Markus Leikolan kolumni: Pandemia näyttää tiedon epätarkkuuden – eikä se ole kivaa

2:14
Katso video: MTV antoi Annika Saarikolle luettavaksi traagisia tarinoita kulttuurialan tekijöiden korona-ahdingosta – näin ministeri reagoi!

Tarkkaa tietoa koronan aiheuttamista menetyksistä ei voi olla, kuten ei ole tarkkaa tietoa siitäkään, miten pandemia olisi levinnyt niissä tilaisuuksissa, joita ei ole saanut järjestää, kirjoittaa Markus Leikola kolumnissaan.

Puolitoista vuotta sitten epidemiologia oli pienen ammattilaispiirin ja meikäläisen kaltaisen useamman vuoden itseopiskelua harjoittaneen amatöörin erikoisalaa.

Kovin harvaa kiinnosti, mikä ja miksi oli yhteistä ruton torjunnassa keskiajalla internet-ajan pandemioiden kuriin saamisen kanssa – ja mikä taas erilaista.

Yhteiskunnan ja poliitikkojen valtavirran oletus oli, että tiede tuottaa jollakin lailla riittävän varmuuden päätöksenteon tueksi.

Tämä oletus ei ole häipynyt taka-alalle globaalina koronakautena. Koska jos meillä ei ole tieteellistä tietoa, mitä meillä on? Salaliittoja, taikauskoa, populismia tai mielivaltaa?

Näinhän se asia tietenkin on, paitsi että tieteellinen tieto olemuksensa mukaisesti sekä on epävarmaa että muuttuu. Ja usein pätee vain tiettyihin olosuhteisiin.

Hyvä esimerkki on koronarokotteen tai itse viruksen pitkäaikaisvaikutukset: sen perusteella, mitä tiedetään rokotteiden toimintamekanismeista, voidaan päätellä jotakin jonkun verran – mutta itse viruksen vuosia kestävät seuraukset näkyvät… vasta vuosien mittaan.

Tämä on tullut mieleen, kun olen seurannut lähellä kulttuuri- ja tapahtuma-alan kamppailua sekä tulonmenetysten korvaamiseksi valtion kassasta että yleisötilaisuuksien avaamiseksi isommille yleisöille.

Tulonmenetykset kirpaisevat

Tulonmenetykset ovat todellisia, mutta ne ovat kirpaisseet eri alojen ammattilaisia kovin eri tavoin.

Yhtä peruuntunutta teatteriesitystä on voinut olla valmistelemassa ihmisiä, joista yksi on ollut kuukausipalkalla, mutta lomautettu ajankohtana, joka muutoin olisi käytetty valmistamiseen, toinen kuukausipalkalla mutta tehnyt sitten muita hommia, kolmas keikkapalkalla, joka on korvattu, neljäs keikkapalkalla jota ei ole korvattu ja viides prosenttidiilillä lipputuloista, jolloin on mahdotonta määritellä tarkkaa saamatta jäänyttä tuloa.

Ja kun kriisi venyy, niin kukaan ei tiedä, oltaisiinko vuoden päästä menty kolmi- vai viisihenkisellä live-orkesterilla vai sittenkin tallennemusiikilla.

Kirjoja on myyty jopa normaalia enemmän, paitsi esimerkiksi Kustannusosakeyhtiö Parkon pääasiassa messuilla ja erilaisissa tilaisuuksissa myymiä käännösrunokirjoja, joiden kannattavuusrajaa ei lasketa tuhansissa, vaan sadoissa kappaleissa.

Tarkkaa tietoa näistä menetyksistä ei voi olla, kuten ei ole tarkkaa tietoa siitäkään, miten pandemia olisi levinnyt niissä tilaisuuksissa, joita ei ole saanut järjestää. Ensinnäkin suurin osa tartunnoista jää nykyäänkin piiloon kaikkialla Suomessa.

Toisekseen siellä missä puhutaan lujaa ja lauletaan ja istutaan kaksi tuntia ovet kiinni sisällä, aerosolit lentävät pitemmälle kuin muualla, turvavälit tai ei.

Kolmanneksi mitä tarttuvampi virusmuunnos, sitä tehokkaammat pitäisi maskien olla – kuten nähtiin Hämeenlinnassa kirurgisista maskeista huolimatta sairaalasta alkaneen intialaisvariantin leviämisestä.

Järki ei kerro oikeaa määrää

Sijoitustoiminnassa on käytössä varoitus: "Rahaston tuottohistoria ei ole tae tulevasta tuotosta." Sama pätee erilaisiin ihmisten kohtaamisten koronariskeihin – eilisen vähän on nopeasti huomisen paljon.

Kuusi ihmistä stadionia kohti on liioittelua, sanoo maalaisjärki, mutta mikään järki ei sano, mikä on oikea määrä – koska se riippuu sekä ihmisten valmiudesta noudattaa ohjeita että tautitilanteesta.

Rauman Lukon mestaruusjuhlista tiedämme, että ne suuret tunteet, joita urheilun ja viihteen on tarkoituskin nostattaa, saavat ihmiset unohtamaan ohjeet hetken huumassa yhtä tehokkaasti kuin illan kymmenes alkoholiannos.

Ehkä urheilukisatkin pitäisi järjestää niin hiljaisina, että järjestysmiehet kantaisivat heti ulos jokaisen kannustushuudon ilmoille päästäjän? Tai konserteissa koko lavan pleksi laulajien ja yleisön välille?

Se tiedetään nyt, että vain muutama prosentti jäljitetyistä tartunnoista tulee enää ulkomailta, vaikka Suomen kansalaisten kotimaahan saapumista ei ole rajoitettu eikä Suomessa ole jalkapantaa tai lukittuja karanteenihotelleja kuten maissa, joissa perusoikeudet ja tietosuoja eivät ole suomalaisella tasolla.

Onneksi tällaiset eri keinot, jotka mahdollistavat yhteiskunnan toimimisen suomalaisella laillisuusperustalla, tukkivat yksiä reikiä virukselta ja kokonaistilanteen helpottaessa nopeuttavat toisien aukkojen avaamista.

Meillä ei ole koko valtakunta ollut puoli vuotta samalla tavoin kiinni kuin Keski-Euroopan maissa, mikä Helsingissä helposti unohtuu, ja nyt jo voi sanoa, että maakunnittainen alueluokitus ja toimien porrastus on osoittautunut hyödylliseksi.

Toisen luokan ongelma

Maailmanlaajuisesti tiedon epävarmuus on aivan toisen luokan ongelma: USA:ssa rokotekattavuutta on joillakin alueilla vaikea saada nostettua 70 prosenttiin.

Huippuvauhtia aloittaneessa Israelissakin rokotekattavuus on junnannut liki paikoillaan kaksi kuukautta hieman yli 60 prosentissa ja lähes kaksi kertaa Suomen kokoisessa maassa viimeisen kuukauden aikana kuolleiden määrä on hieman suurempi kuin Suomessa, vaikka uusia tartuntoja on alle kymmenesosa Suomen luvuista.

Mitä täällä oikein tapahtuu – ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun osa uskoo tiedettä ja osa ei? Ainakaan mikään ei missään etene tasaisesti ja ennustettavasti eteenpäin.

Eikä vaan eteenpäin, sillä kaiken lisäksi myös kuvamme menneisyydestä muuttuu. Joe Biden on määrännyt nyt USA:n turvallisuusviranomaiset tutkimaan, olisiko koko pandemia sittenkin saanut alkunsa kiinalaisista laboratorioista.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Virushan on hypännyt lepakoista ihmiseen, koska ihmiset ovat menneet liian pitkälle luonnon tuhoamisessaan.

Sen jälkeen, kun Donald Trump ja valeuutisiksi syytteleminen on poissa kuvioista, maailmassa piti olla enää yksi totuus jäljellä ja sen olla totta.

Eikö Bidenin pitänyt olla tieteen puolella ja huuhaata vastaan? Vastaus on yksinkertainen: tiede on kyllä löytänyt lepakot Kiinan luonnosta, mutta ei vielä puuttuvaa linkkiä lepakoiden ja ihmisten väliltä.

Sen enempää luonnosta kuin laboratoriostakin. Ja niin kauan kuin lopulliset todisteet puuttuvat, kumpaakaan teoriaa ei ole todistettu.

Meillä nyt vaan on kerta kaikkiaan paljon vähemmän varmaa tietoa kuin olisi kivaa. Mikä puolestaan on inhottavaa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja