Olisipa hienoa nähdä lehdissä päivittäiset luvut siitä, kuinka monessa ravintolassa turvavälejä noudatettiin puolenyön jälkeen, kuinka iso prosentti junamatkustajista käytti maskia ja montako hehtolitraa käsidesiä valtakunnassa kulutettiin. Tuonkaltaisista luvuista voisi nimittäin ennustaa kansantalouden kehityksen, työpaikkojen säilymisen ja jopa ahdistuneisuuden vähentymisen, kirjoittaa Markus Leikola MTV Uutisten kolumnissaan.
Suomalaiset ovat nyt ihmetelleet jonkin aikaa, onko koronapandemian toinen aalto täällä. Toisaalta on sanottu, että on, toisaalta, että Suomessa ei ole epidemiaa. Sekaannus ei ole niinkään osoitus viranomaisviestinnän kömmähtelystä, vaan siitä, että koko toinen aalto vie vääriin mielikuviin.
Asiantuntijoiden kesken maailmalla onkin laajalti käytössä amerikkalaisen Tomas Pueyon maaliskuussa lanseeraama käsite ”nuijiminen ja tanssiminen”. Ensin virus nuijitaan tiukasti maanrakoon, eli saadaan esiintymien määrä kuriin laajoilla kontaktien ja liikkumisen rajoituksilla samaan aikaan kun sairaanhoidon ja suojautumisen kapasiteettia kasvatetaan. Tämän vaiheen tavoitteena on pitää huoli, että pandemiaa on mahdollisuus hallita kunkin hallintoviranomaisen alueella ja keinoin – vähän niin kuin auton hallitsemiseksi alamäessä kaasun ja jarrun yhdistelmällä pitää ensin saada vaihteisto pelaamaan.
Ja tanssiminen sujuu kuin partnerin lukeminen kiihkeässä tangossa: vastapuolen liikkeitä seurataan ja ennakoidaan. Tavoitteena ei tässä vaiheessa ole kuriin saaminen, vaan nimenomaan hallittavuus, nyt aivan eri keinojen yhdistelmällä ja tätä yhdistelmää jatkuvasti säätämällä, jotta saataisiin pelattua aikaa väestön laajamittaiselle rokottamiselle sekä lääkkeiden kehittämiselle.
Rokotteen saaminen kestää vielä
Jos useat rinnakkaiset ja hieman eri lähtökohdista käynnistetyt rokoteprojektit tuottavat tulosta, niin ensiksi päästään rokottamaan terveydenhoitohenkilökuntaa ensi keväänä, sitten riskiryhmiä ja vuoden 2021 loppupuolella muuta väestöä.
