Kun Jasmiina sai tietää odottavansa kolmosia, ensimmäinen reaktio oli järkytys: "En pysty, en halua"

Jasmiina, 29, toivoi esikoiselleen pikkusisarusta. Ultrassa paljastui, että sikiöitä olikin kolme. Sen jälkeen alkoi matka, josta ihana vauvakupla oli kaukana. Ihmisten painostus ja menettämisen pelko varjostivat raskausaikaa.

– En pysty, en halua, oli Jasmiinan ensimmäinen ajatus, kun hän sai tietää odottavansa kolmosia.

Jasmiinalla ja hänen puolisollaan oli ennestään yksi leikki-ikäinen lapsi, ja aika toiselle lapselle tuntui sopivalta. Esikoisen vauva-aika oli ollut Jasmiinalle hyvin vaikeaa, sillä hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Hän odotti toisen lapsen syntymästä itselleen "korjaavaa kokemusta".

– Halusin itselleni valoisamman muiston siitä, mitä vauvan kanssa oleminen voisi olla. Ja halusin lapselleni sisaruksen.

Tieto siitä, että sikiöitä olikin kolme, oli järkytys. Myös esikoista piti valmistaa siihen, että vauvoja tulisi kotiin mahdollisesti useampi.

Kolmesta sikiöstä yhdellä oli oma istukkansa ja kaksi muuta sikiötä olivat saman istukan varassa. Yhteisen verenkierron omaavilla sikiöillä eri raskauskomplikaatioiden ja jopa menehtymisen riski on koko raskauden ajan korkea.

Jasmiina alkoi pohtia mahdollista osakeskeytystä..

– Piti punnita se, olenko valmis ottamaan luonnollisen keskeytymisen riskin, jolloin menetän koko raskauden vai sen, että abortoidaan kaksi sikiötä ja meille jää yksi, joka oli oman istukkansa varassa turvassa, Jasmiina kertoo.

– Kuinka paljon uskaltaa luottaa? Kuinka paljon kärsimystä on valmis kestämään niin, että sen aiheuttaa itse tai niin, että se ehkä tapahtuu itsestään?

Monikkoraskaus on aina riski

Suomessa syntyy kolmosia alle kahteenkymmeneen perheeseen vuodessa.

Kolmosraskauteen liittyy huomattavasti enemmän riskejä kuin kaksi- tai yksisikiöraskauksiin. Niitä ovat muun muassa ennenaikaiset supistukset, ennenaikainen lapsivedenmeno ja synnytys sekä suurempi sikiökuolleisuus. Osakeskeytyksen mahdollisuutta tarjotaan, kun sikiöitä on enemmän kuin kaksi.

Osakeskeytys tarkoittaa sitä, että yhden tai useamman sikiön kehitys keskeytetään. Tarkoitus on lisätä mahdollisuutta ainakin yhden terveen lapsen syntymälle vähentämällä hyvin ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Toisaalta osakeskeytys nostaa jäljelle jäävän sikiön keskenmenon riskiä.

Saman istukan sikiöistä ei voida abortoida vain toista, sillä toinen sikiö hyvin todennäköisesti kuolee tai saa aivovamman toimenpiteen seurauksena.

Osakeskeytyksessä käytetään neulalla laitettavaa lääkeainetta, joka pysäyttää sydämen. Saman istukan ja verenkierron omaavat sikiöt keskeytetään yleensä yhdellä toimenpiteellä. Aina se ei onnistu, jolloin keskeytystoimenpide joudutaan toistamaan.

Jasmiinalle riski siitä, että keskeytys jouduttaisiin tekemään kaksi kertaa, tuntui liian suurelta henkiseltä kuormalta.

Lopulta Jasmiina päätyi ratkaisuun pitää kaikki sikiöt.

Shokkivaihe kesti synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden

Lapset syntyivät sektiolla kaksi ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa. Synnytys alkoi normaaliin tapaan supistuksilla. Sairaalassa ennenaikaista synnytystä pyrittiin alussa estämään lääkkeillä ja levolla. Synnytys kuitenkin eteni, jolloin tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta.

Kolmosten synnytystapa Suomessa on lähes poikkeuksetta suunniteltu keisarileikkaus, sillä monikkoraskaudessa alatiesynnytyksessä on suurempi riski komplikaatioille tai lapsen menehtymiselle.

Kaikki Jasmiinan ja hänen puolisonsa kolme keskosvauvaa selvisivät maailmaan elossa. Vasta silloin Jasmiinalle konkretisoitui, että vauvoja on todella kolme. Jasmiina kertoo, että shokkivaihe vauvojen syntymän jälkeen kesti noin kaksi kuukautta.

