Enolainen Iira Putro ja tamperelainen somevaikuttaja Miisa Asikainen ovat saaneet huomata, että yhteiskunnan läskifobia yltää terveydenhuoltoon asti. Terveydenhuollon asiantuntijoiden epäkunnioittava käytös voi johtaa siihen, että tuleva äiti alkaa välttelemään raskauden aikaisia seulontoja tai päätyy valitsemaan kotisynnytyksen sairaalasynnytyksen sijaan, kertoo doula Anna-Riitta Kässi.
Enolaisen Iira Putron kotona on kaikki valmiina perheen toista vauvaa varten, vaikka pari vuotta sitten hän teki miehensä kanssa surutyötä siitä, että syli jäisi osittain tyhjäksi.
Syynä ei suinkaan ollut lapsettomuus vaan voimakkaat traumat, jotka Iiralle jäi ensimmäisestä raskaudesta ja synnytyksestä häntä hoitaneiden terveydenhuollon ammattilaisten vuoksi.
– En muista esikoisen odotusajasta tai vauvavuodesta mitään muuta kuin järkyttävän ahdistuksen. Päädyimme puolisoni kanssa ajattelemaan, ettemme koskaan enää haluaisi käydä läpi sitä, miten julmasti minua kohdeltiin raskauden ja synnytyksen aikana. Aloitimme surutyön siitä, ettei perheeseen tulisi koskaan enempää lapsia.
Itsekin hoitoalalla työskentelevä Iira on pöyristynyt siitä, ettei häntä osattu kohdata ylipainoisena odottajana äitiyshuollossa tai synnytyssairaalassa inhimillisesti.
– Ensimmäinen asia, joka ensimmäisellä neuvolakäynnillä otettiin puheeksi, oli ravitsemusterapia. Ulkonäköni perusteella tehtiin suoraan oletus, etten osaa syödä terveellisesti.
Neuvolahoitajien asenteet ja ennakkoluulot Iiraa kohtaan olivat kuitenkin vain jäävuoren huippu.
"Siirretäänpä näitä läskimakkaroita..."
Vuonna 2020, kun Iira odotti esikoistaan, oli rakenneultra ensimmäinen, johon hän sai ottaa vauvan isän mukaan.
Vastaanottoaika oli odotettu hetki, sillä Iiran kumppani näki heidän yhteisen lapsensa siellä ensimmäistä kertaa.
Rakenneultran tapahtumat saivat kuitenkin Iiran pelkäämään synnytystä ja sitä, miten häntä kohdeltaisiin ylipainoisena synnyttäjänä.
– Lääkäri painoi ultrauslaitetta koko painollaan vatsaani ja kommentoi, että siirretäänpä näitä läskimakkaroita, jos vaikka näkisi vauvasta jotain. Koko tutkimuksen ajan minuun sattui ja vatsaani jäi mustelmat.
– Työskentelen itse sydänpuolella ja joudun toisinaan siirtämään potilaan vatsaa ennen sydänoperaatiota, jotta pääsee nivusen alueelle, mutta en koskaan kommentoi asiaa potilaalle millään tavalla.
Kun Iira alkoi itkemään ultrauksen aikana kivusta ja pahasta mielestä, kysyi lääkäri, mikä Iiraa herkistää.
– Hän halusi välttämättä satuttaa minua. Hän oli läpi tapaamisen todella vihamielinen minua kohtaan ja sainkin jälkeenpäin kuulla muilta ylipainoisilta äideiltä samanlaisesta kohtelusta.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
4:03
Lue myös: 10-vuotias toi 600 gramman ylipainostaan hälytysviestin koululta – Ville-isä: "Iski aikamoinen raivo"
Kun Iira teki valituksen lääkärin kohtelusta, kuitattiin se hoitajapulalla.
Loppuraskauden ajan Iira pelkäsi ja oli ahdistunut.
Viimeinen niitti oli kohtelu synnytyssairaalassa.
– Minulla loppui puudutus kesken sektion ja kun kerroin asiasta, sanottiin, että kohta tämä on ohi. Tunsin, ettei kipuani otettu todesta. Kun myöhemmin kävimme synnytystäni läpi leikkaavan lääkärin ja anestesialääkärin kanssa, sanoivat he, että ikävä juttu, mutta ei mahda mitään.
– Minulle sanottiin myös, ettei minua voitu puuduttaa kunnolla ylipainoni vuoksi, koska en puudu kunnolla.
Lue myös: Ravitsemusterapeutti on huolissaan monen häiriintyneestä ruokasuhteesta – millaista on terve suhtautuminen ruokaan?
