Joel Kuosa kuljettaa työkseen vainajia. Kuoleman kohtaamiseen työssä tottuu, mutta omaisia se voi hämmentää; he saattavat kysyä Kuosalta esimerkiksi "mitä nyt pitäisi tehdä".
Miten haluaisit kuolla?
"Omassa sängyssä, rakkaiden ympäröimänä" lienee monen vakiovastaus. Mutta entä sitten? Siis kaiken jälkeen, kuoleman jälkeen – mitä sitten tehdään?
Riippuu tilanteesta, sanotaan. Sairaalassa paikalle kutsutaan lääkäri; kotona soitetaan hätäkeskukseen.
Pian Joelin puhelin soi.
Joel Kuosa on toinen perheyritys Hautauspalvelu Callan yrittäjistä. Hän on kuljettanut vainajia 17-vuotiaasta asti ja ollut yrityksessä töissä pidempään.
Lue myös: 15 vuotta myöhemmin Mari suree edelleen kuolleita lapsiaan – kaksi äitiä kertoo hyvästä surusta, josta ei ole tarkoituskaan toipua: "Joka kerta hämmästyn sitä, miten uusi ajattelutapa tämä on monille"
"Mihin tahansa ihminen menehtyykin, kuljetamme heitä"
Päivät vaihtelevat. Toisinaan vainajia siirretään arkulla kappeliin; toisinaan ajetaan päivystysautoa, joka noutaa esimerkiksi sairaalaan tai kotiin kuolleita. Vainajia noudetaan myös hoitokodeista tai rikos- ja onnettomuuspaikoilta.
– Mihin tahansa ihminen menehtyykin, kuljetamme heitä päivystystyyppisesti. Päivystämme kellon ympäri ja kuljetustilaus voi tulla mihin aikaan tahansa, Kuosa kuvaa.
Kuoleman kohtaamiseen tottuu, vaikka tapauksia onkin Kuosan mukaan laidasta laitaan.
– Työn fyysisyyttä ajatellen helpoimmat kuljetukset ovat useimmiten hoitolaitoksessa, missä vainaja on yleensä omassa sängyssään. Laitoksissa on tehty esimerkiksi kuljetuspaarien käyttäminen helpoksi, Kuosa sanoo.

