Mystinen puhelu hämmentää yhä yli 20 vuotta sitten kadonneen Kimmo Ojalan äitiä – kuka soittaja oli? "Kimmolla on jäänyt ryyppy päälle"

1:04
Katso videolta, mitä Kimmo Ojalan viimeisistä liikkeistä tiedetään nyt!

Alkuvuodesta Huittisissa asuvan Päivi Virtarannan, 69, puhelin soi. Tutkinnanjohtaja Kaakkois-Suomen poliisista kertoi, että hänen kadonneen poikansa Kimmo Ojalan ruumista aletaan jälleen etsiä.

Keskiviikkona alkukevään tiedot täsmentyivät: poliisi tiedotti aloittavansa maastoetsinnät ruumiskoirien ja puolustusvoimilta virka-apupyyntönä saadun uuden teknisen laitteen avulla. Myös uusia henkilöitä on kuulusteltu.

Tutkinnanjohtaja uskoo vahvasti, että murhamysteeri saadaan vielä ratkaistua. Ojalan äiti on odottanut samaa yli 20 vuotta.

– Sehän pahinta on, kun ei ole selvyyttä, mitä on tapahtunut. Tietenkin toivo taas heräsi, kun poliisi kertoi aloittavansa etsinnät, Päivi Virtaranta sanoo.

Kimmo Ojala täyttäisi ensi kuussa 50 vuotta, mutta hän katosi 29-vuotiaana jäljettömiin.

Viimeisen varman havainnon miehestä teki vanha luokkakaveri ristiinalaisella huoltoasemalla kesäkuun kuudes päivä 1999. Ojala kurvasi paikalle näyttävällä punaisella Ford LTD Wagonillaan, jutteli paikalle osuneen luokkakaverin kanssa niitä näitä ja jatkoi sanojensa mukaan matkaa Mikkelissä sijaitsevalle mökille.

Mökin omistivat Ojalan silloisen naisystävän vanhemmat. Mikkeliin hän tiettävästi koskaan silti päätynyt.

Poika oli 8-vuotias

Huittisissa asuva äiti oli nähnyt poikansa edellisen kerran joitakin kuukausia ennen katoamista. Hän oli poikennut Valkealassa kylässä Kimmon ja hänen naisystävänsä luona.

Ammattikoulussa autoalan koulutuksen saaneella ja rekkakuskina työskennelleellä Kimmolla oli oma kuljetusfirma. Satakunnassa ajellessaan hän saattoi pistäytyä kylässä äidin luona. Virtarannan mukaan Kimmo soitteli hänelle ainakin kerran kahdessa viikossa, usein juuri rekkaa ajaessaan.

Välillä pojasta kuului useammin, välillä harvemmin.

Jälkikäteen äidille on selvinnyt, että pojan elämäntilanne oli ennen katoamista vaikeassa vaiheessa. Yritystoiminta oli ongelmissa. Mitä ilmeisimmin Kimmolla oli rahapula. Omaa vakinaista asuntoa hänellä ei ollut.

Kimmo oli asunut pitkäaikaisen naisystävänsä luona Valkealassa, mutta ennen katoamista pariskunnan välit olivat rakoilleet. Niinpä mies oli naisystävän sijaan majaillut muiden tuttujen ja kavereiden luona.

Nuorena miehenä Kimmo oli astellut avioonkin, mutta liitto ex-vaimon kanssa päättyi noin viisivuotisen yhteiselon jälkeen.

Pariskunnalla on vuonna 1991 syntynyt poika, joka oli isänsä kadotessa 8-vuotias. Ex-pariskunnan välit olivat kuitenkin asialliset. Kimmo tapasi poikaansa säännöllisesti, vaikka lapsi jäikin asumaan äidilleen.

Suojeli muita huoliltaan

Äiti ei voinut tietää, millaisten huolten kanssa poika ennen katoamistaan kamppaili. Kimmo kun piti murheet omina tietoinaan.

Lapsuudenperhe oli muuttanut Turusta Kouvolaan Kimmon ollessa 5-vuotias. Hänellä on kaksi siskoa. 90-luvun alussa äiti muutti takaisin Huittisiin, Kimmo perheineen jäi Kouvolaan.

Äidin ja pojan välit olivat Virtarannan mukaan "riidattomat ja hyvät" myös silloin, kun poika vielä asui kotona.

– Kyllä minä koen, että hän jollakin tavalla yritti minua suojella huoliltaan. Ei hän kertonut rahavaikeuksista tai eroistaan. Suhteen kariutumisestakin kuulin vasta vasta jälkeen päin, äiti kertoo.

Tuli syksy 1999. Äiti alkoi olla toden teolla huolissaan, koska Kimmosta ei ollut kuulunut mitään kuukausiin.

Virtaranta ei uskonut silloin eikä usko vieläkään, että poika olisi tehnyt jotakin itselleen. 

