Tänäkin vuonna yhä useampi suomalainen sairastuu verenmyrkytykseen. Se on vakava yleisinfektio, joka voi saada alkunsa esimerkiksi keuhkokuumeesta, virtsatieinfektiosta tai haavasta. Yleiskunto saattaa romahtaa jopa tunneissa. Silloin on kiire sairaalaan.
Hyvää Elämää kertoi juuri Minnasta, joka sairastui verenmyrkytykseen sen jälkeen, kun hän oli nirhaissut kyynärpäähänsä pienen haavan ja mennyt kuokkimaan kukkapenkkiä.
– Kun miettii, miten paljon ihmiset saavat haavoja, tämänkaltainen tapahtumaketju ei ole todennäköinen. Riski on yksittäisessä haavassa pieni, mutta toki mahdollinen, jos bakteeri on oikeanlainen ja puolustusjärjestelmä edes hetkellisesti heikentynyt, infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen kertoo.
Verenmyrkytyksellä eli bakteremialla tarkoitetaan tilannetta, jossa verenkiertoon on päässyt infektion aiheuttava bakteeri, joka verenkierron välityksellä voi levitä koko elimistöön.
– Taustalla on sekä paikallisen puolustuksen – esimerkiksi ihon tai limakalvojen rikkoutuminen – että systeemisen puolustusjärjestelmän pettäminen.
Verenmyrkytys ei ole sama asia kuin sepsis
Vielä 20 vuotta sitten verenmyrkytys tarkoitti samaa asiaa kuin sepsis, mutta sittemmin kriteereitä on muutettu.
– Sepsis on terminä hankala ja epäselvä. Verenmyrkytykseen voi toki liittyä niin sanottu septinen sokki, joka laskee verenpainetta ja häiritsee elintoimintoja, mutta tällainen septinen sokki voi aiheutua myös esimerkiksi onnettomuudessa tulleesta vammasta tai jopa jostakin autoimmuuniprosessista. Varsinaisia infektioita on ehkä 60 prosenttia sepsiksistä, Järvinen kertoo.
Vuonna 2014 verenmyrkytykseen sairastui Suomessa noin 15 000 ihmistä, mutta määrä kasvaa joka vuosi useammalla prosentilla. Voimakkaimmin sitä selittää väestön ikääntyminen.
– Yli puolet verenmyrkytyksistä todetaan yli 65-vuotiailla. Vanhetessa tulee enemmän verenmyrkytykselle altistavia sairauksia ja vastustuskykykin jossain määrin alenee.
Myös lääketieteelliset hoidot ovat muuttuneet entistä kajoavammiksi.
– Esimerkiksi joissakin syöpä- ja reumataudeissa käytetään uusia, voimakkaita hoitoja, jotka vaikuttavat yhä enemmän immuunipuolustukseen. Entistä enemmän tehdään myös esimerkiksi katetroinnin ja kanyloinnin kaltaisia toimenpiteitä, joissa rikotaan iho eli elimistön ensimmäinen suojakuori ja siten tavallaan avataan portti infektiolle.
– Ihoinfektioiden on ajateltu vain harvoin johtavan verenmyrkytykseen, vaikka oireet olisivat rajut. Vaikeimmissa iho- tai pehmytkudosinfektioissa verenmyrkytys on kuitenkin aiemmin uskottua yleisempää, Järvinen sanoo viitaten kuukauden kuluttua Helsingin yliopistossa tarkastettavaan Iiro Jääskeläisen väitöskirjaan.
Bakteerihysteriaan ei ole syytä.
– Täytyy muistaa, että me ihmiset elämme koko ajan mikrobien ympäristössä, ja valtaosa niistä on meidän omia mikrobejamme. Ihmisen suolistossa on itse asiassa enemmän mikrobeja kuin omia soluja. Niitä löytyy myös ihon ja limakalvojen pinnoilta, samoin kuin sieniä ja viruksia.
Perustervekin voi sairastua
Verenmyrkytyksen vakavuus riippuu bakteerista, joka sairastumisen on aiheuttanut.
– Jos bakteerin taudinaiheuttamiskyky on voimakas, kuten pneumokokkibakteerilla, joka aiheuttaa noin puolet keuhkokuumetapauksista, potilaan tila voi heiketä muutamien tuntien sisällä. Myös aivokalvontulehdusta aiheuttava meningokokkibakteeri voi viedä hautaan joidenkin tuntien tai puolen vuorokauden sisällä.
Verenmyrkytyksen voi kuitenkin sairastaa ilman, että peruselintoiminnot järkkyvät kovinkaan voimakkaasti. Usein näin käykin.
– Esimerkiksi E. coli -bakteerin aiheuttamat virtsatieperäiset verenmyrkytykset ovat yleensä kohtalaisen lieväoireisia, jopa yllättävän lieviä. Potilaan tila ei välttämättä ainakaan nopeasti heikkene. Ne myös hoituvat helpommin kuin monet muut verenmyrkytykset, Järvinen kertoo.
