Kun Salme, 93, muutti palvelutaloon, 16-vuotias Kirppu-kissa pääsi mukaan – näin sujuu kaksikon arki: "Pitkällämme lötkötellään ja hännänviertä kutkutellaan"

0:39
Salme ja 16-vuotias Kirppu muuttivat Joroisten palvelutalo Mansikkapaikkaan yhdessä. Videolla näet Kirpun leikkimässä!

Kun Salme muutti Joroisten palvelutalo Mansikkapaikkaan, hän sai mukaan rakkaan Kirppu-kissansa. 16-vuotiaan Kirpun päivät kuluvat paitsi pötkötellen ja leikkien, myös lintuja ikkunasta katsellen ja rollaattorin kyydissä ajellen.

Tilanne oli erityinen myös Joroisten palvelutalo Mansikkapaikalle. Asukkaita palvelutaloon on vuosien varrella muuttanut lukemattomia, mutta kellään ei ollut ollut mukanaan kissaa.

Salmella oli.

– Olihan se epävarmaa, saisiko Kirppu muuttaa, kun täällä ei varsinaisesti ole ollut kissoja, 93-vuotias Salme muistelee.

Muuttaessaan palveluasumiseen hän kuitenkin sai ottaa mukaan myös 16-vuotiaan Kirppu-kissan.

– Lähdimme avoimin mielin kokeilemaan, miten se sujuu. Emme ollenkaan ajatelleet, että tulisi joku ongelma, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Asiat ovat sujuneet hienosti. Kissa vaikuttaa tyytyväiseltä, ja Salmekin vaikuttaa tyytyväiseltä, kuvailee tukipalveluvastaava Johanna Haaja, joka avusti Salmea puhelinhaastattelun kanssa.

"Kirppu-raukka joutui kiertämään elinpaikkoja"

"Hupsuna eläimiin". Niin Salme kuvailee itseään. Salmen eläinrakkaus oli myös Kirpun onni, sillä alun perin se ei edes ollut Salmen kissa: he ovat kohdanneet vasta aikuisina.

– Kirppu-raukka joutui kiertämään elinpaikkoja, kun aina tuli pitovaikeuksia. Kissarukka kiersi monessa paikassa, ja aina tuli jotakin. Lopulta se jäikin sitten minun luokseni kotiin, ja siellä se on sitten ollunna, Salme kuvailee.

Miten Kirpusta tuli Kirppu? "Olen sanonut, että jos se olisi ollut minulla ihan syntymästä asti..."

Sitä, miten Kirpusta tuli juuri Kirppu, Salme ei osaa sanoa – nimi oli kissalla jo valmiina.

– Se on varmaankin jonkun suussa syntynyt ja nyt se Kirppuna menee. Minullehan se on ollut vain Kisu, vaikka Kirppuakin olen käyttänyt kyllä. Eihän nimi miestä pahenna, eikä kissaakaan, Salme pohtii.

Nimellä voisi olla jotakin tekemistä Kirpun pienen koon kanssa. Toinen huomionarvoinen piirre on se, että Kirpun häntä on töpö, kuten hännättömällä manx-kissarodulla.

– Olen sanonut, että jos se olisi ollut minulla ihan syntymästä asti, se ei olisikaan Kirppu, vaan sen nimi olisi Töpö, Salme paljastaa.

"Nykyisin etupäässä pitkällämme lötkötellään ja hännänviertä kutkutellaan"

Salmella ei ole koskaan ollut pitovaikeuksia Kirpun kanssa, päinvastoin: yhteiselo sujuu Mansikkapaikassakin mukavasti.

– Nykyisin etupäässä pitkällämme lötkötellään ja hännänviertä kutkutellaan. Se on seurustelua kissan kanssa, ja sitä kyllä riittää. Kirppu ei ole uninen, vaan leikkisä, joten leikkiä hänen kanssaan tulee, Salme kuvailee.

Johannankin mukaan Kirppu on yllättävän virkeä 16-vuotiaaksi. Se on aina valmis leikkimään sen kanssa, jolla vain on hetkikin aikaa.

