Nokialla kahdeksan vuotta Microsoft-analyytikkona työskennellyt Horace Dediu kertoo Microsoftin ja Nokian molempien pelänneen ja kunnioittaneen toisiaan. 1990- luvun lopussa nämä kaksi jättiä näkivät markkinat siinä määrin kaksinkamppailunaan, että laiminlöivät pienempien kilpailijoidensa tarkkailun.
Nokian puolelta suhdetta kuvaa se, että sillä oli vuodesta 2002 kokonaan Microsoftin tarkkailuun keskittyvä analyytikko.
– Siinä oli tavallaan ringissä kaksi jättiläistä, jotka eivät olleet aivan varmoja haluavatko tapella vai halata, Dediu kuvaa jättien suhdetta.
Dediun mukaan Microsoftin kunnioitus perustui siihen, että yhtiöt olivat yrityskulttuuriltaan hyvin samanlaiset.
– Molemmat uskoivat, että maailmaa hallitsee lopulta vain yksi ja molemmat halusivat saavuttaa tämän tavoitteen. Kaikki tai ei mitään -asenne eli voimakkaasti molemmissa yrityksissä. Molemmissa ajateltiin, että suuruus on vahvuus. Niinpä tuotteen laatu ei ollut niin tärkeää. Se, mikä ratkaisi, oli jakelu ja kontrolli. Yhtiöt olivat tavallaan toistensa peilejä.
Samanlainen ajattelutapa helpotti Dediun mielestä yhtiöiden asettumista neuvottelupöytään.
– Niiden oli helppoa neuvotella ja ymmärtää toisiaan, vaikka olivatkin vastakkain. Tilanne oli kuin kylmän sodan aikana, jolloin Yhdysvallat ymmärtäisi Neuvostoliittoa ja päinvastoin, koska ne olivat tutkineet toisiaan ja ymmärsivät mitä vahvuus tarkoitti.
Kahden jätin lähes pakkomielteinen keskittyminen toisiinsa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa oli myös molempien tuho.