Mikä on Euroopan ydinasepelote Putinille, kun Trumpin turva horjuu? Ruotsi teki aloitteen

Suomen lähestymistapa on ollut, että ydinasepelote rakentuu sotilasliitto Naton ja sitä kautta Yhdysvaltain varaan.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas sanoi perjantaina Helsingin Sanomissa, että Euroopassa on aloitettava keskustelu omasta ydinpelotteesta. Suomen puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) sen sijaan kehotti laittamaan jäitä hattuun keskustelussa. Hänen mukaansa Yhdysvallat on edelleen Euroopan paras ja realistisin vaihtoehto ydinpelotteelle.

Häkkänen toppuuttelee Kaja Kallaksen avausta Euroopan ydinpelotteesta

2:39

Häkkänen muistutti STT:n haastattelussa, että Natossa on viime vuonna päästy sopuun siitä, miten Euroopan ja Yhdysvaltojen puolustussuhde järjestetään.

– Mallissa Yhdysvallat takaa ydinpelotteen, ja Eurooppa ottaa vetovastuun perinteisen puolustuskyvyn ylös nostamisesta, Häkkänen sanoi.

Lisäksi hän huomautti, että Yhdysvallat on sitoutunut Naton ydinasepelotteeseen tuoreessa puolustusstrategiassaan. Tätä taustaa vasten Euroopassa pitäisi Häkkäsen mukaan keskittyä panostamaan perinteisen puolustuskyvyn nostamiseen eikä miettiä omaa ydinasepelotetta.

Ydinasepelotteella tarkoitetaan sitä, että vastustajan mahdollista hyökkäystä pyritään ehkäisemään ydinaseiden käyttöön liittyvällä uhalla.

Lue myös: USA lyttää START-jatkon: "Kohtaamme useita ydinaseuhkia"

Minne Ranskan ydinasepelote ulottuu?

Länsi-Euroopassa vain Ranskalla ja Britannialla on ydinaseita. Niiden yhteenlaskettu ydinasemäärä on murto-osa Yhdysvaltain kapasiteetista. Maailmassa tiettävästi eniten ydinaseita on Venäjällä ja seuraavaksi Yhdysvalloilla.

Ranska ei ole ollut mukana Naton ydinasejakojärjestelyssä, -suunnittelussa ja -poliittisessa päätöksenteossa, joissa kaikki muut maat mukaan lukien Suomi ovat jollain tavalla mukana, Lavikainen sanoo. Hänen mukaansa tällainen linja tehtiin jo kylmän sodan alkupuolella, kun Ranska kehitti itselleen ydinaseen ja päätti irtautua Naton komentorakenteista.

Ranskan ydinasepelote koskee Ranskaa, mutta Lavikainen sanoo, että Ranskassa on linjattu sillä olevan myös niin sanottu eurooppalainen ulottuvuus.

– Eurooppalaisessa ulottuvuudessa on tähän mennessä ollut enemmänkin kyse siitä, että Ranska voi viestiä pelotteestaan silloin, jos Eurooppaan kohdistuu uhkaa, Lavikainen sanoo.

– Sen käytännön merkitys on siinä, että oman ydinasepelotteensa suojista Ranska uskaltaa tulla eurooppalaisten maiden avuksi ihan perinteisen sodankäynnin menetelmin. 

Lavikainen sanoo, että tähän asti Venäjä ei ole voinut varmasti tietää, missä olosuhteissa Ranska ydinaseita käyttäisi, vaikka pelote koskeekin pääsääntöisesti vain Ranskaa. Lavikainen näkee, että ydinasepelote hyödyttää myös Suomea, koska se lisää Venäjän epävarmuutta mahdollisen hyökkäyksen seurauksista.

– Ruotsissa ehkä arvioidaan, että vaikka Ranska ei käyttäisi ydinaseita Ruotsin suojelemiseen, niin sodan uhan väheneminen edes jonkin verran voi olla Ruotsin etujen mukaista.

Samalla ajatuksena voi hänen mukaansa olla, että jos Britannia ja Ranska joskus tulevaisuudessa olisivat valmiita ottamaan isompia askeleita ydinasepelotteessa, niin Ruotsissa olisi jo luotu jonkinlaisia edellytyksiä tilanteelle.

Britannia on asettanut ydinaseensa Naton puolustukseen, ja ne ovat Natossa osa laajempaa strategiaa. Britannian ydinaseet ovat tiiviisti yhteydessä Yhdysvaltain strategiseen pelotteeseen.

"Grönlanti-tapaus on ehkä Naton historian häpeällisin hetki"

Lavikainen sanoo, että Yhdysvaltain ydinasepelotteen osalta Natossa ei ole tapahtunut mitään muutosta Trumpin tämänhetkisen hallinnon aikana. Hän kuitenkin sanoo, että Yhdysvaltain hallinnon poukkoilevan linjan takia mitään ei voida sulkea pois.

– Tämä Grönlanti-tapaus on ehkä Naton historian häpeällisin hetki, Lavikainen sanoo viitaten siihen, että Yhdysvallat epäsuorasti uhkasi käyttää voimaa Nato-liittolaistaan vastaan saadakseen Grönlannin haltuunsa.

Naton historian ajan on kysytty toistuvasti, olisiko Yhdysvallat valmis puolustamaan sotilaallisesti Eurooppaa. Lavikainen muistuttaa, että mahdollinen hyökkääjä joutuu kysymään, mitä tapahtuu, jos Yhdysvallat puolustaakin.

– Silloin jos Yhdysvallat tulee, sota tulee päättymään hyvin huonosti hyökkääjän kannalta. Jolloin voi loogisesti vetää johtopäätöksen, että ehkä kannattaa pysyä omalla puolellaan, Lavikainen sanoo.