Kissan ruuan närppiminen voi koitua ongelmaksi, jos lemmikin paino alkaa laskea. Nirsoilu on ongelma monessa kodissa. Miten siitä selviää?
Jo edesmennyt kissamme oli aivan legendaarinen nirsoilija. Pitkän elämänsä aikana se söi vain tietynlaista tonnikalaa ja tietynlaista kissan kuivamuonaa. Palanpainikkeeksi kävi kevytkerma. Lisäksi oli hyvin tärkeää, koomista sinänsä, että lautaset olivat oikeanlaiset ja niiden piti olla "oikeassa järjestyksessä" kissanruokinta-alustalla!
Vääränlainen tai väärin tarjottu ruoka jäi syömättä ja sai usein kissan kuopimaan lattiaa, aivan kuin pahan ruuan peittääkseen. Protestiko?
– Kissat eivät protestoi, ne eivät ole niin "fiksuja" siihen, tällaiset mielenilmaukset ovat vain meidän ihmisten osaamia asioita, kertoo eläinlääkäri Teija Viita-aho Kissaklinikka Felinasta.
Monet kissat ovat ruuastaan erittäin tarkkoja, minkä ihmiset mieltävät nirsoiluksi. Koiran ruokinta taas on ihan toista maata. Koira syö lähes mitä vain, milloin vain, kaikkea syötäväksi kelpaavaa – ja usein syömäkelvotontakin – ja itsensä vaikka ähkyyn, jos sitä ei valvota.
– Kotikissojen syömätavat ovat edelleen suurimmaksi osaksi samanlaiset kuin luonnon kissojen. Kissat ovat metsästäjiä ja ehdottomia lihansyöjiä, koirat ovat puolestaan sekasyöjiä. Luonnossa kissat tyypillisesti söisivät 10–20 pientä annosta vuorokauden aikana, ja niiden mahalaukku ei pysty laajentumaan yhtä paljon kuin koirien, jotka voivat syödä mahansa aivan täyteen.
Kissoille maistuu parhaiten lihanomainen ruoka
Kissoille on hyvin tärkeää ruuan koostumus, haju ja maku. Luontonsa takia kissat pitävät ruuasta, joka muistuttaa koostumukseltaan tuoretta lihaa, eli kiinteästä ja kosteasta ruuasta. Tahmeista tai öljymäisistä ruuista kissat eivät pidä. Koska ruuan haju on kissalle tärkeää, ne yleensä ensin haistelevat ruokaansa ennen kuin päättävät viitsiikö kyseistä ruokaa edes maistaa. Toisin kuin koirat, kissat eivät yleensä välitä sokerisista tai kasvikunnan tuotteiden mauista.
