Haluaisitteko puhua pandemiantorjunnasta hetken? Ei se mitään, puhutaan autolla ajamisesta, kirjoittaa Markus Leikola MTV Uutisten kolumnissaan.
Kun autoa ajetaan, käytetään rattia, kaasua ja jarrua, koko ajan reagoiden, mutta opittuihin malleihin pohjautuen. Joku on suunnitellut tien ja sen näkyvyyden eri nopeuksissa, miettinyt nopeusrajoitukset kokemusperusteisesti liikennekuolemien minimoimiseksi, suunnitellut airbagit ja turvavyöt.
On ajokorttia ja auton katsastusta, on hirveä määrä kiellettyä ja sallittua ja velvoittavaakin pidettävänä mielessä. Eli valtavan monimutkainen satojen eri muuttujien systeemi, mutta monta miljoonaa suomalaista pystyy ihan peruskoulupohjalta silti saamaan itsensä joka päivä pisteestä A etukäteistavoitteen mukaiseen pisteeseen B siinä systeemisessä hässäkässä.
Epidemian torjunta on helpompaa
Ei epidemiantorjunta ole ollenkaan sen kummempaa. Itse asiassa niitä vastaan tulevia autoilijoita, joiden liikkeitä ei voi ennakoida, on paljon vähemmän eri sorttisia.
Epidemian torjunta on helpompaa, muuttujia, toimijoita ja sääntöjä on vähemmän. Autolla ajaminen vain vaikuttaa helpommalta, koska olemme koko ikämme nähneet autoja, olleet autoissa ja monet aika kauan ajaneetkin autoja.
Ei tule kenellekään mieleen miettiä, että 120 km/h nopeusrajoitukset on jokin aluepoliittinen juoni, jolla Uudellemaalle on näitä vapauden valtateitä lobattu kilometrimäärissä mitaten enemmän kuin Kainuuseen.
Sen sijaan jos kuusikaistainen katu on tukossa, yleensä joku pyrkii vähentämään sinne tulevan liikenteen määrää eikä se joku ole kukaan niitä katua tukkivista yksittäisistä autoilijoista. Näistä liikennetilanteista taas ei Kainuussa ole riesaa, vaan ihan muualla.
Tieverkon, auton, autoilijan ja liikennejärjestelmän kokonaisuus on ihailtavan joustava. Millä tahansa autolla voi mennä käytännössä minne vain milloin vain. Ei tarvitse kuin tuntea säännöt ja ottaa muita huomioon.
Perhe lähtee automatkalle Ouluun
Otetaan siis esimerkkiperhe, joka päättää lähteä Helsingistä autolla liikkeelle Ouluun. Kehä III:n jälkeen kännykkä soi, ja puhelimessa on tanskalainen ystävä, joka kertoo, että hekin ovat juuri automatkalla. Nopeutta nostettiin 20 km/h korkeammaksi kuin aiemmin ja iltapäivällä paahdetaan jo sataakahtakymppiä.
"Paljonko teidän nopeutenne sitten on?", suomalaiskuskimme kysyy.
"No nyt se on jo 30 km/h, kun äsken vielä 10 km/h. Mutta me lähdimme kiihdyttämään jo heti kotipihan jälkeen, silloin kun vauhtia oli vasta 5 km/h", iloinen tanskalaiskuski kertoo.
Suomalaiskuski vilkaisee nopeusmittaria. Lähestytään vasta Järvenpäätä, nopeusmittari pysyy paikoillaan 100 km/h:ssa, talvirajoitukset päällä.
"Aiotte paahtaa kesällä sataakahtakymppiä – entä jos siellä on rekka poikittain tiellä?"
"No ei tietenkään sitten, silloin pysähdymme muiden tavoin odottamaan, että saadaan tie raivattua tyhjäksi. Mutta lapsista on kiva ajatella, että mummolaan päästään ennen auringonlaskua. Sen vuoksi sanomme, että illaksi kotiin, vaikkei se toteutuisikaan."
Suomalaiskuski vilkaisee lapsia ja murahtelee itsekseen: kunhan Ouluun päästään, ehjin nahoin. Yksi lapsista huutaa, että pitäisi ajaa lujempaa, toisella on jo nyt peloissaan kädet silmien edessä, kolmas nukkuu ja neljännellä on pissahätä.
Yllättävä este hyppää tielle
Sitten alkaa sataa jäistä tihkua ja koko pohjoiseen menevä letka laskee matkanopeutensa kuuteenkymppiin. Yhtään ei pelti rytise, kun kaikki pudottavat vauhtia. Ystävä Lappeenrannasta soittaa.
"Miten teillä matka edistyy?"
"Mennään kuuttakymppiä Lahden kohdalla."
"Miksi ihmeessä? Täällä aurinko paistaa ja on ihan kirkasta, kaikki ajaisivat ainakin kahdeksaakymppiä. Olette kyllä vähän vellihousuja."
Kuskimme on juuri aikeissa vastata, että no niinhän siellä. Siinä samassa hirviaidassa on aukko, josta hyppää hirvi tielle ja kaikki jarruttavat.
Tienpinta on jäässä, mutta alhaisen tilannenopeuden takia kolareita ei vieläkään tule. Aiempaa varovaisemmin jatkavat matkaa niin Lamborghinit, Porschet, perheautot kuin vanhat Ladatkin.
Hirvi tuli kirjaimellisesti puskista, mutta ensimmäistäkään liikennesääntöä ei muutettu eikä vahinkoja syntynyt – ja loppumatkan ajan sama juttu, koska kaikki olivat nyt valppaampia kuin aiemmin, läheltä-piti-tilanteen ansiosta.
"Meinasin sanoa, ettei tuolla kohdalla ole koskaan tullut hirviä, ne tulee vasta Jyväskylän jälkeisillä korpitaipaleilla", sanoo illalla perillä Oulussa pelkääjän paikalla istunut perheen toinen aikuinen.
"Mutta enpä nyt enää sano."
Lue myös: Markus Leikolan kolumni: Toista aaltoa ei tule, mutta laskettaisiinpa tartuntojen sijaan jotain ihan muuta – näin monta vuotta koronatanssin uusinta vaihetta on syytä sietää
Sekoilulla voi olla onnistunutkin lopputulos
Haluaisitteko sittenkin puhua myös pandemian torjunnasta?
No puhutaan. Sillä lailla myös ulkonaliikkumiskiellon perusteellinen valmistelu ja kaikinpuolinen sekoilu, joka tyssäsi keskiviikkona perustuslakivaliokuntaan, voi silti johtaa onnistuneeseen lopputulokseen –välillisesti.
Ainakin kiirastorstaina puolenpäivän aikaan vantaalaisessa kauppakeskuksessa maskeja oli jo 99 prosentilla ihmisistä, kun edellisellä käynnilläni niitä oli noin neljällä viidestä.
Nykyiset rajoitukset eivät tunnukaan enää mahdottoman kireiltä, kun nenän edessä on käynyt pahempaakin. Eikä kenellekään käynyt huonosti, mikä on kuitenkin tärkeintä.
Kirjoittaja on tietokirjailija, vapaa toimittaja ja MTV Uutisten kolumnisti.