– Kun Salme pötköttelee ja Kirppu pötköttelee vierellä, kissan ilmeestä jo näkee, että nyt tekisi mieli vähän leikkiä. Onneksi joulupukki muisti myös Kirppua pienellä paketilla, jossa oli hänelle oma, pitkässä varressa oleva "leluhuiskutin". Se onkin ollut varsin mieluinen lelu, Johanna sanoo.

Kirpun päivät kuluvat paitsi pötkötellen ja leikkien, myös lintuja ikkunasta katselleen ja rollaattorilla ajellen – sitä Kirppu nimittäin rakastaa.

– Kirppu nousee rollaattorin kyytiin ja sitä pitää ajeluttaa, antaa kyytiä. Se osaa niin pitää varansakin, ettei putoa siitä, ja mielellään ottaa kyytiä, suorastaan pyytää sitä, Salme kuvailee.

"Kirpulle on hyvä, kun mukana on tuttu ihminen, eikä meitä ole joutunut erottamaan toisistamme"

Elämään palvelutalossa Kirppu on tottunut hyvin. Ja miksei olisi: ovathan ympärillä tutut tavarat, ruokaa tarjoillaan säännöllisesti ja hiekkalaatikkokin puhdistetaan. Lisäksi rinnalla on se tärkein: oma ihminen.

– Minä oon siinä mukana, se on kaikki kaikessa. Kirpulle on hyvä, kun mukana on tuttu ihminen, eikä meitä ole joutunut erottamaan toisistamme. Olemme toistemme seurana mukana, Salme kuvailee.

"Kovasti on tullut Kirpusta kyselyitä"

Kirppu asuu pelkästään Salmen asunnossa eikä siis pääse kiertelemään palveluasumisen yhteisiin tiloihin.

– Toki asukkaat ovat kuulleet, että kissa täällä on, ja onhan täällä muitakin kissahenkisiä ihmisiä kuin Salme. Kovasti on tullut Kirpusta kyselyitä, ja toisaalta myös hämmästystä, että voiko palvelutaloon oikeasti ottaa lemmikin, Johanna kuvailee.

Vastaus ihmettelyihin on yksinkertainen: miksei voisi?

– Vuokrasäännöissämme ei ole pykälää, jossa lukisi, etteikö lemmikki olisi sallittu. Toki hoitajilta kysyttiin, mitä mieltä olemme, mutta ei siihen ollut mitään vastaan, Johanna sanoo.

Kirpun tulo vaati hieman järjestelyjä, joista yksikään ei ole ylitsepääsemätön. Jos hoitaja on allerginen, tiimit jaetaan vuoroissa niin, ettei allergikon tarvitse käydä Salmen asunnossa. Yksi asia Kirpun saapumisessa Mansikkapaikkaan tosin on aiheuttanut pientä huvitusta.

– Kun kuulimme, että kissa-asukas oli meille tulossa, erittäin tärkeä seikka oli se, että Kirppu saa aamuisin kaksi tippaa Levolacia ruoan seassa, jotta sen vatsa toimii säännöllisesti. Se herätti meissä vähän hilpeyttä: laitetaanko Kirpunkin nimi lääkekärryn päälle? Ja niin olemme itse asiassa tehneetkin, Johanna nauraa.

"Tippa tulee silmään, jos sitä oikein rupeaa ajattelemaan"

Iltaisin Kirppu huutelee Salmea kanssaan nukkumaan. Yöt se viettää tämän jaloissa tai kainalossa nukkuen.

Se, että kissalle järjestettiin lupa muuttaa palvelutaloon, on pieni hinta siitä, ettei vuosikausien ystävyys katkennut. Rakkaan lemmikin saaminen mukaan merkitsee Salmelle valtavasti.

– Voi, kun se merkitsee paljon! Sitä ei sanoin voi kuvatakaan, kun minä olen sellainen hupsu elukoihin. Sitä ei sanoin voi kuvata. Tippa tulee silmään, jos sitä oikein rupeaa ajattelemaan.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja