NHL:n runkosarja koetteli pelaajia hirvittävällä tavalla – Ismo Lehkonen nostaa esiin playoffsien ratkaisun avaimet: "Jokainen voi laskea siitä"

LUE MYÖS: Mikko Rantanen ja Joonas Donskoi vireessä pudotuspelien kynnyksellä, Colorado nousi runkosarjan voittoon

Pudotuspelit käynnistyvät erikoisessa tilanteessa, kun samaan aikaan osa playoffien ulkopuolelle jäävistä joukkueista koluaa vielä viimeisiä runkosarjaotteluita läpi.

Playoff-toiminta käynnistyy joka tapauksessa sunnuntain vastaisena yönä Suomen aikaa, kun Washington Capitals ja Boston Bruins aloittavat oman sarjansa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä starttaa kolme sarjaa lisää.

NHL:n pudotuspelien ensimmäisen kierroksen otteluparit:

Länsi:
Colorado–St. Louis
Vegas–Minnesota

Itä:
Pittsburgh–NY Islanders
Washington–Boston

Pohjoinen:
Toronto–Montreal
Edmonton–Winnipeg

Keskinen:
Carolina–Nashville
Florida–Tampa Bay

Kaksi ensimmäistä playoff-kierrosta pelataan divisioonien sisällä. Tämän jälkeen divisioonavoittajat muodostavat välieräparit, niin että parhaimmin runkosarjassa sijoittunut joukkue kohtaa neljänneksi sijoitetun, ja kakkonen pelaa finaalipaikasta kolmanneksi rankattua vastaan.

Hirvittävä määrä taklauksia lyhyessä runkosarjassa

Runkosarja vietiin edellisen kauden pitkittymisen takia läpi poikkeuksellisesti vain 56 ottelussa tavanomaisen 82 pelin sijaan. Tämä saattaa kuulostaa siltä, että joukkueilla olisi nyt rutkasti enemmän virtaa pudotuspeleihin, mutta todellisuus on aivan toinen.

Ottelutahti oli runkosarjassa ennennäkemättömän kova: 56 kamppailua neljässä kuukaudessa tarkoittaa peliä liki joka toinen ilta.

– Ja sitten, kun on pelattu samoja vastustajia vastaan, niin minulla oli jo ennen runkosarjaa sellainen kutina, että jessus, tuo fyysisen puolen määrä tulee lisääntymään, C Moren asiantuntija Ismo Lehkonen kauhistelee.

– Taklaukset varmaan lisääntyivät noin neljäsosalla siitä, mitä se normaalirunkosarjassa oli. Määrät alkoivat olla sata taklausta yhdessä pelissä. Jokainen voi laskea siitä, millaista myskäämistä se on ollut.

Taklaukset kaiken lisäksi kohdistuvat ennen kaikkea joukkueiden kiekollisiin pelaajiin. Näiden iskukyky on ensiarvoisen tärkeässä asemassa kevään ratkaisupeleissä.

– Ensimmäisissä pudotuspeleissä paukutetaan varmaan 130 taklausta per peli.

– Nyt tullaan siihen, että kun runkosarja on ohi, kuka on pystynyt pitämään itsensä terveenä? Sekin näyttelee tosi isoa osaa, kuinka terve olet päästäsi, ja ennen kaikkea fyysisesti, Lehkonen linjaa.

Tiukan ottelutahdin jälkeen oman pudotuspelisarjansa suoraan 4-0 voittavat joukkueet saavat valtavan edun seuraavaa paria odotellessaan. Jokainen lepopäivä tulee nyt tarpeeseen.

Poikamiehet kovilla elämän rajoittuessa pelkkään kiekkoon

Täydellisessä kuplassa pelattujen viime loppukesän ja syksyn pudotuspelien jälkeen monikaan sen kokenut tuskin oli valmis suostumaan samanlaiseen toista kertaa. Tämä kausi on pystytty viemään läpi sentään hieman lievemmin rajoituksin.

Lehkonen muistuttaa, että kausi on ollut silti pelaajille edelleen henkisestikin äärimmäisen raskas.

– Pelaajat ovat olleet tällä kaudella tosi kovilla. Poikamiehillä ja perheellisillä on ollut kaksi vähän eri tarinaa.

– Perheelliset pystyvät vähän näkemään vaimoa ja muksuja, mutta poikamiehille se on ollut tosi kovaa: jäähalliin, autoon ja sitten neljän seinän sisälle. Oikein muita ei ole uskaltanut nähdä. Olisit voinut kaupungilla käydä, mutta auta armias, jos olisit saanut koronan, niin syyllistäminen olisi aika kovaa ollut, Lehkonen toteaa.

Kaksi mestarisuosikkia ylitse muiden

Poikkeuskauden jälkeen loppupeleihin seuloutui normaaliin tapaan 16 joukkuetta. Divisioonat on kuitenkin sekoitettu kauden paremman läpiviemisen takaamiseksi, ja kausi on muutenkin kohdellut joukkueita hyvin eri tavoin.

Siksi potentiaalisten menestyjien ennustaminen on juuri tänä keväänä erityisen hankalaa. Lehkonen nostaa esiin kaksi seuraa, jotka hänen papereissaan ovat vahvimpia mestarikandidaatteja.

– Pittsburgh on ehdottomasti vaarallinen. Samoin on minun silmissäni Boston, Lehkonen vastaa.

– Olisin jo liputtanut Pittsburghia pois, mutta kun he saivat Jeff Carterin sinne. Hän on myös tosi hyvä sentteri. Siellä on kuitenkin Sidney Crosby, ja jos Jevgeni Malkin innostuu pelaamaan – siellä on myös vikkeliä laitureita – niin se saattaisi olla yksi mielenkiintoinen.

– Arvostan myös valmentaja Mike Sullivania todella paljon. Hän scouttaa vastustajat tosi hyvin, ja siellä on taktiset jutut ja nyanssit hinkattu viimeisen päälle, että hän pystyy ottamaan itseltä heikkouksia pois ja vastustajalta vahvuuksia.

Boston Bruinsilla on puolestaan ykkösketju David Pastrnak–Brad Marchand–Patrice Bergeron, jonka Lehkonen nostaa kenties jopa liigan kovimmaksi ketjuksi. Joukkue vahvistui huhtikuussa vielä Taylor Hallilla.

– Pakistokaan ei ole mikään huono. Ja sitten kun tiedetään, että Tuukka Rask on aika hyvä maalivahti pudotuspeleissä, niin minä en Bostoniakaan liputtaisi pois, Lehkonen ennakoi.