Metallinetsimistä harrastavat tekevät joka vuosi ällistyttäviä löytöjä. Tämän vuoden merkkilöytöihin kuuluu muun muassa 1 500 vuotta vanha reliefisolki.
Metallinetsimisessä sinnikkyys palkitaan, sillä harvoin etsijä löytää aarteita ensipiippauksella.
Myös aiemmin tänä kesänä rautakautisen soljen maasta löytänyt Merja Taivelsaari oli tehnyt töitä kotvan ennen kuin tärppäsi.
Tärppäys olikin sitten sitä onnekkaampi. Löytö osoittautui yli 1 500 vuotta vanhaksi reliefisoljeksi.
Museoviraston arkeologisten kokoelmien amanuenssi Sami Raninen ei halua edes arvioida Talvensaaren löydäö rahallista arvoa, mutta historian kannalta se on hänen mukaansa tämän kesän merkittävin kansalaislöytö Suomessa. Aivan vastaavaa ei ole löydetty Suomesta koskaan aiemmin.
Mikä on muinaismuisto ja mikä kansallisaarre?
Osa löydöistä luokitellaan muinaismuistoiksi, osa kansallisaarteiksi.
Ranisen mukaan Talvensaaren löytö edustaa molempia.
Raninen kertoo, että muinaismuistoksi luokitellaan mikä tahansa maasta tai vedestä löytynyt, yli 100 vuotta vanha esine, jonka omistaja ei ole tiedossa.
– Jos löytö on myös hyvin harvinainen ja näyttävä ja tekee suuren vaikutuksen vitriinissä, se on jonkinlainen aarre, Raninen kommentoi Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Ranisen mukaan tavallisten ihmisten löytämät metalliesineet ovat museoille hyvin tärkeitä.
– Metallinetsintäharrastus saapui Suomeen toden teolla noin 15 vuotta sitten, eikä ole liioiteltua sanoa, että se on johtanut arkeologisen kulttuuriperinnön vallankumoukseen.
Kansalainen löysi Tohmajärveltä Pohjois-Karjalasta tällaisen hopeasormuksen, joka on peräisin 1500-luvulta.
Lukuisat kirveenterälöydöt kertovat omaa tarinaansa
Ranisen mukana studiossa on 1000- tai 1100-luvulle ajoittuva kirves, joka löytyi Vaalasta Pohjois-Pohjanmaalta.
– Luulen, että löytöpaikalla sijaitsee hauta, mutta sitä ei ole vielä varmistettu.
Raninen kertoo, että Pohjois-Suomessa rautakautiset kirveenterät ovat merkittävä osa sikäläistä arkeologista löytöaineistoa.
– Se, että niitä löytyy suhteellisen paljon, on sekin kiinnostavaa. Paljouskin kertoo aina jostain. [Tässä tapauksessa se kertoo siitä, että] Pohjois-Suomessa on liikkunut aika paljon erämiehiä, jotka ovat ymmärrettävästi tarvinneet kirveitä ja aika usein ovat saaneet kirveensä hautaan mukaan.
Viikinkien käyttämät dirhemit olivat aikansa dollareita
Toinen Ranisen esittelemä kansalaisen tekemä muinaislöytö on Kouvolasta löytynyt kolikko, Uzbekistanin alueella Taškentin kaupungissa vuonna 926 tai 927 lyöty hopearaha.
– Tällaiset hopearahat, dirhemit, olivat Itämeren alueelta aina Lähi-Itään ja Keski-Aasiaan saakka ulottuvassa viikinkien kauppajärjestelmässä eräänlaisia dollareita, hyvin laajalti käytettyjä maksuvälineitä.
Kolmas Ranisen mukanaan tuomista aarteista on Tohmajärveltä Pohjois-Karjalasta löytynyt hopeasormus, joka on peräisin 1500-luvulta.
– Siinä on kultauksia ja kristillinen, ristiinnaulitsemiseen liittyä kuva-aihe. Tämä on siitä jännä esine, että se löytyi Tohmajärveltä Kemien kylästä, joka oli vielä keskiajalla ortodoksinen kylä, mutta esinemuotona sormus kuuluu enemmän läntiseen, katoliseen tai reformaation ajan Suomeen.
– Kertoo siitä, miten esineet ovat kulkeneet silloinkin myös kulttuurirajojen ja uskonnollisten rajojen yli.
Jos itse löytää arvokkaaksi ja vanhaksi uskomansa esineen, siitä tulee muinaismuistolain mukaan ilmoittaa eteenpäin, Raninen tähdentää.
– Museovirasto sitten harkitsee, onko löytö sellainen, että se lunastetaan kokoelmiin vai saako löytäjä sen mahdollisesti pitää.
Löytäjällä on muinaismuistolain mukaan kuitenkin oikeus lunastuskorvaukseen.
Raninen on harmissaan siitä, että muinaismuistoja myydään myös vanhojen tavaroiden keräilijöille.
– Jokainen esine, joka häviää pois tutkimuksen piiristä, on palanen menetettyä tietoa.
Raninen neuvoo vielä mahdollisesti arvokkaan esineen löytäjää käsittelemään löytöään hellävaraisesti.
– Eikä sitä mielellään kannata ryhtyä itse puhdistamaan tai konservoimaan. Se on niin vaativa homma, että se on parempi jättää ammattilaisille.
Katso jutun alussa olevalta videolta, millaisen ”aarten” pitkään metallinetsintää harrastanut Lasse Nyman löysi kesäisenä päivänä uimarannalta Hyvinkäältä.
