Kuten muistakin kaksikymppisistä, on perustuslaistakin jo nähtävissä, että se on kasvanut täysivastuulliseksi aikuiseksi, mutta säätöäkin vielä tarvitaan, kirjoitta MTV Uutisten kolumnisti Markus Leikola.
Koronan huumassa on monta tasavuosipäivääkin hurahtanut ohi ja yksi niistä on Suomen perustuslain, joka täytti tasan 20 vuotta viime maaliskuussa. Se astui voimaan siis samana päivänä kun presidentinlinnan haltijuus siirtyi Martti Ahtisaarelta Tarja Haloselle, ja silloin kohuttiinkin eniten presidentin valtaoikeuksien supistumisesta – johdonmukaisena pitkänä siirtymänä, jossa alun perin vuoden 1918 kuningashankkeen perintöä lähdettiin Kekkosen jälkeen korjaamaan Koiviston johdolla kohti parlamentaarisempaa järjestelmää.
Tänä päivänä valtaoikeudet ovat pienemmän kiinnostuksen kohteena kuin toinen merkittävä uudistus, perusoikeuksien ajantasaistaminen kansalaissodan jälkimainingeista toisen maailmansodan jälkeisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän ja länsieurooppalaisen oikeusvaltion mallille. Perusoikeudet tuotiin jo vanhaan perustuslakiin 25 vuotta sitten, mutta tämä tarkoitusperä on sanottu erityisen selkeästi vuoden 2020 perustuslain ensimmäisessä pykälässä:
"Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on Euroopan unionin jäsen."
On kuvaavaa, että perustuslaki hyväksyttiin äänin 175-2.
Vuosi 2020 on hyvin osoittanut sen, mikä tuolloin jo tiedettiin: eri perusoikeuksien yhteen sovittaminen tulee aiheuttamaan paljon tulkintatarpeita. Milloin on sananvapaus tärkeämpi kuin yksilönsuoja, milloin kansalaisten oikeus liikkua tai harjoittaa elinkeinoaan tärkeämpi kuin oikeus elämään ja terveyteen?
