Shamaani Susanna Aarnio kertoo, kuinka shamaaneja vainottiin Suomessa ja muualla Euroopassa entisaikaan.
– Shamaaneja alettiin vainota Suomessa aktiivisesti 1500-1600-luvuilla, kun noitavainot lähtivät vyörymään Keski-Euroopasta. Niin sanotussa Malleus Maleficarum- eli Noitavasara-manifestissa määriteltiin, mikä on noita ja miten hänet tunnistaa, shamaani Susanna Aarnio kertoo.
Aarnio sanoo, että shamaaneja ja muita parantajia on kuitenkin vastustettu kautta historian.
– Ihmiset, varsinkin valtaapitävät, ovat aina vaikeina aikoina pyrkineet syyttämään ongelmistaan jotakuta ulkopuolista. Jos ei itse täysin ymmärrä jotain, tuntematonta on helppo syyttää.
– Ihmisiä on ennen vanhaan esimerkiksi saattanut mietityttää, miksi toisen karja säilyi hengissä ja toisen ei; miksi toisen pelto antoi satoa, toisen ei. Kalvavaa kateutta oli helppo ruokkia entisajan yhteisöissä. Epäonnesta voitiin helposti syyttää marginaaliryhmiin kuuluvia, kuten noitia, Aarnio selittää.
Siperiassa joukkomurha
Kun Noitavasara-kirja vuonna 1486 julkaistiin, kirkko sai siitä Aarnion mukaan aseen sen valtarakenteita uhkaavia shamaaneja ja tietäjiä vastaan.
– Kirkon oli loogista ruveta vainoamaan shamaaneja ja muita parantajia. Toisaalta – vaikka kirkko määritteli noidat paholaisen liittolaiksi, nimenomaan tavalliset ihmiset antoivat toisiaan ilmi.
Aarnio huomauttaa, että Suomi säästyi silti pahimmilta vainoilta.
– Noitakäräjiä oli viitisensataa ja tuomittuja vajaa sata, eikä heitä tuomittu kuolemaan. Sen sijaan Siperiassa tehtiin toimesta shamaanien joukkomurha: silminnäkijät ovat kertoneet, että shamaanit laitettiin kävelemään hyiseen avantoon.
