Päästökauppa on yksi ilmastopolitiikan toteutuksen väline ja ohjauskeino. Se tarkoittaa mahdollisuutta käydä kauppaa päästöoikeuksilla. Ne yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa ja myydä päästöoikeuksia. EU:n päästökauppajärjestelmässä kasvihuonekaasuja aiheuttavalle tuotantolaitokselle annetaan tietty määrä päästöoikeuksia. Laitos joutuu ostamaan lisää päästöoikeuksia, jos se tuottaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin sille on myönnetty oikeuksia. Jos laitos tuottaa päästöoikeuksiaan vähemmän päästöjä, se voi myydä oikeuksia muille laitoksille.
EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat yli 20 megawatin energiantuotantolaitokset, öljynjalostamot, koksaamot, rauta- ja terästehtaat, sementtitehtaat sekä paperi- ja kartonkitehtaat. Suomessa päästökauppa koskee noin 550 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta. EU:n päästökaupan piiriin kuuluu yli 12 000 laitosta.
Päästökaupan ensimmäinen jakso oli vuosina 2005-2007. Nyt meneillään oleva kausi koskee vuosia 2008-2012. Seuraava kausi ajoittuu vuosille 2013-2020 ja sitä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Toistaiseksi päästökauppa koskee vain hiilidioksidipäästöjä, mutta jatkossa myös muut kasvihuonekaasut saatetaan ottaa mukaan. Päästökaupan ulottamista lentoliikenteeseen valmistellaan.
EU:n sisäisten päästömarkkinoiden lisäksi Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa päästövähennyshankkeita oman maan sijaan kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa. Vastineeksi hankkeista maa tai yritys saa päästöoikeuksia.
Lähde: EU-komissio
Sumo video id