– Raskaus oli niin suuririskinen, että raskausaikana ei tapahtunut kyllä mitään kiintymistä sikiöihin. Sen vain yritti ulkoistaa, jotta pystyy valmistautumaan siihen, että mitä tahansa tapahtuukin, ei tunnu liian pahalta, Jasmiina kertoo.

Vauvat ovat nyt kuukauden korjattua ikää, mikä tarkoittaa ikää lasketun ajan jälkeen. Kalenteri-ikä tarkoittaa ikää, joka lasketaan keskosten syntymästä. Jasmiinan vauvoilla kalenteri-ikää on nyt kolme ja puoli kuukautta.

– Nyt kun on kotona oltu, ja heistä on tullut jo ihan normaali vauvan näköisiä, olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään, että nämä ovat tässä. Olen uskaltanut kiintyä myös, Jasmiina kertoo.

Ei voi tietää, kuinka monta kotiin tulee

Epävarmuus tulevaisuudesta varjosti koko raskausaikaa. Raskauden jatkumista ja kehon kestämistä oli vaikea ennustaa. Jasmiina varoi suunnittelemasta vauva-aikaa liikaa, jotta ei tarvitsisi pettyä. Muun muassa vauvatarvikkeiden hankkimisessa piti miettiä, kuinka paljon ja mitä uskaltaa ostaa etukäteen.

Kun ihmiset kertoivat, kuinka Jasmiinan perheessä tulisi olemaan vilinää kolmosten synnyttyä, hän joutui miehensä kanssa muistuttamaan, että ei voi tietää, kuinka monta kotiin lopulta tulee.

– Jos kolmoset olisivat kaikki oman istukkansa varassa, se olisi ihan eri asia. Mutta meillä olivat suuren riskin kaksoset. Se teki tästä tosi kliinisen ja lääketieteellisen. Ei ollut sellaista ihanaa vauvakuplaa, että saisi vajota siihen ihanaan odotukseen, vaan se oli seuraavasta kontrollista toiseen menoa, hän kertoo.

Ensimmäisen ultran jälkeen seurasivat jatkuvat kontrollikäynnit, kiireellinen sektio, lasten teho-osastoaika ja pääsy vuodeosastolle. Jasmiina kuvaa, että jokainen askel raskausajasta vuodeosastolle tuli vähän yllättäen, ja hän oli koko ajan jonkinlaisessa shokkitilassa.

Katso myös: Sohvia arvosteltiin törkeästi raskauden aikana ja sen jälkeen. Juttu jatkuu videon alla.

5:51
Sohvin lapsi syntyi kymmenen vuotta sitten traumaattisen imukuppisynnytyksen lopuksi. Ennen ponnistusvaihetta Sohvi sai kuitenkin kuulla arvostelua lähestulkoon kaikesta, mitä teki tai jätti tekemättä. Lopulta välit katkesivat moniin läheisiin.

Ulkoisesti Jasmiina kertoo olevansa rauhallinen ja jaksava, mutta hän kokee paineita tunteidensa kehoyhteydestä. Hän haluaisi, että oma kehokin tuntisi ne tunteet, joita hän päänsä sisällä käy.

– On ollut tosi puutunut olo. Jotenkin ymmärtää, että tämä on sellainen asia, joka normaalisti tuntuisi joltakin. Mutta se ei tunnu, koska sitä vaan jotenkin tosi puutunut, lukossa ja jumissa omien tunteiden kanssa. Pystyn sanoittamaan sitä, että miltä pitäisi ehkä tuntua, mutta ne ei ihan oikeasti tunnu kehossa asti.

Katkeruus ja epäreiluuden tunne ovat Jasmiinalle vaikeimpia asioita käsitellä.

– Maailmassa on niin paljon lapsettomia ihmisiä, miksi meille tulee nämä kolme, hän pohtii.

Vihaa tuntemattomilta ja painostusta lähipiiriltä

Jasmiina kokee tulleensa vahvasti painostetuksi, kun hän mietti osakeskeytyksen mahdollisuutta raskauden alussa. Painostusta tuli sekä lähipiiriltä että tuntemattomilta ihmisiltä.

– Sellaista eettistä, että eihän kukaan voi noin tehdä. Liittyi juuri siihen, että tämä on niin iso tabu. Suurin osa ihmisistä ei pystynyt edes sanomaan ääneen sanaa raskaudenkeskeytys tai osakeskeytys tai abortti.

Nyt hän ajattelee, että luottamus omaan arvoon ja päätöksentekoon kuitenkin lujittui muiden mielipiteiden ja omien arvojen ristitulessa. 

– Nyt jälkeenpäin en olisi valmis yhdestäkään lapsesta luopumaan, mutta se raskausaika olisi voinut olla aika paljon kivuttomampi, jos olisin saanut vapaasti tehdä sen päätöksen, että mitä haluan, Jasmiina kertoo.

Jasmiinan mukaan tuntemattomilta ihmisiltä tuleva viha on myös syy siihen, miksi hän ei halua esiintyä tässä jutussa koko nimellään tai kasvoillaan.

Selviytymiskeinoina terapia, vertaistuki ja sosiaalinen media

Jasmiina perusti kolmosraskautensa alussa Instagram-tilin, jossa hän kertoo elämästään, monikkovanhemmuudesta ja uskonnosta raa’an rehellisesti. Jasmiinan taustat ovat uskonnollisessa herätysliikkeessä, jossa esimerkiksi raskaudenkeskeytykseen ja ehkäisyyn on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti.

 "Sisältövaroitus kaikkeen", lukee tilin etusivulla. Sillä Jasmiina tarkoittaa, että kaikki tilillä oleva sisältö voi aiheuttaa jollekin mielipahaa tai vaikeita tunteita.

Jasmiina kuitenkin haluaa kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan niin rehellisesti kuin pystyy. Hän on huomannut itse konkreettisesti, kuinka paljon naiseuteen, äitiyteen ja raskauteen liittyy asioita, joista ei juuri julkisesti puhuta.


Suurin osa sosiaalisessa mediassa tulleesta palautteesta on ollut positiivista ja kannustavaa. Häntä rohkaistaan jatkamaan puhumista.

– Juuri sitä, että vihdoinkin joku puhuu tästä. Että olen tätä vuosikymmeniä pitänyt sisälläni ja sinä olet ensimmäinen ihminen, jolle kerron, että tunnen samoin. Tällaisia viestejä saan tosi paljon, Jasmiina kuvailee palautteiden sisältöä.

Myös negatiivista ja arvostelevaa palautetta tulee sekä lähipiiriltä että sosiaalisesta mediasta. Jasmiinan mukaan palautteiden taustalta välittyy usein se, että kommentoijalla itsellään on omassa historiassaan tai tunnetasolla käsittelemättömiä asioita.

Jasmiina kertoo haluavansa vaikuttaa yhteiskunnallisesti siihen, että kuva äitiydestä monipuolistuu.

–  Tajuttaisiin se, että me olemme ihmisiä äitiyden takana. Me emme ole mikään yksi homogeeninen joukko, vaan kaikilla on omat taustansa, jotka vaikuttavat niihin päätöksiin, joita me teemme. Kukaan äiti ei ole toista huonompi. Joskus suurinta rakkautta on luopuminen, vaikka omista lapsistaan.

Kaikista taustoista voi tulla hyviä äitejä

Noin kuukausi sitten yksi vauvoista meni kotona elottomaksi ja Jasmiina joutui hänet elvyttämään. Jasmiina arvelee, että tunnereaktio hengenvaarallisesta tilanteesta on vasta tulossa.

Tällä hetkellä Jasmiinan perheessä on kuitenkin tasaisempi vaihe. Hän on saanut henkistä tukea ystäviltään, sisaruksiltaan ja muilta monikkolasten vanhemmilta.

– Tunnetasolla olen uskaltanut jo kiintyä lapsiin. Olen uskaltanut osoittaa rakkautta ja ajatella vähän tulevaisuuttakin. Ei ole koko ajan niin vahva menettämisen pelko, Jasmiina kertoo.

Hän kokee, että rakkaudelliset tunteet kolmosiin ovat syntyneet nopeammin kuin esikoislapsen kohdalla, jolloin äitiyden narratiivi "hyökkäsi silmille". Silloin hän pohti paljon omaa asemaansa äitinä.

– Äitiys on ristiriitainen kenttä täynnä tabuja. Ajatuksia ja tunteita ei keneltäkään voi kieltää, joten on hassua, että äidiltä ne ollaan valmiita kieltämään. Ei saisi sanoa esimerkiksi, ettei vielä rakasta omia lapsiaan, eikä osakeskeytystä saisi edes ajatella, Jasmiina kertoo.

– Kaikista taustoista voi tulla hyviä äitejä, kaikkien äitiys on riittävää. Pitää ottaa myös se apu vastaan, kun joku sanoo, että sinä tarvitset apua tai itse huomaa, että nyt on raja ylitetty jaksamisen suhteen.

Artikkelin lääketieteelliset faktat on tarkistettu naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäri Vedran Stefanovicilla.

Katso myös: Identtiset kolmoset saanut viiden lapsen äiti Jonna ei epäröinyt perheen perustamista:

6:07
Pikkulapsiperheiden määrä Suomessa romahtanut 10 vuodessa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja