Ennen kuin turistit voidaan päästää elämysten kimppuun, oppaiden täytyy itse testata aktiviteetit. Viisi matkailualan ammattilaista lähti tavoittelemaan Lapin lumoa, mutta koki jotain aivan muuta.
Suomalaisella matkailuyrityksellä oli yhteistyökumppani Yhdysvalloissa. Rapakon takana olevan ison matkatoimiston johtaja saapui Pohjois-Suomeen tarkastamaan, millainen paikka on ja voiko sinne lähettää turisteja.
Tiedettiin, että nainen on vaikea tapaus. Hänen opastaminen lankesi Leenan* tehtäväksi. Matkalle lähti mukaan myös nuori, miellyttävän näköinen mies. Hän oli alkujaan britti, mutta muuttanut Yhdysvaltoihin. Näiden kolmen lisäksi seurueeseen kuului mies ja nainen eli yhteensä heitä oli viisi.
– Lähdimme ajamaan Rovaniemeltä kohti Ivaloa minibussilla. Britti ajoi, ensimmäistä kertaa talvella. Köröttelimme neljääkymppiä ennen kuin hän uskalsi ruveta painamaan kaasua. Matka kesti monta tuntia, ja väki alkoi jo hermostua, Leena kertoo.
Matkan varrella pysähdeltiin usein kahville, ja amerikkalaiset kyselivät uteliaina paikallisista puista ja eläimistä. Siinä oli Leenan kielitaito koetuksella. Viimein ryhmä saapui Saariselälle.
Sekalaiset varusteet
Seuraavana aamuna retkue suuntasi paikalliselle koiratilalle, tarkoituksenaan kokeilla husky-ajelua. Matkalaiset saapuivat omakotitalon pihalle, mutta kukaan ei ollut heitä vastassa. Leena uskaltautui sisälle tupaan, jossa isäntäväki hörppi aamukahvia.
– Joka paikassa oli koiranpentuja, ihan vastasyntyneitä, Leena muistelee.
Isäntäväki kuvitteli seurueen tulevan vasta seuraavana päivänä, joten ulkoiluhaalarit olivat vielä pesussa. Amerikkalaisilla oli tietysti toppatakit, mutta hienot sellaiset. Ne eivät lämmittäisi pohjolan pakkasessa, joten isäntä rupesi kaivamaan esille omia takkejaan, housujaan, villasukkiaan, kintaitaan ja jalkineitaan.
– Emännällä ei ollut tarpeeksi kenkiä, joten jouduin tyytymään isännän Nokian tukkisaappaisiin. Puin kolmet villasukat päällekkäin, jotta valtavat saappaat pysyivät jalassani. Oman pipon kyllä pidin, sillä päähineet näyttivät siltä, ettei niitä ole pesty viiteen vuoteen, Leena sanoo.
Karvaisia leipiä
Sekalaisiin varusteisiin pukeutunut seurue hyppäsi kahden valjakon kyytiin. Amerikkalaiset eivät halunneet ohjata koiria, joten Leenan oli pakko nousta toisen valjakon jalaksille.
Isäntä lähti edeltä moottorikelkalla, ja koirat juoksivat perässä. Vauhti oli kova, ja Leenalla oli vaikeuksia pysyä jalaksilla isoilla saappailla.
– Mutkassa otteeni kirposi ja lensin kuin katapultti puolitoista metriseen hankeen. Olin rintaan asti hangessa ja toinen valjakko ajoi päältäni. Emäntä ei saanut sitä ajoissa pysäytettyä, Leena kertoo.
Leena säilyi kuitenkin ehjänä, ja isäntä lapioi hänet ylös lumen keskeltä. Saappaita etsittiinkin hieman kauemmin.
Retkeläiset leiriytyivät saarekkeelle, ja puiden katveessa isäntä rupesi keittämään nuotiokahveja. Emäntä otti esille voipaperiin käärityt poronliha- ja graavilohileivät.
– Leivät olivat täynnä vauvakoiran nukkaa, sellaista valkoista höytyvää. Muut eivät ottaneet leipiä vaan tyytyivät kahviin. Minun ja Amerikan kollegan oli kohteliaisuudesta pakko syödä. Joimme monta mukillista kahvia, jotta saimme leivät ja karvat alas, Leena muistaa.
Konjakkia munakupeista
Koiraseikkailun jälkeen matkalaiset rentoutuivat mökissä. Naisten huoneessa matkatoimiston johtaja otti esille konjakkipullon ja oli hyvin ilahtunut, kun huone oli varustettu asianmukaisilla laseilla.
– En raaskinut kertoa, että ne "lasit" olivat oikeasti Sarviksen munakupit, Leena nauraa.
Naiset eivät halunneet löylyihin, mutta miehiä Leena oli luvannut opastaa saunan käytössä. Miesten kammarissa ei kuitenkaan ollut kaikki hyvin. Leena sai kuulla, että pariskunnaksi paljastuneilla miehillä oli käynnissä perheriita.
Toinen miehistä jäi mökkiin mököttämään, ja toinen lähti saunaan. Leena päivysti pukuhuoneessa, jos nuori herra sattuisi tarvitsemaan apua. Leena lähti kyllä äkkiä pois, kun paikalle saapui japanilainen mies, joka rupesi muitta mutkitta riisuutumaan.
– Kun jenkki tuli ulos, hän sanoi, että oli kauheaa olla japanilaisen kanssa saunassa. Tämä ei osannut ollenkaan englantia. Vastasi vain kaikkeen "Yes" ja heitti lisää löylyä, Leena muistelee.
Seuraavat puolitoista tuntia Leena toimi ihmissuhdekonsulttina miesten huoneessa. Kun heidän välinsä oli saatu kuntoon, Leena palasi omaan majapaikkaan.
Moottorikelkka-ajelulla kaatuilemista lukuun ottamatta loppumatka sujui mukavasti. Myös hankalaksi luokiteltu matkatoimiston johtaja oli tyytyväinen reissuun ja esitteli myöhemmin värikkäitä matkakuvia isolle yleisölle.
– Siinä olisi ollut katastrofin aineksia, jos heillä ei olisi ollut huumorintajua. Mutta kaikki meni hyvin ja kaupat syntyi, Leena toteaa.
*) Nimi muutettu
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Suomen hulluimmat kesätapahtumat – oletko nauttinut näistä?
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.