa, pähkinöitä, sitruksia, joissain tapauksissa myös yrttejä ja omenaa. Pinot Gris on siitä omituinen, että se puhkeaa kukkaan yleensä vasta maistettaessa. Hapokkuus ei ole korkea, mutta muutoin maku on runsas ja täyteläinen, aivan kuin kaikki aromit olisi liimattu pulleisiin ja runsaisiin viinimolekyyleihin, joista ne eivät pääse karkaamaan nenään asti vaan ne joutuu aistimaan makunystyillä.
Elsassissa Pinot Gris kuuluu samaan jalosukuiseen trioon Rieslingin ja Gew rtstraminerin kanssa, vaikka sen viljelypinta-ala on melko pieni edellisiin verrattuna. Täkäläiset Pinot Grisit ovat kaikki pulleita ja rakenteeltaan runsaita; joissakin on aistittavissa pientä savuisuutta, toisissa hunajaa ja voita. Myös sokeripitoisempia ja rankempia, ylikypsistä rypäleistä tehtyjä Vendanges Tardives- ja Selection des Graines Nobles -versioita on tarjolla.