Jotkut Studio55.fin lukijakyselyyn vastaajista kokivat olleensa unessa yhteydessä edesmenneisiin läheisiin. Kokemuksia pidettiin lohduttavina ja kuolemanpelkoa lievittävinä.
Äidin kuoleman jälkeen äiti tuli sanomaan minulle, ettei häntä saa surra liikaa. Se estää hänen eteenpäin menonsa. Heräsin unesta äärettömän levollisena ja tyynenä. Iso suru oli poissa ja tunsin, että äidillä on hyvä olla, ei enää kipua, ei tuskaa. Kuolemaan suhtautuminenkin muuttui, kuuluu elämään ja siitä on hyvä myös puhua.
Aina kun tarvitsen ohjausta, lohtua tai vastauksia pyydän illalla, että minua neuvotaan yön aikana. Olen tavannut poisnukkuneita rakkaitani ja jutellut heidän kanssaan ihan niin kuin kuolemaa ei olisi ollutkaan. Nämä unet muistan täydellisesti vielä vuosienkin päästä. Olo on hyvin lohdullinen ja jopa iloinen aamulla.
Näin kerran unen, jossa edesmennyt mummini tuli luokseni ”päivähoitoon”. Asuin silloin yksiössä yksin. Unessa ovelleni tuli kaupustelijoita, jotka sitten kuitenkin häädin pois, koska halusin pitää huolta mummista ja keskittyä olemiseen hänen kanssaan. Tällä välin mummi oli kuitenkin kadonnut. Etsin häntä ympäri asuntoa, ja mietin, ettei hän ole kovin kauas voinut mennä, koska tilaa ei ollut paljoa. Huutelin häntä ja kurkkasin varovaisesti myös vessaan, josko hän olisi mennyt sinne. Ei näkynyt. Ihmettelin, ettei mummi oikeasti vaan voi hävitä noin... Vessassa oli samassa tilassa myös suihku, mutta siinä oli suihkuverho edessä. Kurkistin kuitenkin varalta myös sinne. Järkytyksekseni huomasin, että mummini makasi siinä lattialla kuolleena. Sama ilme kasvoillaan kuin viimeisellä matkallaan, kun arkkua avattiin. Järkytyin ja pelästyin kamalasti siinä unessa. Menin aivan paniikkiin. Jostain siinä hetkessä kuului mummin ääni, ja hän sanoi: ”Älä pelkää, nyt minulla on kaikki hyvin”. Sen jälkeen mummini ei ole tullut uniini painajaisten muodossa.


