Jotkut Studio55.fin lukijakyselyyn vastaajista kokivat olleensa unessa yhteydessä edesmenneisiin läheisiin. Kokemuksia pidettiin lohduttavina ja kuolemanpelkoa lievittävinä.
Äidin kuoleman jälkeen äiti tuli sanomaan minulle, ettei häntä saa surra liikaa. Se estää hänen eteenpäin menonsa. Heräsin unesta äärettömän levollisena ja tyynenä. Iso suru oli poissa ja tunsin, että äidillä on hyvä olla, ei enää kipua, ei tuskaa. Kuolemaan suhtautuminenkin muuttui, kuuluu elämään ja siitä on hyvä myös puhua.
Aina kun tarvitsen ohjausta, lohtua tai vastauksia pyydän illalla, että minua neuvotaan yön aikana. Olen tavannut poisnukkuneita rakkaitani ja jutellut heidän kanssaan ihan niin kuin kuolemaa ei olisi ollutkaan. Nämä unet muistan täydellisesti vielä vuosienkin päästä. Olo on hyvin lohdullinen ja jopa iloinen aamulla.
Näin kerran unen, jossa edesmennyt mummini tuli luokseni ”päivähoitoon”. Asuin silloin yksiössä yksin. Unessa ovelleni tuli kaupustelijoita, jotka sitten kuitenkin häädin pois, koska halusin pitää huolta mummista ja keskittyä olemiseen hänen kanssaan. Tällä välin mummi oli kuitenkin kadonnut. Etsin häntä ympäri asuntoa, ja mietin, ettei hän ole kovin kauas voinut mennä, koska tilaa ei ollut paljoa. Huutelin häntä ja kurkkasin varovaisesti myös vessaan, josko hän olisi mennyt sinne. Ei näkynyt. Ihmettelin, ettei mummi oikeasti vaan voi hävitä noin... Vessassa oli samassa tilassa myös suihku, mutta siinä oli suihkuverho edessä. Kurkistin kuitenkin varalta myös sinne. Järkytyksekseni huomasin, että mummini makasi siinä lattialla kuolleena. Sama ilme kasvoillaan kuin viimeisellä matkallaan, kun arkkua avattiin. Järkytyin ja pelästyin kamalasti siinä unessa. Menin aivan paniikkiin. Jostain siinä hetkessä kuului mummin ääni, ja hän sanoi: ”Älä pelkää, nyt minulla on kaikki hyvin”. Sen jälkeen mummini ei ole tullut uniini painajaisten muodossa.
Äitimme kuoli 39-vuotiaana vaikeaan sairauteen. Seuraavana yönä koin valtavan tunnekokemuksen, jonka myötä sain ilmoituksen ylhäältä, että äidillä on kaikki hyvin ja kivut ovat nyt poissa. Tämä oli niin voimallinen kokemus, että herätin mieheni ja kerroin siitä myös hänelle. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, se oli hyvin rauhoittava ja levollinen kokemus.
Tyttäreni joutui henkirikoksen uhriksi. Yönä, jolloin menetti henkensä, oli myös soittanut minulle, puheluun en kuitenkaan ollut herännyt. Syyllistin itseäni. Ajattelin, että jos olisin herännyt puheluun, olisin voinut pelastaa tyttäreni, vaikka kuolinviestin tuoneet viranomaiset sanoivatkin, ettei kukaan olisi voinut häntä pelastaa, surma oli tapahtunut nopeasti raivon vallassa. Kävin ammattiauttajan puheilla, mutta suurimman lohdutuksen sain kun tyttäreni tuli unessa minulle kertomaan ”Äiti et olisi voinut tehdä mitään henkeni pelastamiseksi”. Sitten hän halasi minua ja kuoli syliini. Samalla tuli myös hyvästelemään, koska oli niin pahoin runneltu että emme häntä saaneet enää arkussa nähdä saati koskettaa. Tämä oli voimaannuttava uni. Olen myös jälkeenkinpäin nähnyt hänestä paljon unia, joista herättyäni on ollut ikävä ja haikea mieli. Vasta hiljattain, kun näin unta, jossa touhusimme keskenämme kaikenlaista, oli hyvä mieli herätessä ja tunne, että tytär hakee minut aina välillä sinne toiseen todellisuuteen kun täällä maan päällä se ei enää ole mahdollista.
