Tarkkaa tietoa koronan aiheuttamista menetyksistä ei voi olla, kuten ei ole tarkkaa tietoa siitäkään, miten pandemia olisi levinnyt niissä tilaisuuksissa, joita ei ole saanut järjestää, kirjoittaa Markus Leikola kolumnissaan.
Puolitoista vuotta sitten epidemiologia oli pienen ammattilaispiirin ja meikäläisen kaltaisen useamman vuoden itseopiskelua harjoittaneen amatöörin erikoisalaa.
Kovin harvaa kiinnosti, mikä ja miksi oli yhteistä ruton torjunnassa keskiajalla internet-ajan pandemioiden kuriin saamisen kanssa – ja mikä taas erilaista.
Yhteiskunnan ja poliitikkojen valtavirran oletus oli, että tiede tuottaa jollakin lailla riittävän varmuuden päätöksenteon tueksi.
Tämä oletus ei ole häipynyt taka-alalle globaalina koronakautena. Koska jos meillä ei ole tieteellistä tietoa, mitä meillä on? Salaliittoja, taikauskoa, populismia tai mielivaltaa?
Lue myös: Markus Leikolan kolumni: Koronan torjunta on kuin autolla ajo: monen asian summa
Näinhän se asia tietenkin on, paitsi että tieteellinen tieto olemuksensa mukaisesti sekä on epävarmaa että muuttuu. Ja usein pätee vain tiettyihin olosuhteisiin.
Hyvä esimerkki on koronarokotteen tai itse viruksen pitkäaikaisvaikutukset: sen perusteella, mitä tiedetään rokotteiden toimintamekanismeista, voidaan päätellä jotakin jonkun verran – mutta itse viruksen vuosia kestävät seuraukset näkyvät… vasta vuosien mittaan.