"Kansalla on oikeus tietää." Hustler-lehden kustantaja Larry Flynt puolustautui 33 vuotta sitten näillä sanoilla, kun hänen sananvapautensa oli uhattuna, muistelee MTV Uutisten kolumnissaan kirjailija-toimittaja Markus Leikola.
Pastori Jerry Falwell oli nostanut oikeusjutun häneen kohdistuvasta parodiasta, jonka pornokustantaja Flynt oli provokaationa julkaissut lehdessään. Oikeus päätti äänin 8-0, että Falwellin kokema paha mieli ei oikeuta korvauksiin.
Maailmankuuluksi Flynt tuli vasta tshekkiläissyntyisen ohjaajan Miloš Formanin tapauksesta kertovan elokuvan myötä. Formanin historia sananvapaustaistelijana on aukoton: se alkoi jo rautaesiripun takana. Flynt on sittemmin jatkanut sekä aktivismia liberaalimman ilmapiirin puolesta että moraalinvartijoiden ärsyttämistä. Elokuvassa hän muuten näytteli itse tuomarin roolin, mikä ei millään lailla vähentänyt hänen kiistanalaisuuttaan.
Tuo virstanpylväs vahvisti sananvapautta eräänä keskeisenä länsimaisena perusarvona. Samalla se osoitti, kuinka rajankäyntiä on käyty, käydään ja tullaan aina käymään. Siitä voidaan lähteä, että oikeusvaltiossa on rauhan aikana kynnys ennakkosensuuriin korkealla.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sananvapauden käytön perustelut ovat vaihtuneet hyvin tiuhaan viime vuosikymmeninä.
Silloin kun media vielä oli portinvartijana, niin juuri kansalaisten oikeus tietää oli pääperustelu. Maanalaiset radioasemat ja vallanpitäjiä uhmaavat sanomalehdet ovat kaikki rakentaneet idealistisen toimintansa tämän periaatteen varaan, riippumatta siitä, kuinka vapaa niiden toimintaympäristö on ollut. Ja vielä 1980-luvulla suurin osa maapallon väestöstä eli maissa, joissa ihmisillä ei ollut lakiin kirjattua oikeutta sananvapauteen.
