Millaista on elää lähes kokonaan ilman yhtä aistia?
Maija Somerkivi oli kuusivuotias, kun hänelle todettiin aivokasvain. Tämä tuhosi osan hänen näköhermostaan. Iän myötä näkö on heikentynyt entisestään.
– En kauhean hyvin muista sitä lapsuusaikaa. Se on ehkä sellainen ihmisen puolustusmekanismi, kun se oli niin iso kokemus. Aivokasvain, leikkaukset ja muut operaatiot. Se aika on ihan pimennossa.
Maija näkee pienen prosentin siitä, mitä muut näkevät. Hän ei näe kolmiulotteisesti, eikä hänellä ole tarkkanäköä. Näköön vaikuttaa esimerkiksi valon määrä ja Maijan vireystila.
– Arvailen asioita.
– Se on mahdotonta kuvata toiselle, miten näen. Minusta tuntuu, ettei läheisetkään osaa sanoa, mitä näen ja mitä en, naurahtaa Maija.
”Siinä tuli sellainen uusi identiteettikriisi”
Heikkonäköisyys vaikuttaa Maijan elämän jokaiseen osa-alueeseen. Heikkoon näköön ei totu täysin koskaan, sillä kasvun myötä muutokset ovat välttämättömiä. Näitä ovat esimerkiksi kouluun meno, opiskelu ja työnhaku.
Kuusivuotiaan Maijan polku aikuisuuteen ei ole siis ollut helppo.
– Se vaatii todella paljon rohkeutta.