Doula: Vika ei ole lihavassa kehossa, se on systeemissä
Doula Anna-Riitta Kässi peräänkuuluttaa moninaisuuden huomioimista jo lääkäreiden ja hoitajien koulutuksessa.
– Ei ole odottajan tai synnyttäjän vika, jos joku tutkimustapa tai laitteen käyttö on haastavaa lihavalle keholle. Se ei ole lihavan ihmisen ongelma, vaan systeemin ongelma. Pitää keksiä ja kehittää tapoja, jotta myös lihaville ihmisille saadaan toteutettua lääketieteellisesti perusteltavat tarvittavat tutkimukset.
– Jos lääketieteessä ja hoitoalalla eri tilanteita harjoitellaan yhden kehonmallin ja ihonvärin kautta, johtaa se tilanteeseen, ettei ammattilaisille tule harjaantumista ja rutiinia siihen, miten tiettyjä tutkimuksia tehdään, jos kyseessä onkin muu kuin valkoinen, keskipainoinen ihminen.
Kässin mukaan terveydenhuollossa koettu syrjintä voi johtaa tilanteeseen, jossa yhä useampi ylipainoinen tai muu niin sanottua riskiraskautta läpikäyvä jättää käymättä neuvolassa, koska pelkää millaista kohtelua siellä saa.
– Mitä isompi osa jättää neuvolan seulonnat väliin, sitä suuremmaksi kasvaa riski siitä, että terveydenhuollossa jää oikeasti riskiraskauksia huomaamatta. Huono kohtelu ja terveydenhuollon asiantuntijoilta saadut läskifobiset kommentit voivat itse asiassa nostaa riskejä enemmän kuin odottajan kehonkoostumus.
– Syrjintä voi olla myös yksi mahdollinen syy siihen, että harkitsee sairaalan ulkopuolista synnytystä.
"Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en sietänyt edes mieheni kosketusta"
Iira kertoo, että toisen raskauden kohdalla hän on saanut parempaa kohtelua neuvolassa, koska on itse osannut vaatia sitä.
Ensimmäisen raskauden kokemuksia hän on joutunut hoitamaan synnytyspelkopolilla ja terapiassa.
Silti 2,5 vuoden takaiset tapahtumat vaikuttavat häneen edelleen ja ne olivat lähellä viedä häneltä ja mieheltään mahdollisuuden toiseen lapseen.
Lopulta uskallus uuteen raskauteen löytyi, koska kaipuu isommasta perheestä oli niin suuri.
– Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en sietänyt kenenkään kosketusta. En edes oman mieheni. Jos hän yritti koskea minua, menin heti taistelutilaan. Kun kävin sairaalassa, sain heti paniikkikohtauksen. Pelkäsin, etten voi palata töihini sairaalaan, jos ympäristö triggeröisi aina traumamuistojani.
– Esikoisen vauvavuosi meni minun haavojeni parantelemiseen, enkä muista siltä ajalta muuta kuin painajaiset rakenneultrasta ja synnytyksestä. Nyt, kun seuraavaan synnytykseen on enää muutamia viikkoja aikaan, mietin, joudunko taas kokemaan sektiossa kipua, jos puudutus loppuu kesken.
Lue myös: Jonna heräsi yöllä vatsakramppeihin ja sai keskenmenon vessanpöntöllä – vaikea aihe koskettaa monia: "Siitä ei edelleenkään juuri puhuta ääneen"
Somevaikuttaja Miisa Asikainen on niin tottunut kohtaamaan läskifobiaan, että osasi odottaa sitä myös äitiyshuollolta
Miisa Asikainen on saanut paljon kiitollisia viestejä seuraajiltaan siitä, että tekee pluskoon raskautta ja siihen liittyviä kokemuksia näkyväksi sometileillään.
Siinä missä ylipainoiset odottajat näkyvät ja kuuluvat ulkomaalaisilla sometileillä, ovat he todella näkymättömissä suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnassa.
– On ollut raastavaa nähdä, kuinka moni on laittanut minulle sellaista viestiä, ettei ole edes uskaltanut haaveilla raskaudesta pluskokoisena tai uskonut sen olevan mahdollista, koska ainahan pelotellaan, ettei lihavana edes voi tulla raskaaksi.
Lihavien odottajien ja synnyttäjien representaation puuttuminen on vaikuttanut myös Miisan ajatuksiin omasta raskaudestaan.
– Minulla oli alusta asti pieni hävetys sitä kohtaan, että olen lihava ja raskaana. Lisäksi minua pelotti todella paljon, miten minuun suhtaudutaan.
