Metsäkeskukset tekevät poikkeuksellisen vähän rikosilmoituksia metsälakien rikkomisesta. Myös metsärikosten seuraamukset ovat lähes olemattomat.
Metsäkeskukset tekevät poikkeuksellisen vähän rikosilmoituksia metsälakien rikkomisesta. Lisäksi rikosilmoituskäytäntö vaihtelee huomattavasti eri metsäkeskusten välillä.
Näyttääkin siltä, että Suomessa jää suuri määrä metsärikoksia kokonaan tutkimatta, arvioi Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksen metsäoikeuden tutkimusryhmä raportissaan.
Tutkijat kävivät läpi kaikki alueellisissa metsäkeskuksissa tutkittavina olleet metsälain rikkomistapaukset vuodesta 1997 alkaen runsaan viiden vuoden ajalta. Epäiltyjä metsälain rikkomistapauksia oli lähes 400.
-Rikosilmoituksia niistä tehtiin yllättävän pidättyvästi. Metsäkeskukset tekivät rikosilmoituksen vain kolmasosassa tapauksista, jotka tilastoitiin metsärikoksiksi, kertoo tutkimusta johtanut ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Joensuun yliopistosta.
Poliisi löysi rikoksia, syyttäjät eivät
Poliisin esitutkinnassa metsäkeskusten rikosilmoitukset menestyivät hyvin. Vain kolme prosenttia rikosilmoituksista päättyi esitutkinnan keskeyttämiseen. Luku on Määtän mukaan hämmästyttävän pieni.
-Suuri yllätys oli toisaalta se, että syyteharkinnassa olleista tapauksista 68 prosenttia johti syyttämättäjättämispäätöksen. Määrä on huomattavan suuri, kun kaikkien epäiltyjen rikosten osalta keskimäärin 30 prosenttia jäi tutkimusaikana syyttämättä, Määttä huomauttaa.
Tuomioistuinkäsittelyyn päätyneistä metsälain rikkomisista annettiin lain voimaantulosta 1.1.1997 toukokuuhun 2002 mennessä vain 31 tuomiota. Metsärikoksista annettiin yksi tuomio ja 30 annettiin metsärikkomuksista. Sakkojen enimmäismäärä oli muutamia satoja euroja.