Veljeni kuoli 20 vuotta sitten. Isäni viisi vuotta sen jälkeen ja äitini 7 vuotta sitten. Äitini kuolemasta oli kulunut jonkin aikaa, kun näin unen. Siinä veljeni, isäni ja äitini olivat jonkinlaisessa lasihuoneessa ja pelasivat korttia, heillä näytti olevan kaikki hyvin ja näyttivät iloisilta. Me sisarukset katselimme heitä lasin takaa, mutta emme päässeet huoneeseen. Aamulla kun heräsin, minulla oli erittäin huojentunut ja helpottunut olo, tiesin, että heillä on kaikki hyvin ja se helpotti valtavasti omaa oloani. Tätä unta en unohda koskaan.
Yöllä heräsin uneen, jossa kuuntelin ihmeellistä kuorolaulua. Sellaista en ole koskaan tässä elämässä kuullut. Äitini rakasti kuorolaulua ja kun hänen sisaruksensa kokoontuivat, tapana oli laulaa yhdessä vanhoja kansanlauluja, kuorona. Unessa ei ollut sanoja, vaan sävel kulki unessa sinisenä, suloisena, puhtaana, läpikuultavana ja valoisana. Olin täysin hereillä heti ja samassa isäni soitti. Hän oli saanut juuri tiedon äidin lähdöstä. Kello oli 5. Äiti oli sairaalan merkinnän mukaan nukkunut pois klo 3.30.
Viimeksi näin poisnukkuneesta sisarestani unen, jossa hän oli mökkinsä laiturilla pesemässä vaatteita ja kasvojaan. Maisema oli kaunis, jossa oli laiturin ja mökin lisäksi suuri vihreä pihanmaa ja siinä kauniisti katettu juhlapöytä herkkuineen. Ihmettelin unessa näkymää, mutta kun näin siskoni onnellisen ilmeen ja hymyn kun hän nousi kyykkyasennosta seisomaan, tiesin, että hänellä on nyt hyvä olla ja hän on onnellinen sekä näyttää iloiselta ja terveeltä. Jotenkin sain unessa ”viestin”, että hän oli mennyt myös uudelleen ”onnelliseen” naimisiin, tiesin että hänen on nyt hyvä olla ja hän on onnellinen siellä missä onkaan.
Äitini kuoleman jälkeen näin unta hänestä ja hän kertoi siinä omasta kuolemastaan. Se oli lohduttavaa ja antoi tietynlaisen rauhan, että hänellä kaikki hyvin.
Olin toipumassa leikkauksesta, kun näin unta, että kuollut äitini lohdutti minua ja sanoi, että paranen kunnolla. Samalla tunsin kuin hän olisi silittänyt päätäni. Tuli tosi hyvä olo.
Asuessani perheineni kaukana kotiseudustani näin unen, jossa isoäitini kävi minua halaamassa, hyvästelemässä ja toivottamassa onnea elämääni. Sen jälkeen hän nousi kuin pilven päällä taivaalle. Aamulla kerroin unen miehelleni ja sanoin, ettei se tuntunut unelta lainkaan, vaan isoäiti varmasti kuoli yöllä. Tuohon aikaan ei meillä ollut puhelinta. Sain sisareltani kirjeen, jossa hän kertoi isoäidin joutuneen sairaalaan ja kaikkien muiden lastenlasten paitsi minun olleen paikalla hyvästelemässä häntä kuolemaa edeltävänä iltana. Kerroin isoäidin käyneen puolestaan hyvästelemässä minut.