Joel Kuosa kuljettaa työkseen vainajia. Kuoleman kohtaamiseen työssä tottuu, mutta omaisia se voi hämmentää; he saattavat kysyä Kuosalta esimerkiksi "mitä nyt pitäisi tehdä".
Miten haluaisit kuolla?
"Omassa sängyssä, rakkaiden ympäröimänä" lienee monen vakiovastaus. Mutta entä sitten? Siis kaiken jälkeen, kuoleman jälkeen – mitä sitten tehdään?
Riippuu tilanteesta, sanotaan. Sairaalassa paikalle kutsutaan lääkäri; kotona soitetaan hätäkeskukseen.
Pian Joelin puhelin soi.
Joel Kuosa on toinen perheyritys Hautauspalvelu Callan yrittäjistä. Hän on kuljettanut vainajia 17-vuotiaasta asti ja ollut yrityksessä töissä pidempään.
Lue myös: 15 vuotta myöhemmin Mari suree edelleen kuolleita lapsiaan – kaksi äitiä kertoo hyvästä surusta, josta ei ole tarkoituskaan toipua: "Joka kerta hämmästyn sitä, miten uusi ajattelutapa tämä on monille"
"Mihin tahansa ihminen menehtyykin, kuljetamme heitä"
Päivät vaihtelevat. Toisinaan vainajia siirretään arkulla kappeliin; toisinaan ajetaan päivystysautoa, joka noutaa esimerkiksi sairaalaan tai kotiin kuolleita. Vainajia noudetaan myös hoitokodeista tai rikos- ja onnettomuuspaikoilta.
– Mihin tahansa ihminen menehtyykin, kuljetamme heitä päivystystyyppisesti. Päivystämme kellon ympäri ja kuljetustilaus voi tulla mihin aikaan tahansa, Kuosa kuvaa.
Kuoleman kohtaamiseen tottuu, vaikka tapauksia onkin Kuosan mukaan laidasta laitaan.
– Työn fyysisyyttä ajatellen helpoimmat kuljetukset ovat useimmiten hoitolaitoksessa, missä vainaja on yleensä omassa sängyssään. Laitoksissa on tehty esimerkiksi kuljetuspaarien käyttäminen helpoksi, Kuosa sanoo.
– Toisaalta, jos kuolinsyy on esimerkiksi todella raju onnettomuus, niin onhan se erilaista kuin vanhuuteen tai sairauteen kuolleen henkilön noutaminen. Ne ovat luonteeltaan aivan erilaiset kyydit.
Lue myös: Ulla joutui järjestämään hautajaiset kohdussa potkivalle lapselleen – "Tyttäremme kysyi, tuleeko pikkusisko takaisin, kun on parantunut taivaassa"
"Moni kysyy, pitääkö heti alkaa hoitaa asioita, pitääkö heti maksaa jotakin"
Usein kuolema tulee yllättäen – silloinkin, kun läheinen on ollut iäkäs. Kuolema voi hämmentää; omaiset saattavat kysyä Kuosalta esimerkiksi "mitä nyt pitäisi tehdä".
– Yllättävä kuolemahan tulee nopeasti ja jos ei aikaisemmin ole kohdannut kuolemaa tai hoitanut hautausjärjestelyitä esimerkiksi suvussa, siinä saattaa jäädä tyhjän päälle. Moni kysyy, pitääkö heti alkaa hoitaa asioita, pitääkö heti maksaa jotakin. Sitäkin kysytään, täytyykö kuljetuksesta heti maksaa.
Vastaus on: ei tarvitse. Surra saa rauhassa.
Lue myös: Miksi kuolemasta olisi hyvä puhua? Asiantuntijat nimeävät kaksi syytä – "Mahdollisuus keskittyä elämiseen"
Näin vainaja valmistetaan arkkuun
Kuosa kulkee vainajan rinnalla hautaukseen saakka. Hän myös pukee vainajan ja valmistaa tämän arkkuun. Usein läheiset haluavat tuoda omat vaatteet, joiden ei tarvitse olla juhlallisia.
– Joku voi tuoda lempiverkkarit tai hupparin. Yleistä on tuoda puku tai mekko, Kuosa sanoo.
Arkkuun sijaamisen yhteydessä vainaja siistitään; kammataan hiukset, puetaan vaatteet ja yritetään saada hänet näyttämään mahdollisimman luonnolliselta, Kuosa kuvaa.
Näin hautaaminen etenee: "Ajan arkun sitten siunauksen jälkeen tuhkaukseen"
Se, miten pitkä Kuosan ja surevan perheen yhteinen matka on, riippuu tilauksesta.
– Jos vien arkun kappeliin viikolla odottamaan ja lauantaina on siunaus, työni voi loppua tähän vientiin. Lauantaina kirkon suntiot ottavat arkun kylmätilasta siunaukseen ja vievät sen jälkeen takaisin, jos suoraa arkkuhautausta ei ole, Kuosa sanoo.
– Jos suoraan on arkkuhautaus tai omaiset haluavat siunauksen jälkeen kantaa arkun autoon, olen tuolloin paikalla. Ja siunauksen jälkeen olen siinä, kun omaiset kantavat arkun autoon. Yleensä näin tapahtuu, kun on tuhkaus. Ajan arkun sitten siunauksen jälkeen tuhkaukseen.
Lue myös: Puhutko koskaan läheistesi kanssa kuolemasta? Raati vastaa: "Eletään nyt, ei sitten kun"
"Kuolemaan on tavallaan tottunut"
Lapsena Kuosa pelkäsi kuolemista. Nyttemmin hän on hyväksynyt sen osaksi elämää. Kuoleman kohtaaminen kasvattaa hyvällä tavalla.
– Kuolemaan on tavallaan tottunut. Työn puolesta on koko ajan sen kanssa tekemisissä. Muutenkin työ on kasvattanut; on oppinut ihan sellaisenkin asian, että pitää läheisiin enemmän yhteyttä. Kun työssä usein kohtaa kuolemaa ja omaisten surua, osaa ajatella omaakin elämää eri kantilta, Kuosa sanoo.
Ei kuolemaa tarvitse aktiivisesti miettiä. Joskus sen äärelle kuitenkin voisi pysähtyä.
– Kuolema pitää hyväksyä, koska se on osa elämää. Tämähän on aika perusasia, Kuosa toteaa.
– Jollakin tavalla kuolemasta pitäisi puhua enemmän. Ehkä tästäkin jutusta ihmiset saavat vastauksia kysymyksiin, jotka askarruttavat. Kuolemahan on normaali asia.
Lue myös: Saida Kilpisuon vaimo kuoli pian yhteisen lapsen syntymän jälkeen: "Leskeyden tabu on ollut minulle iso yllätys"
Lue myös: Vuonna 2016 Mervi jätti ihan tavallisen työnsä – sorvaa nyt uurnia: "Kyllä siinä on itselläkin itku herkässä"
Katso myös: Saattohoitokodin johtaja kertoo, mitä suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan: "Suru, jota ei voi lohduttaa pois"
5:03