Kuusamon Suurpetokeskuksen karhut menivät talviunille. Sulo Karjalaiselle aika on haikeaa, kun karhutoverit käyvät nukkumaan.
Karhut lopettivat lihan syömisen eivätkä hedelmätkään enää maistuneet. Muutama marja meni vielä Juuso-karhun ja pentujen suuhun.
Pesätarpeiksi karhuille annettiin havupuun kuitulastua, joka on Suurpertokeskuksen mukaan mieluinen materiaali karhuille.
Pesänrakennuspuuhia
Jos ihminen laittaa pehmusteet karhuille valmiiksi, työ on lähes aina turhaa. Karhut puhdistavat pesän ensin itse ja sitten suunnittelevat pesätarpeiden vientiä pesään.
Pehmusteita viedään sisälle ja välillä takaisin ulos. Homma voi toistua montakin kertaa, kunnes pesästä tulee mieluisa karhulle.
Tämän rituaalin jälkeen karhut alkavat rauhoittua talviunille.
Vain kuono näkyy
Karhuista Niisku lähti talviunille ensimmäisenä, jo lokakuun 20. päivän tienoilla. Vyöti ja Nätti ovat asettuneet pesään seuraavana. Vain karhun kuono näkyy ulkona.
Juuso ja Tessu ovat vielä käyneet ulkona, mutta suurimman osa päivästä he viettävät jo pesässä makoilessa.
Emokarhu Reetan pennut pitävät emoa vielä ulkosalla, mutta kohta alkavat pienillä karhuillakin talviunet maistua.
Haikeaa aikaa
Tällä hetkellä Suurpetokeskuksen Sulo Karjalaisella pitää kiirettä, sillä karhujen lihavarasto on kerättävä seuraavaa kautta varten.
Kirjamessut Helsingissä olivat mukavaa vaihtelua työntäyteiseen arkeen. Nimikirjoituksiakin jaeltiin, ystäviä tavattiin ja reissulla tavattiin uusia tuttavuuksia.
Sulolle karhujen talviunille meno on usein haikeaa aikaa, kun parhaat ystävät vetäytyvät puoleksi vuodeksi pesiinsä. Joskus, jos ikävä on kova, Sulokin ahtautuu keskelle torkkumaan.
Aina on yksi hyvä kaveri sopinut sekaan. Nykyisin Sulon polvet eivät enää pidä pesään menosta.