Mistä sitten tietää, että pitää lähteä lääkäriin?
– Kun yleiskunto heikkenee merkittävästi tunneissa, silloin on kiire. Yleensä infektio on niin voimakas, että sellaisia oireita ei ole aikaisemmin kokenut. Usein taudinkuvaan kuuluu korkea kuume ja yleistilan lasku. Joskus siihen liittyy pahoinvointia. Pahoinvointi tai voimakas vatsakipu voi olla jopa ainoa oire.
– Pahimmillaan verenpaine alkaa laskea ja hengitystiheys nousta. Silloin lähestytään jo sepsistilaa. Verenkierron heiketessä sormenpäät tai kokonainen raajan kärki voi mennä kuolioon ja iholle saattaa tulla laikukkaita muutoksia.
Järvinen huomauttaa, että influenssakin voi aiheuttaa hyvin saman tyyppistä oireilua kuin verenmyrkytys. Perusterveellä ihmisellä verenmyrkytykset ovat harvinaisia, eikä niistä yleisesti ottaen tarvitse olla huolissaan.
– Mutta jos perusterve ihminen saa vaikean infektion oireet ja yleistila laskee, silloin pitää muistaa, että se on mahdollista.
– Työikäisillä verenmyrkytyksen taustalla on yleensä taudinaiheuttamiskyvyltään voimakkaita bakteereja, joten heillä myös oireet tulevat usein rajusti ja äkillisesti. Vanhuksilla on enemmän suolistobakteereista ja virtsatieperäisistä infektioista johtuvia verenmyrkytyksiä, jotka usein myös ovat lieväoireisempia.
Antibioottiresistenssi uhkaa hoitoa
Verenmyrkytystä ei voi diagnosoida pelkästään ihmistä katsomalla. Kun lääkäri havaitsee vaikean yleisinfektion oireita, tehdään veriviljely eli etsitään verestä bakteereja. Tulosten saaminen kestää yleensä noin kaksi vuorokautta, uusilla menetelmillä joskus vain vuorokauden.
– Viljelyn jälkeen saadaan ehkä tietää infektion aiheuttaneen bakteerin nimi. Alkuvaiheessa hoito joudutaan suuntaamaan ilman tarkkaa tietoa erilaisiin bakteereihin. Jos esimerkiksi epäillään, että infektio olisi lähtenyt keuhkoista tai virtsateistä, annetaan suonensisäisiä antibiootteja kyseisenlaisten bakteerien tuhoamiseksi.
Näitä oireita verenmyrkytykseen voi liittyä
- Yleiskunto voi heiketä merkittävästi tunneissa
- Korkea kuume tai alilämpö
- Pahoinvointi ja vatsakipu
- Tihentynyt hengitys
- Matala verenpaine
- Itseään ei ole koskaan ennen tuntenut yhtä kipeäksi
Suomessa on julkisen terveydenhuollon ansiosta matala kynnys hakeutua hoitoon, minkä tiedetään edesauttavan verenmyrkytysten tunnistamista.
– Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa terveydenhuolto on jakaantunut eri tyyppisten toimijoiden kesken, verenmyrkytystä ei välttämättä päästä hoitamaan ihan yhtä nopeasti, Järvinen sanoo.
Erityisosaamisellakin on merkitystä etenkin vaikeiden infektioiden hoidossa.
– Infektiolääkärin konsultointi vähentää kuolleisuutta esimerkiksi Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamassa verenmyrkytyksessä jopa seitsenkertaisesti. Puhelinkonsultaatioon liittyy edelleen kolminkertainen kuolleisuus verrattuna siihen, että infektiolääkäri olisi katsomassa potilasta paikan päällä.
Potilaan ennuste riippuu taudinaiheuttajabakteerista. Jos bakteeri on pahimpia mahdollisia, niin sairaalassakin hoidetuista potilaista 20–25 prosenttia menehtyy. Virtsatieperäisissä verenmyrkytyksissä kuolleisuus sen sijaan on enimmillään noin viiden prosentin luokkaa.
Edistystä on tapahtunut, sillä ennen antibiootteja verenmyrkytyspotilaista kuoli 80 prosenttia.
– Suomessa bakteerien antibioottiresistenssi on vielä harvinaista. Se tarkoittaa, että voimme hoitaa useampia potilaita samalla antibiootilla ja olla aika varmoja, että se tehoaa. Tämä parantaa hoitotuloksia.
– Jos antibioottien käyttö on kovin runsasta ja antibioottiresistentit bakteerit lisääntyvät meillä niin kuin muualla, verenmyrkytysten hoito hankaloituu ja kuolleisuus niihin lisääntyy, Järvinen toteaa.
Näin suojaat haavat kunnolla laastarilla
Katso videolta pari hyvää kikkaa laastarin käyttöön.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.