Perjantaina ensi-iltaan tuleva Suden vuosi on Olli Saarelan ohjaama elokuva pelkojen voittamisesta ja epäsovinnaisesta rakkaudesta. Elokuva perustuu Virpi Hämeen-Anttilan samannimiseen esikoisromaaniin. Pääosissa nähdään Krista Kosonen ja Kari Heiskanen.
Kosonen näyttelee lahjakasta kirjallisuudenopiskelija Sari Karaslahtea, joka näyttää ulospäin hallitulta ja itsevarmalta. Sarilla on kuitenkin salaisuus: hän sairastaa epilepsiaa, joka eristää hänet muusta maailmasta. Uusien kohtausten pelko pitää nuoren naisen jatkuvasti varuillaan.
Heiskanen nähdään elokuvassa yleisen kirjallisuustieteen dosentin Mikko Gromanin roolissa. Gromanissa Sari näkee vertaisensa, mutta ulkopuoliset näkevät vain kaksi ihmistä, jotka eivät sovi yhteen.
Viihdeuutiset kysyi ensi-illan kynnyksellä Hämeen-Anttilan ajatuksia elokuvasta.
Ensi-ilta on huomenna. Jännittääkö?
Osa odotuksesta ja jännityksestä on jo ohitse, koska olen nähnyt elokuvan. Nyt jännittää vielä se, kuinka suuri yleisö ottaa tämän vastaan.
Mitä pidät elokuvasta, onko se toivomasi näköinen?
En tiedä onko elokuva sen näköinen kuin toivoin, koska en oikeastaan toivonut mitään. Kirjasta oli mahdollista tehdä komedia tai vakava elokuva sen mukaan, minkä piirteen valitsee määrääväksi. Lopputulos puhukoon puolestaan, minua se tyydyttää.
Elokuva on visuaalisesti kaunis, ehkä jopa kaunein näkemäni suomalainen elokuva. Sen tarjoamaan suureen tunnelataukseen kannattaa mennä mukaan. Elokuva kyllä virittää tähän, jos vain uskaltaa heittäytyä.
Olen itse otollinen katsoja, koska pidän elokuvista ja elokuvateattereiden tunnelmasta. Kotona samaa lumousta on vaikea saada aikaiseksi. Elokuvia on parasta katsoa suuressa teatterissa, koska siellä äänimaailmakin pääsee oikeuksiinsa.
Miksi halusit kirjoittaa epilepsiasta?
Halusin kirjaan ihmisen, jolla on näkymätön haava. Jotakin, joka tekee elämästä ennustamattoman. Epilepsia on kirjassa vertaus tästä.
Tälle ajalle on tyypillistä, että kaiken pitäisi olla koko ajan hallittavissa ja epilepsia ei ole sitä. Se saattaa parantua tai aiheuttaa kohtauksen lääkityksestä huolimatta.
Itselläni on selkävika, joka on myös arvaamaton, mutta sairautena vähemmän dramaattinen. Se ei tunnu kirjoitettaessa niin vahvalta. En myöskään halua kirjoittaa itsestäni, koska se ei toimi hyvin.
Olet toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987. Opetusalojasi ovat sanskritin kieli, Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria. Ovatko tapahtumat ja henkilöt napattu oikeasta elämästä?
Kirjojen materiaalina on tosielämä, mutta se on muokattu tarkoitukseen sopivaksi. Totuutta on sekoitettu, ja henkilöissä on aina sekaisin monia eri ihmisiä itseni lisäksi.
Viimeisimmällä romaanilla Perijät ei ole enää mitään tekemistä yliopistomaailman kanssa. Suden vuosi kertoo yliopistomaailmasta, mutta tahdon toki liikkua muissakin kiinnostavissa ympäristöissä.
Olet julkaissut neljä romaania, tietokirjan, useita tieteellisiä artikkeleita, kirjallisuusesseitä ja muutaman novellin nimimerkillä. Onko uuden teoksen kirjoittaminen jo alkanut?
Jos pysyn aikataulussa, on seuraavan kirjan tarkoitus ilmestyä syksyllä.
Suden vuosi julkaistiin vuonna 2003. Kuinka ryhdyit kirjoittamaan kaunokirjallisuutta?
Se näytti siinä vaiheessa sopivalta ratkaisulta, koska kirjoittaminen vaatii tilaa, aikaa ja röyhkeyttä. Kirjoittamaan ryhtyessäni lakkasin olemasta kiltti ja mieliksi muille. Tämä on tietynlainen naisten dilemma, josta on päästettävä irti.
Ketkä ovat parhaat kriitikkosi?
Kustannustoimittaja ja lukeva yleisö. Kustannustoimittaja tuntee ominaislaatuni ja vaatii parasta tulosta sen puitteissa. Suurelta yleisöltä saan selkäydinreaktion: he joko rakastavat tai torjuvat. He eivät poseeraa. Huonoin kriitikko on sellainen, joka vaatii lehmästä villoja ja kiukuttelee, jos ei saa niitä.
Kuinka rentoudut kiireen keskellä?
Lueskelemalla, ulkoilemalla ja perheen kanssa. Kun kirjoittaminen sujuu, muuttuu se työstä rentoutumiseksi. Enemmän työtä minulle on esillä oleminen, se koettelee ruumista ja sielua.
Minkälaisia kirjoja luet mielelläsi?
Aivan kaikenlaisia. Luen uusia suomalaisia romaaneja, englantilaista kirjallisuutta, päiväkirjoja, historiaa, runoja, luonnontieteellisiä teoksia. En voisi kirjoittaa, ellen lukisi paljon.
Lue Suden vuoden elokuva-arvostelu
Teksti: Sanna Kekki / MTV3
Kuvat: Pertti Nisonen / Otava ja Matila Röhr Productions