Kun Salme muutti Joroisten palvelutalo Mansikkapaikkaan, hän sai mukaan rakkaan Kirppu-kissansa. 16-vuotiaan Kirpun päivät kuluvat paitsi pötkötellen ja leikkien, myös lintuja ikkunasta katsellen ja rollaattorin kyydissä ajellen.
Tilanne oli erityinen myös Joroisten palvelutalo Mansikkapaikalle. Asukkaita palvelutaloon on vuosien varrella muuttanut lukemattomia, mutta kellään ei ollut ollut mukanaan kissaa.
Salmella oli.
– Olihan se epävarmaa, saisiko Kirppu muuttaa, kun täällä ei varsinaisesti ole ollut kissoja, 93-vuotias Salme muistelee.
Muuttaessaan palveluasumiseen hän kuitenkin sai ottaa mukaan myös 16-vuotiaan Kirppu-kissan.
– Lähdimme avoimin mielin kokeilemaan, miten se sujuu. Emme ollenkaan ajatelleet, että tulisi joku ongelma, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Asiat ovat sujuneet hienosti. Kissa vaikuttaa tyytyväiseltä, ja Salmekin vaikuttaa tyytyväiseltä, kuvailee tukipalveluvastaava Johanna Haaja, joka avusti Salmea puhelinhaastattelun kanssa.
"Kirppu-raukka joutui kiertämään elinpaikkoja"
"Hupsuna eläimiin". Niin Salme kuvailee itseään. Salmen eläinrakkaus oli myös Kirpun onni, sillä alun perin se ei edes ollut Salmen kissa: he ovat kohdanneet vasta aikuisina.
– Kirppu-raukka joutui kiertämään elinpaikkoja, kun aina tuli pitovaikeuksia. Kissarukka kiersi monessa paikassa, ja aina tuli jotakin. Lopulta se jäikin sitten minun luokseni kotiin, ja siellä se on sitten ollunna, Salme kuvailee.