– Ennakko-oletukseni olivat niin voimakkaita, koska olen aiemmin kohdannut huonoa kohtelua ja jopa kiusaamista diabeteslääkärikäynneillä nuorempana.
Lue myös: Mia, 24, näytti, miltä näyttää raskauden jälkeinen vartalo – sai trollit kimppuunsa: "Ihan kuin naisen ainoa tarkoitus elämässä olisi näyttää viehättävältä"
Miisa sairastaa ykköstyypin diabetesta, minkä vuoksi hän kuuluu niin sanottuihin riskiodottajiin.
– Vaikka kyllä kai jo pelkästään ylipaino tekee raskaudesta "riskiraskauden".
Miisalla diabetes teki alkuraskaudesta todella haastavan, eikä ensimmäisistä kuukausista tehnyt yhtään ruusuisempia ikävät kohtaamiset hoitajien ja lääkäreiden kanssa.
– Minua pelotti ihan älyttömästi mennä ylipainoisena odottajana, haavoittuvaisessa tilassa, äitiyspolille ja ensimmäinen käynti siellä olikin sellainen, että kaikki mahdolliset riskit oksennettiin minulle. Se oli karu herätys siihen, millaisia kohtaamisia saattaisi olla edessäpäin läpi raskauden.
Tuon kohtaamisen jälkeen Miisa koki, että hänen raskaudessaan on jotain väärää, eikä hänellä olisi oikeutta olla raskaana painonsa ja perussairauden vuoksi.
Onnekseen Miisa on saanut tämän jälkeen myös todella monia hyviä kohtaamisia neuvolassa ja äitiyspolilla.
– Olen tavannut aivan mielettömiä kätiloitä, jotka eivät ole sanoneet sanaakaan painostani vaan kehuneet ja ylistäneet hyvää diabeteksen tasapainoa. On keskitytty siihen, mikä on vauvan vuoksi olennaista, eikä siihen painoon. On myös kehuttu asennetta ja persoonaani sekä tyyliäni.
Silti ikäviltäkään kommenteilta tai läskifobiselta asenteelta ei ole päässyt kokonaan välttymään.
– Yksi ultraaja kysyi minulta jokaisella tapaamisellamme uudelleen ja uudelleen, että olenko oikeasti tullut luomuna raskaaksi. Aina aiheesta keskustellessa hänen kasvoillaan näkyi järkytys. Ihmettelen, mitä tekemistä sillä on ultraäänitutkimuksen kanssa, että miten raskauteni on alkanut.
– Selvästi havaitsin läskivihaista asennetta hänen osaltaan.
Lue myös: Amerikkalaisteinin kivut eivät johtuneetkaan munuaiskivistä – lähti sairaalasta vauvan kanssa
Eräs kätilö taas otti asiakseen pelotella Miisaa sektion riskeistä ylipainoisilla.
– Synnytyksen päätyminen sektioon on yleisempää diabeetikoilla kuin muilla synnyttäjillä ja tämä kätilö teki riskit minulle todella selväksi. Hän huomautti, että näin ylipainoisen ihmisen kohdalla joudutaan menemään todella syvälle.
Ääni kellossa muuttui kuitenkin ulkoisen tutkimuksen myötä.
– Hän tutki millainen juuri minun mahani on. Minkä mallinen se on ja missä asennennossa vauva on ja mitä sektio juuri minun kohdallani tarkoittaisi. Sitten hän sanoikin, ettei sektio ole ongelma.
– Miksi hän ei voinut ensin tutkia minua ja vasta sitten puhua mahdollisista sektion riskeistä ylipainoon liittyen, Miisa ihmettelee.
"Paino ja raskaus ovat herkkiä aiheita"
Vaikka Miisa on niin julkisuudessa kuin henkilökohtaisissa kohtaamisissakin sanavalmis ja rohkea ihminen, ei hän ole uskaltanut sanoa epäkunnioittavasta kohtelusta lääkäreilleen ja kätilöilleen mitään.
– Paino ja raskaus ovat herkkiä aiheita, ja tutkimuksissa on todella haavoittuvaisena oman vatsansa kanssa. Olen sitten aina vain niellyt kyyneleeni siihen asti, että pääsen pois tilanteesta.
Miisa kertoo, ettei ole pystynyt juurikaan nauttimaan raskaudestaan, koska sitä ovat varjostaneet diabeteksen tuomat haasteet, mutta myös yleinen asenne pluskoon odottajaa kohtaan.
