Haluaisitteko puhua pandemiantorjunnasta hetken? Ei se mitään, puhutaan autolla ajamisesta, kirjoittaa Markus Leikola MTV Uutisten kolumnissaan.
Kun autoa ajetaan, käytetään rattia, kaasua ja jarrua, koko ajan reagoiden, mutta opittuihin malleihin pohjautuen. Joku on suunnitellut tien ja sen näkyvyyden eri nopeuksissa, miettinyt nopeusrajoitukset kokemusperusteisesti liikennekuolemien minimoimiseksi, suunnitellut airbagit ja turvavyöt.
On ajokorttia ja auton katsastusta, on hirveä määrä kiellettyä ja sallittua ja velvoittavaakin pidettävänä mielessä. Eli valtavan monimutkainen satojen eri muuttujien systeemi, mutta monta miljoonaa suomalaista pystyy ihan peruskoulupohjalta silti saamaan itsensä joka päivä pisteestä A etukäteistavoitteen mukaiseen pisteeseen B siinä systeemisessä hässäkässä.
Epidemian torjunta on helpompaa
Ei epidemiantorjunta ole ollenkaan sen kummempaa. Itse asiassa niitä vastaan tulevia autoilijoita, joiden liikkeitä ei voi ennakoida, on paljon vähemmän eri sorttisia.
Epidemian torjunta on helpompaa, muuttujia, toimijoita ja sääntöjä on vähemmän. Autolla ajaminen vain vaikuttaa helpommalta, koska olemme koko ikämme nähneet autoja, olleet autoissa ja monet aika kauan ajaneetkin autoja.
Ei tule kenellekään mieleen miettiä, että 120 km/h nopeusrajoitukset on jokin aluepoliittinen juoni, jolla Uudellemaalle on näitä vapauden valtateitä lobattu kilometrimäärissä mitaten enemmän kuin Kainuuseen.
Sen sijaan jos kuusikaistainen katu on tukossa, yleensä joku pyrkii vähentämään sinne tulevan liikenteen määrää eikä se joku ole kukaan niitä katua tukkivista yksittäisistä autoilijoista. Näistä liikennetilanteista taas ei Kainuussa ole riesaa, vaan ihan muualla.
