Ulvova koira haluaa löytää laumansa, tai edes päästä sen kanssa yhteyteen. – Sanon aina, että niillä ei ole kännykkää, ne eivät voi soittaa ja kysyä "missä sinä olet, minä olen täällä", sanoo eläintieteilijä, filosofian tohtori ja dosentti Kai Pelkonen.
Tulet kotiin. Otat avaimet taskustasi, ja kas – kotioven takaa kantautuu jo "auu, auu". Miksi koira ulvoo?
Yleisiä syitä koiran ulvomiselle on monia.
– Siellä on taustalla osa suden geeneistä, jotka ilmenevät myös koirassa. Jos ajatellaan peruslähtökohtaa, niin susi ja myös koira on reviirieläin, ja lauma usein ilmoittaa alueellaan, että ”me olemme täällä”. Susi on aika tarkka ruoanhankinta-alueistaan. Viesti voi olla vaikkapa, että ”hei, me olemme täällä, ette tule meidän alueelle, jos ette halua vaikeuksia”, Kai Pelkonen kertoo.
Pelkonen on taustaltaan eläintieteilijä, filosofian tohtori ja dosentti sekä toiminut jo 20 vuotta koirien käytösneuvojana Onnellinen koira -käytösklinikalla. Hän on työskennellyt myös Maa- ja metsätalousministeriössä suomalaisen ja EU-eläinsuojelulainsäädännön uudistamisen parissa.
Koira viestittää "minä olen täällä, missä olette?"
Toinen syy ulvomiselle voi olla se, että koira haluaa löytää laumansa, tai edes päästä sen kanssa yhteyteen.
– Tämä ulvonta voisi olla ihmisen kielellä sen tyyppinen viesti, että "minä olen täällä, missä olette, minulla on hätä, en pääse luoksenne”, Pelkonen sanoo.
Susi on turvassa laumassa merkittävästi paremmin kuin yksin. Myös koiran ulvonta on kuin kaukoviesti: "minä olen täällä, tulkaa tänne".
– Tämä on se viesti, mikä esiintyy eroahdistuksessa, kun koira jätetään yksin kotiin ja koko muu jengi lähtee. Koira hätääntyy. Sanon aina, että niillä ei ole kännykkää, ne eivät voi soittaa ja kysyä ”missä sinä olet, minä olen täällä, missä olet, minä tulen sinne”.
"Koira on erittäin helppo opettaa ulvomaan"
Miksi koirat sitten ulvovat musiikin mukana? Pelkosen mukaan ihminen ja koira ovat historian saatossa eläneet hyvin saman tyyppisessä perhe- tai pienlaumarakenteessa.
– Näissä on hyvin samanlaisia laumakäyttäytymisiä. Yksi tyypillinen merkki on, että tunnetilat ja käyttäytymistavat siirtyvät automaattisesti. Koiraihmiset usein huomaavat, että kun koira haukottelee, niin jopa se haukotus siirtyy ihmiseen.
Pelkosen mukaan susilaumassa ääni on myös yhteislaulua samassa tunnetilassa. Koira saattaa poimia musiikista sellaisen sävyn tai viestin, johon se lähtee mukaan.
Jos ihmiset ympärillä innostuvat, ihailevat ja kiittävät koiraa, käytös vahvistuu.
– Koira on erittäin helppo opettaa ulvomaan, jos sillä on taipumus ulvoa. Taipumus haukkua tai ulvoa vaihtelee yksilöstä toiseen, Pelkonen sanoo.
Koirarodut eroavat joidenkin ominaisuuksiensa suhteen voimakkaasti toisistaan.
– Esimerkiksi ajokoiralla on jäljen perässä odotuksesta johtuva haukku, kun se seuraa jälkeä ja tietää, että jossakin edessä on jänis. Jotkut koirat, kuten vartiokoirat, ilmoittavat vain varoitustilanteissa. Ne eivät ole tyhjänhaukkuja, mutta jos jotain epämääräistä kulkee, niin silloin alkaa sellainen rähinä, että ihminen tulee heti katsomaan, onko joku tulossa aidan yli, ali vai läpi.
Innostuneet koirat ja urheilufanit ovat samanlaista sakkia?
Pelkosen mukaan niin sanotut luonnolliset ulvomisen tavat ovat säilyneet parhaiten alkukantaisilla koirilla, joita ei ole voimakkaasti jalostettu.
– Kun lähdetään johonkin, erityisesti husky-tyyppisillä ja vastaavilla valjakkokoirilla innostus purkautuu voimakkaana yleisenä haukkua ja 'ilovolinana'. Ne reagoivat innostuneena kuin kaverit, jotka lähtevät lätkä- tai futismatsiin ja tietävät, että nyt, jätkät, meidän porukka voittaa taatusti! Sitten he hurraavat ja laulavat mennessään. Tämä on hyvin saman tyyppistä laumakäyttäytymistä, Pelkonen sanoo.
Ulvomistarve vaihtelee myös kiima-ajan mukaan
Ulvomistarve vaihtelee myös eri vuodenaikoina, sillä narttukoirat tulevat koiramaailmassa kaksi kertaa vuodessa kiimaan. Silloin ne levittävät hajumerkkejä, ja leikkaamattomien uroskoirien omistajille tulee yllättäen eteen erikoinen pulma: koira tuntuu unohtavan oppimansa komennot ja säännöt.
