Ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja leivottiin Ateenan välikisoissa 1906, kun väkevä voimamies Verner Weckman junttasi vastustajansa ketoon ja otti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 85 kilon sarjassa.
Vuonna 1882 syntynyt Weckman oli aikoinaan melkoinen outolintu – voimailu- ja painiharrastuksensa hän aloitti sirkuslaisten innoittamana vuosisadan alussa. Hän oli äärimmäisen tunnollinen ja tarkka, perfektionistiksi häntä nykyisin kutsuttaisiin. Kun mies urheilun ohella opiskeli insinööriksi Karlsruhessa vuodesta 1905 alkaen, hän käytti kaiken harjoittelusta jääneen ajan opintoihinsa. Unille ei tilaa aina jäänyt.
”Minun oli pakko tehdä välillä 16-20 tuntia töitä harjoittelemisen lisäksi. Diplomityötä tehdessäni työskentelin kerran perjantaiaamusta lauantai-iltaan nukkumatta silmäystäkään. Tähänkin tulokseen pääsin voimakkaan ruumiini avulla, joka kesti niinkin raskaita ponnisteluja”, selvensi Weckman itse elämäkertateoksessaan Olympiavoittajan testamentti.
Olympiakuntonsa Weckman viritti nimenomaan saksanmaalla. Siellä hän heräsi kellontarkasti kuudelta joka aamu ja aloitti mielenkiintoisen aamuvoimistelunsa.
”Hän seisoi alastomana suuren lattiapeilin edessä…täsmälleen tunnin Weckman voimisteli peilin edessä. Lihas lihakselta hän eteni ja jokainen niistä totteli hänen käskyään, eli ja liikkui, veltostui ja jännittyi hänen tahtonsa mukaan. Yhtään lihasta ei hänen kehossaan ollut, jota hän ei harjoittanut ja jota hän ei hallinnut; hän pystyi jännittämään vain sitä tai niitä, joita kulloinkin tarvitsi, muut pysyivät täysin rentoina”, kuvailee urheiluhistorioitsija Antero Raevuori Weckmanin aamurituaaleja Huippu-urheilun maailma kirjassa.
Aamun jälkeen Weckman paineli painisalille ja vietti siellä usein iltaan saakka. Illalla hänellä oli vielä tapana lähteä ystävänsä Willy Bornin kanssa useamman tunnin souturetkelle Reinille.
Ei ihme, että Weckman oli aikansa atleettisimpia miehiä; hän oli kuin suoraan antiikin tarustosta, ruumis oli jyhkeä ja lihaksikas kuin kreikkalaisella jumalalla.
Matka Ateenan välikisojen painimatolle ei ollut kuitenkaan ihan yksiselitteinen. Ensin kreikkalaiset rajavartijat veivät suomalaisjoukkueessa matkanneiden Weckmanin, heittäjä , ottelijoiden ja sekä joukkueenjohtajan passit. Ulkomailla asunut ja reissannut Weckman otti tehtäväkseen löytää ne ja parin päivän ahkeran kiertelyn jälkeen passit löytyivätkin Ateenan satamavirastosta. Raevuori kirjoittaa kirjassaan tapauksesta: