(Edel)
Matti Nykäsen eteneminen levylaulajan uralla on aina sen luokan viihdeuutinen, että jo pelkkä pitkää ceedeetä ennakoiva promosinkku on noteeraamisen arvoinen.
Molemmat kappaleet on säveltänyt Nykäsen luottokitaristi Jussi Niemi.
Ykkösbiisi Ehkä otin, ehkä en on yllättävän raskaasti laukkaavaa suomiheviä, Popedasta pykälä Stratovariuksen suuntaan.
Matin hento ja korkea lauluääni meinaa hukkua kitararyöpytykseen, vaikka Mattia avustaa selvästi useampikin apulaulaja. He ovat enemmän kuin taustalaulajia sillä laulavat Nykäsen kanssa koko biisin, ei pelkkää kertosäettä niinkuin taustalaulajat perinteisesti.
Kertosäe on tarttuva ja koko biisi toimii omassa junttiheviydessään. Taattu hitti.
Kakkosbiisi Mervin ja Matin parempi rakkauslaulu on kuin mukaelma Dannyn Kuusamo -klassikosta. Hempeä ja tahallisen koominen, itsensä maestro Vexi Salmen sanoittama puhelaulu, jonka Matti räppää melko juopuneen kuuloisesti. Otti tai ei, kappale toimii vain huumorilla kerran kuunneltuna. Pidempää käyttöä ei tämä vitsi kestä.
Sinkku herättää uteliaisuuden Matin piakkoin ilmestyvää pitkää levyä kohtaan. Nimibiisi tulee varmasti soimaan maamme kuppiloissa kyllästymiseen saakka.
Levy on fifty-sixty -yhdistelmä tahallista ja tahatonta huumoria.
teksti: Sami Ruokangas