– Melkein kaikki tottelevaisuus saattaa kadota uroskoirasta, kun ympäristössä liikkuu 15–20 kiimassa olevaa narttua, jotka levittelevät pissamerkkejä joka paikkaan, ja koira haluaa päästä niiden luo. Toisaalta se alkaa myös tulla ärtyneeksi muille uroksille, jotka kilpailevat samoista nartuista sillä alueella, Pelkonen sanoo.
Hänkin on kokenut koiran kaipuun toisen luo.
– Minulla oli kotona kaksi urosta ja yksi narttu. Kerrostalossa nartun pitäminen kiima-aikana oli mahdotonta. Emme voineet vahtia koko ajan, että ei olisi tapahtunut ei-toivottua lisääntymistä. Tämä tyttöpentu vietiin kasvattajan luokse kolmeksi-neljäksi viikoksi, ja kun tulin kotiin seuraavana päivänä, niin kuulin jo alhaalla, että koirat ulvovat, hän kuvaa.
– Kun tulin sisään, ne istuivat leveällä ikkunalaudalla, tuijottivat lasittunein silmin ulos ikkunasta ja ulvoivat molemmat aivan lakkaamatta viestiä, että "me olemme täällä, suunnista tännepäin, me olemme täällä". Tämä liittyi mielestäni selvästi siihen, että jos uros ei pääse nartun luo, sen pitää ilmoittaa "minä olen täällä". Ulvominen oli siihen luonnollinen tapa.
"Opettamisessa kannattaa olla hyvin tarkkana"
Ulvomisen opettaminen koiralle voi tuntua hauskalta idealta: eikö olisi hupaisaa, että koira vastaisi "auuuu", kun siltä kysyy, miten sillä tänään menee? Pelkonen kehottaa koiranomistajia muistelemaan suomalaista sananlaskua: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
– Opettamisessa kannattaa olla hyvin tarkkana, koska jos nuorena opettaa määrättyä käyttäytymistä koiralleen, niin aikuisena näiden yksilönkehityksen alkuvaiheessa koiran aivoissa syntyneiden reittien muuttaminen on erittäin työlästä. Se on hankala homma, Pelkonen sanoo.
– Ajatellaan nyt vaikka, että ihmislapselle opetetaan, että jotkin asiat ovat hyviä ja palkittavia toimintoja. Sitten yhtäkkiä aikuisena häntä ruvetaan rankaisemaan siitä, mikä hänen mielestään on niin sanottu oikea käyttäytymistapa. Silloin syntyy varmasti tunneristiriitoja. Ristiriidat aiheuttavat turhautumista, turhautuminen johtaa ärtymiseen ja ärtyminen purkautuu jonnekin. Minä uskon, että se, että koiria on niin vaikea opettaa jostakin pois, perustuu tällaiseen kokemukseen. Kuin koira pohtisi "mikä maailmassa on nyt vikana, kun kaikki, minkä olen oppinut olevan kivaa, onkin yhtäkkiä rankaistavaa".
Koira voi käyttää ääntä aina, kun haluaa huomiota
Koiranomistajan pitäisikin jo pentuvaiheessa pohtia ja harkita tarkkaan, mitä hän haluaa koiran tekevän – ja mitä ei. Pelkonen itse oppi tämän kuutisen vuotta sitten, kun hänen nykyinen koiransa oli pentu.
– Näytin sille sellaisen hauskan YouTube-videon, missä pieni, mopsin näköinen koira omistajansa sylissä englantilaisessa ohjelmassa sanoi ”I love you”. Minulla on tällainen erilaisille ulvomis-, vonkumis- ja volinaäänille herkkä koira, joten ei kestänyt kuin 15 minuuttia, kun se sanoi hyvin ymmärrettävästi ”I love you”, Pelkonen kuvaa.
Artikkeli jatkuu videon jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
– Se toisti äänenmuodostukseensa sopivaa äänikuviota, kun sitä sille muutaman kerran sanoi ja toistuvasti aina kiitti sitä, kun ääni meni lähelle. Yhtäkkiä siinä vaiheessa tajusin, että nyt tuli suutarille erehdys saappaan teossa, ei tätä näin pidä tehdä. Se piti katkaista saman tien, koska koirahan alkoi käyttää ääntä aina, kun se halusi huomiota, Pelkonen sanoo.
Hän selvisi säikähdyksellä. Koira oppi pois rakkaudentunnustuksestaan.
– Kun se ääntely jätettiin kokonaan huomiotta, koira totesi, että ei tällaista kannata sanoa, kun ei siitä kukaan innostu, eikä siitä mitään muutakaan seuraa. Tällaisten asioiden opettaminen on kaksiteräinen miekka. Jos haluaa, että koira jatkossa joka paikassa huutaa "I love you" silloin, kun se haluaa huomiota, niin täytyy sietää, että jossain vaiheessa se alkaa ärsyttää. Varsinkin kerrostalossa, jos koira rappukäytävässä kulkiessaan vähän väliä huutaa kaikuvasti "I love you"!