– Kaikilla pitäisi olla oikeus nauttia raskaudestaan ja raskautumisestaan. Niin monet asiat ovat vauvan kannalta tärkeämpiä kuin se millainen keho äidillä on.
– Olen saanut huomata, ettei ylipainoinen odottaja saa niin paljon sellaista ihastelua ja onnitteluja raskaudestaan kuin laihat odottajat. Enemmänkin tuijotellaan ilkeästi. Raskauden myötä suhtautuminen ei ole muuttunut sellaiseksi, että ihanaa, olet raskaana vaan edelleen monen silmissä olen vain joku ongelma kokoni vuoksi.
Onneksi se kaikkein tärkein, vauva, saa Miisan irrottautumaan kaikesta ikävästä.
– Kun vauva liikkuu, tuntuu kuin hän muistuttaisi, että täällä mä olen, ei hätää. Silloin ajattelen, että niin olet, eikä millään muulla ole mitään väliä. Ne hetket ovat tosi tärkeitä.
– Minä teen parhaani vauvani eteen ja minulla on oikeus nauttia tästä ajasta.
Lue myös: Kun Jasmiina sai tietää odottavansa kolmosia, ensimmäinen reaktio oli järkytys: "En pysty, en halua"
Jokaiseen raskauteen ja synnytykseen liittyy riskejä
Doula ja seksuaaliterapeutti Anna-Riitta Kässi on tavannut työssään paljon erilaisia odottajia ja synnyttäjiä. Hän pitää epäreiluna sitä, että tietyn ihmisryhmän riskeistä puhutaan enemmän kuin toisten.
Kässin mukaan synnytys ja raskaus ovat riskejä jokaiselle, eikä ole olemassa sellaista raskautta tai synnytystä, johon niitä ei liittyisi.
– Riskeissä on aina kuitenkin kyse tilastoista. Kaikkiin valintoihin, joita tehdään odotuksen ja synnytyksen aikana liittyy riskejä ja hyötyjä. Niistä on saatava tietoa, mutta tiedonannon tulee olla tasapuolista kaikille.
– Hoitoalan ammattilaisen täytyy tunnistaa kaikkien riskit tasapuolisesti. Ei niin, että omat asenteet välittyvät asiakkaalle.
Kässin mukaan ylipainoisiin synnyttäjiin voi liittyä monenlaisia ennakkoluuloja.
– Herkästi jotkut terveydenhuollon ammattilaiset olettavat, että lihava on jollain tapaa huonokuntoisempi tai rahnaisempi, vaikka usein lihava keho on aivan yhtä pystyvä kuin muutkin kehot.
– Toimintakyvyn haasteita löytyy ihan kaikenkokoisilta synnyttäjiltä.
Lue myös: Jodie oli "liian lihava adoptioäidiksi" – 60 kiloa myöhemmin saapui superyllätys
"Riskillä pelottelu voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja synnyttäjän mieleen enemmän kuin itse riski"
Kässi muistuttaa, että synnyttäjän painon tai minkään muunkaan yksittäisen tekijän ei koskaan pitäisi olla syy siihen, että esimerkiksi tiettyä asentoa tai kivunlievitystä ei voisi käyttää.
– Harvoin yksittäinen asia yksiselitteisesti sulkee jotain pois. Esimerkiksi vesisynnytystä olisi epäloogista rajoittaa painoindeksin perusteella, koska ei sillä BMI:llä ole merkitystä, vaan sillä, kuinka paljon synnyttäjä voi painaa, jotta hänet hätätilanteen tullen saadaan edelleen nostetuksi pois ammeesta liinojen avulla.
– Hätätilanteita pystytään myös ennakoimaan ja välttämään, jolloin jonkin riskin toteutumisen todennäköisyys oikeasti voi olla minimaalisen pieni, ja riskillä pelottelu voikin vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja synnyttäjän mieleen enemmän kuin itse riski.
Kässin mukaan kokonaisuus ratkaisee niin odottajan kuin synnyttäjän hyvinvoinnissa. Äidin paino yksistään ei tee jostain asiasta riskialttiimpaa, vaan on monia asioita, joita tulee huomioida, ja pohtia.
– Jos yksi asiaa lisää riskiä, on mietittävä, onko muita tekijöitä, jotka taas pienentävät tai tasoittavat sitä.
– Monia ylipainoisia synnyttäjiä jännittää etukäteen ja mietitään, että mikä kaikki edes on itselle mahdollista, koska on lihava. On tärkeää, että synnyttäjän itsemääräämisoikeus säilyy ja hän tiedostaa riskit, mutta ei joudu kuulemaan värittynyttä riskipuhetta.