Italialainen arkkitehti Marco Zanuso kehitteli 1940-luvun lopulla lepotuolimallia, jossa siron kaartuvan putkirungon varassa ikään kuin riippui paksusta kankaasta valmistettu kotelo johon oli sijoitettu irtonaiset suuret istuin- ja selkänojatyynyt. Tuolin yksi versio oli mukana New Yorkin modernin taiteen museon vuoden 1949 huonekalukilpailussa, mutta jäi vielä silloin prototyyppiasteelle.
Zanuso aloitti yhteistyön Italialaisen Zanotta- tehtaan kanssa 1960-luvun lopulla ja yksi silloin käynnistyneistä projekteista oli saattaa vanha prototyyppi tuotantoon.
Tuoli esiteltiin Maggiolina-nimisenä Milanon huonekalumessuilla 1972. Ainoat muutokset 40-luvun prototyyppiin olivat tapahtuneet materiaaleissa. Runko oli vaihtunut kromatusta rautaputkesta kiillotetuksi ruostumattomaksi teräkseksi, kotelorakenne ja käsinojat oli tehty paksusta satulanahasta ja untuvatäytteiset tyynyt niinikään oli verhoiltu nahalla. Tuolin seuraksi oli saatavana myös jalkarahi.
Tuoli sai nopeasti erittäin paljon huomiota ja näin jälkikäteen voi todeta, että siinä nähtävissä paljon esikuvallisia piirteitä niin Zanuson myöhempää tuotantoa kuin koko Italian 1950-luvun alussa maailmanmaineeseen kohonnutta muotoilua ajatellen.
Edustavana modernina lepotuolina se on usein rinnastettu muun muassa Charles ja Ray Eamsin kuuluisaan lepotuoliin vuodelta 1956. Mutta mikä parasta Maggiolina on paitsi kaunis, myös hyvä. Se ottaa istujan miellyttävästi untuvaiseen syleilyynsä.
Kuvauksen tuoli Aero Design Furniture, Helsinki 09-680 2185