– Ei hän vaikuttanut sillä tavalla synkeältä, vaikka vaikeuksia olisikin ollut. Ja kyllä hän minulle olisi jonkinlaisen viestin jättänyt, äiti sanoo.

Kului vielä muutamia kuukausia lisää. Entinen naisystävä ja ex-vaimokaan eivät olleet Kimmosta kuulleet, mutta eivät myöskään käätyneet poliisin puoleen.

Loppiaisen aikaan, tammikuussa 2000, äiti otti töistä vapaapäivän ja ajoi Huittisista Kouvolan poliisiasemalle ilmoittamaan poikansa kadonneeksi.

Poliisi otti omaisen huolen todesta. Tässä vaiheessa oli kulunut yli puoli vuotta siitä, kun vanha luokkakaveri näki Kimmon huoltoasemalla.

Pitkä ajanjakso viimeisen havainnon ja katoamisilmoituksen välissä on osaltaan vaikeuttanut poliisitutkintaa.

Samalla ilmoituksentekoreissulla äiti kävi myös Kimmon entisen naisystävän asunnolla, mutta äidin mukaan nainen ei ollut kovinkaan halukas keskustelemaan katoamisesta

– Kyllä se oli kova paikka. Kukaan ei tiennyt mistään mitään. En muista tuosta ajasta ihan kaikkea. Huoli vei yöunet ja oli aina mielessä. Onneksi minulla oli työni ja tyttäret, joiden kanssa sain keskustella. Sillä tavalla pääsin eteenpäin, Virtaranta muistelee.

Mysteerinen puhelu

Noin kuukausi katoamisilmoituksen jälkeen Kimmon punainen Ford löytyi Kouvolan Lehtomäestä kerrostalo-alueelta. Poliisi oli tiedottanut katoamisesta ja pyysi havaintoja myös autosta.

Joku Lehtomäen asukkaista oli havahtunut siihen, että virkavallan kaipaama auto oli seissyt parkissa kerrostalon edustalla jo pitkään. Auton ikkuna oli raollaan ja sisus homeessa. Vaikutti siltä, että auto oli tosiaankin saattanut seistä pihassa kesästä saakka.

Vaikka Kimmo oli asunut Kouvolan alueella pikkupojasta saakka, hänellä ei äidin käsityksen mukaan ollut mitään kytköksiä juuri Lehtomäen alueeseen. Siksi auton sijainti hämmästytti niin omaisia kuin poliisia.

Oliko Kimmo ylipäätään itse ajanut auton Lehtomäkeen tai tavannut siellä jonkun?

Poliisi ei suostu kommentoimaan, onko virkavallan tiedossa, kenet Kimmo mahdollisesti tapasi viimeksi. Joka tapauksessa, kyseessä on murhatutkinta. Yhdeksi motiiviksi surmatyössä on epäilty raha-asioita.

Kimmon ex-vaimo kertoi myöhemmin Virtarannalle hämmentävästä puhelusta, jonka hän oli saanut entisen miehensä katoamiskesän aikaan.

– Kyseessä oli joko puhelu tai vastaajaviesti. Siinä miesääni ilmoitti, että Kimmolla on jäänyt ryyppy päälle, hän ei voi tulla töihin. Meille ei selvinnyt, kuka tämä soittaja oli.

Lehtileikkeet, kuvat ja puukäsitöitä

Vuosia on kulunut, mutta mitään murhatutkintaa käänteentekevästi edistänyttä seikkaa poliisin tietoon ei tullut.

Tosin vuonna 2015 suunnistaja löysi Kouvolan Lehtomäestä ihmisen pääkallon. Luustolöydös herätti ennenaikaisen toiveen mysteerin ratkeamisesta. Kallo ei ollut Kimmon.

Entinen vaimo haki ex-miehensä kuolleeksi julistamista, kun viiden vuoden määräaika katoamisen jälkeen oli täyttynyt. Kimmon kuolinpäiväksi on merkitty 6.6.2004. Päivämäärä on kaiverrettu samaan hautakiveen Kimmon isävainaan kanssa. Hautausmaa on Huittisissa.

Äidistä pojan kuolleeksi julistaminen tuntui pahalta eikä hän olisi sitä halunnut tehdä.

Kimmon poika on tätä nykyä saman ikäinen kuin isänsä oli kadotessaan. Päivi Virtaranta on lapsenlapsen kanssa säännöllisesti tekemisissä. He ovat käyneet isän kohtalosta  keskusteluja vuosien varrella.

Äidillä on tallessa katoamista koskevat lehtileikkeet, valokuvat ja puukäsitöitä Kimmon kouluajoilta. Seinällä on edelleen pojan tekemä kynttelikkö. 

– Tietenkin tiedostan, että poikani on kuollut. Mutta kunpa tulisi se lopullinen tieto, että mitä oikein on tapahtunut. Määränpää tälle kaikelle.  

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja