Ukrainan sotamenestys nojaa liikaa rohkeuteen, väittää brittiläinen sotilasasiantuntija laajaa huomiota saaneessa raportissaan. Ukrainan armeijassa uskotaan kytevän kulttuurisota, jossa uudet ja vanhat toimintatavat kilpailevat keskenään. Ironista kyllä, monien ongelmien taustalla nähdään Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto.
Arviolta 120 000 kuolleesta ja haavoittuneesta sekä aluetappioista huolimatta sodan ensimmäinen reilu vuosi on kiistatta ollut Ukrainan armeijalle odotukset huomioiden menestys.
Paljon Ukrainan taistelua on auttanut myös se, että Venäjä lähti soitellen sotaan. Joukkoja oli liian vähän ja ne oli hajasijoitettu liian moneen paikkaan, arvioivat Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijat tuoreessa julkaisussa.
Ukrainan sodasta on vähintään osin tullut meidän sotamme. Vielä toissakeväänä olisi ollut vaikea kuvitella, että Suomi avoimesti tukee Venäjän kanssa sotaa käyvää valtiota ase- ja ammusavulla.
Myös suomalaisessa sosiaalisessa mediassa tapa keskustella Ukrainan sodasta on vakiintunut: Venäjän epäonnistumisille ilkutaan, Ukrainan onnistumisille hurrataan.
Samalla Ukrainan armeijan kritisoimisesta on tullut jos nyt ei kiellettyä, niin vähintään hyvin harvinaista ja usein myös epäilyttäväksi tulkittavaa toimintaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että Ukraina olisi sotinut virheettömästi tai ettei sen armeijan toiminnasta löytyisi parannettavaa. Tämä on sikäli itsestäänselvyys, että täydellistä sotaa on käytännössä mahdotonta sotia. Aina löytyy korjattavaa, parannettavaa ja paikattavaa.
Lue myös: ISW: Huhumylly komentajien potkuista leviää sotabloggaajien keskuudessa – Venäjä lähettänyt lisää Wagner-palkkasotilaita Avdijivkaan
Länsimaisten sotilasasiantuntijoidenkin Ukraina-moitteet ovat olleet niin niukassa, että brittiläisen sotilasasiantuntijan Glen Grantin kirjoittama laaja ja kriittinen raportti Ukrainan armeijasta on harvinaisuus.
Everstiluutnantti evp. Grant on ollut virallisissa ja epävirallisissa asemissa kehittämässä Ukrainan asevoimia vuodesta 2014 lähtien. Britannian Suomen sotilasasiamiehenä hän toimi vuosina 1998–2001.
Raportissa Grant käy seikkaperäisesti läpi asioita, jotka hänen mielestään ovat enemmän tai vähemmän pielessä Ukrainan armeijassa ja sitä suoraan tukevissa toiminnoissa, kuten aseteollisuudessa.
Viestintä vie, länsi ihailee
Ukrainan armeijan mahdollisesti suurin haaste on Grantin arvion mukaan toimintakulttuurin kokonaisvaltainen uudistaminen.
Samaa rumpua hakkaa Ukrainassa äskettäin vieraillut sotilasasiantuntija Franz-Stefan Gady. Hän kirjoittaa brittilehti Economistille, että Ukrainan armeijan on aika heittää hyvästit Neuvostoliiton perinnölle.
Yksi asia, jossa Ukraina on onnistunut sodassa liki täydellisesti, on armeijan toiminnasta viestiminen. Ukrainan itsensä kehuminen on uponnut länsijohtajiinkin, Grant sanoi Ylelle.
Osin tästä syystä länsimaat ja mediatkin ovat alkaneet toistella tarinaa, jossa vanhasta Neuvostoliiton perintöä kantavasta Ukrainan armeijasta on muovautunut Nato-tyylinen sotajoukko.
– Ukraina kasvattaa tätä tarinaa viestintäoperaatioilla, kuten tarkasti leikatuilla videoilla, jotka esimerkiksi näyttävät lennokin kantamassa kranaattia, joka tuhoaa venäläistankkeja, Gady toteaa.
Esimerkin Ukrainan julkaisemasta sotapropagandavideosta voit katsoa alta.
1:02
MTV Uutiset pyysi Maanpuolustuskorkeakoulusta (MPKK) asiantuntijaa kommentoimaan Grantin ja Gadyn väitteitä. MPKK:n mukaan Ukrainan asevoimat on pitänyt operaatioturvallisuudesta hyvää huolta ja MPKK:n henkilöstön kommentointi sotilasasiantuntijoiden väitteistä menisi liiaksi spekulaation puolelle.
Rivisotilaat aloitteellisia
Länsimaisten sotilasasiantuntijoiden konsensus on, että siinä missä lännen armeijoissa sotilailla on aloitekykyä ja vapauksia, toimivat neuvostoperinteen ohjaamat joukot selvästi enemmän ylemmän johdon komennossa.
Tämän aloitekyvyttömyyden on katsottu johtaneen myös venäläiskenraaleiden kuolemiin, sillä korkea-arvoiset upseerit ovat menneet rintamalle antamaan suoria käskyjä, kun hommat eivät ole toimineet halutulla tavalla.
Ukrainalaiset ovat osin onnistuneet peittämään samat ongelmat, vaikka ne osa armeijan ydintä ovatkin, Gady katsoo.
– Ukrainalaiset ovat ottaneet nerokkaasti käyttöön kaupallisia ja kehittyneitä sotilasteknologioita, hän kirjoittaa.
Lue myös: Venäjän tankkitappiolukujen läpivalaisu paljastaa Venäjän armeijan "modernisoinnin" olleen Kremlin satu
Jahka rintamataistelijat ovat osoittaneet teknologian hyödyt, ovat ylempiarvoisetkin sotilaat saattaneet innostua siitä, Gady katsoo.
Rivisotilaiden järjestelmästä irrallinen aloitteellisuus on Gadyn mukaan tehnyt länsimaisista tarkkailijoista osin sokeita Ukrainan armeijan ongelmille.
0:47
Ukrainalaiset haluavat taistella kuin suomalaiset talvisodassa
Ukrainalaissotilaat ovat eittämättä osoittaneet rohkeutta, taistelutahtoa ja kykyä aloitteellisuuteen viimeksi kuluneen 13 kuukauden aikana.
Osalla ukrainalaiskomentajissa on silti yhä takaraivossaan Grantin mukaan "minä olen pomo ja sinä olet idiootti" -ajattelutapa. Sellainen johtamistapa ei oikein istu nykymaailmaan, Grant katsoo.
– Kuten suomalaiset talvisodassa, haluavat he olla "älykäs" taistelujoukko, jonka annetaan käyttää aivojaan, taitojaan ja aloitekykyään. He haluavat, että heitä johdetaan älykkäästi, eikä sokeasti käskien, Grant katsoo.
Lue myös: Medvedev: Ukrainassa olevat ulkomaiset sotilasasiantuntijat ovat Venäjän kohteena: "Heidät on tuhottava"
Vanhentunut sodanjohto näkyy esimerkiksi siten, että Ukraina luottaa Venäjän tapaa "aivan liikaa tykistön massakäyttöön", Gady arvioi.
– Jos alempiarvoisilla upseereilla olisi oikeus hyödyntää tilaisuuksia niiden ilmestyessä ja tukea jalkaväen sekä panssariajoneuvojen hyökkäyksiä lyhyillä, mutta täsmällisillä ja tarkoilla tykistöiskuilla, vähentäisi tämä huomattavasti ammusten kulutusta, Gady toeaa.
Gadyn mielestä Ukrainan sotilasoperaatioissa asiat tapahtuvat liian usein peräkkäin, eivätkä aidossa yhteistoiminnassa. Näin ollen esimerkiksi tykistö tekee ensin iskunsa, minkä jälkeen jalkaväki hyökkää perässä.
Lennokit ylläpitävät neuvostokulttuuria
Grantin mukaan ukrainalaissotilaat kyllä näkevät, milloin he kohtaavat korruptiota, laiskuutta tai tyhmyyttä.
Liian moni korkea-arvoinen ukrainalaiskomentaja vähät välittää aloitteellisuudesta, Grant väittää. Ennemmin nojataan käskyihin, jotka annetaan kaukana eturintamasta.
Mikromanagerointiin taipuvaisilla korkea-arvoisilla komentajilla on uusi liittolainen, lennokit. Ne antavat mahdollisuuden seurata taisteluja kaukaa reaaliajassa.
– Ironisesti, jotkut teknologiat ovat vahvistaneet Ukrainan armeijan neuvostokulttuuria. Lopputulos on usein joustamattomuus. On vaikea improvisoida, kun kenraali hengittää selän takana, Gady kirjoittaa.
Lue myös: Miksi Wagnerin sotilaat taistelevat paremmin kuin Venäjän puolustusvoimat? Meduza selvitti
Ukrainan armeijassa kyteekin "kulttuurisota", Gady kirjoittaa. Kyse on siitä, miten soditaan ja kuinka komennetaan. Varsinkin maajoukoissa on olemassa riski, että toimintamallit kallistuvat kohti vanhempaa kulttuuria, Grant katsoo.
Näin siksi, että Nato-maiden kouluttamat ukrainalaisjoukot kärsivät raskaita tappioita sodan ensikuukausina. Toisekseen moni eläköitynyt ukrainalaisupseeri vanhoine tapoineen on kutsuttu takaisin palvelukseen.
Tällä hetkellä ukrainalaissotilaita koulutetaan ainakin Britanniassa ja Puolassa, jossa jo taistelukokemusta kerryttäneet tankkimiehistöt ovat tutustuneet Leopard 2 -panssarivaunuihin.
Pelkkä Nato-maiden järjestämä kurssitus ei välttämättä ole avain onneen.
– Nato-kurssin läpäisy ei riitä muuttamaan sellaisen henkilön ajattelutapaa, joka on viettänyt vuosia Neuvostoliiton tyylisessä järjestelmässä, mekanisoidun ukrainalaisprikaatin upseeri sanoi Economistille.
Lääkkeeksi Gady ehdottaa yhä laajempaa koulutusohjelmaa, joka koskisi myös korkea-arvoisia sotilaita.
– Jotta tämä auttaisi, Ukrainan täytyy hylätä neuvostokulttuurin perintö, antaa johtamisvastuuta komentoketjussa alempana oleville. Heillä täytyy olla lupa olla aloitteellisia ilman pelkoa rangaistuksesta, hän kirjoittaa.
Ukrainalaiset tulittavat omiaan
Grantin mukaan ukrainalaisjoukot toimivat tarpeettoman usein ilman selkeää käsitystä muista samalla alueella toimivista Ukrainan armeijan yksiköistä.
Tällaisessa tilanteessa sotilaat päätyvät herkästi ampumaan omiaan. Grant kertoo tapauksesta, jossa eräs pataljoona on kahdesti ampunut omia erikoisjoukkojaan ja kertaalleen melkein avannut tulen kohti toista omaa yksikköä.
Tämä ei sikäli ole poikkeuksellista, sillä omien ampumisesta ovat käytännössä kärsineet kaikki armeijat kaikissa sodissa. Vastapuolen sotilaiden tunnistaminen esimerkiksi pimeällä tai savun keskeltä voi olla hyvin vaikeaa, liki mahdotonta.
Yksiköiden tulisikin niiden koosta ja tarkoituksesta riippumatta aina tietää, mitä heille tarkoittaa takana, edessä, oikealla ja vasemmalla, Grant muotoilee. Tämä ei toki täysin poista riskejä omien ampumisesta, mutta todennäköisesti vähentäisi niitä.
Kyse on sekä oman tulen välttämisestä että taistelutehosta, Grant jatkaa.
– Jos ei tiedetä, kuka komentaa mitäkin aluetta ja mitä resursseja (esimerkiksi epäsuora tuli) hänellä on käytössään, on seurauksena epäoptimaalinen suoritus koko organisaatiossa.
– Parhaat komentajat ymmärtävät tämän tärkeyden, mutta moni on liian uusi ja kouluttamaton.
"Ykkös-, kakkos- ja kolmosluokan divisioonia"
Yllä esiteltyä ongelmaa pahentaa Grantin mukaan se, että Ukrainan armeijassa on käytännössä liikaa organisaatioita, jotka työskentelevät erillään toisistaan.
Grant nostaa tikun nokkaan erityisesti jaon varsinaisen armeijan ja paikallispuolustusjoukkojen välillä.
– Tämä luo ykkös-, kakkos- ja kolmosluokan divisioonia. Osa on koulutettu ja varustettu kunnolla, osa ei, Grant kirjoittaa.
Tästä seuraa se, että joitain armeijan osia pidetään parempina. Näin ollen ne myös toimivat kuin ne olisivat tärkeämpiä ja niitä myös kohdellaan tämän teorian mukaisesti.
– Tästä asenteesta seuraa se riski, että sotilaita ja vapaaehtoisia lähetään kuolemaan liian aikaisin, koska järjestelmä ei arvosta heitä tarpeeksi valmistaakseen heidät kunnolla taisteluihin, Grant väittää.
7:11
Lue myös: MPKK: "Venäjän armeija näivettyy – ei voimia uuteen suurhyökkäykseen jopa vuosikymmeniin"
Yleisesti ottaen voidaan katsoa, että Ukrainassa paikallispuolustusjoukot saavat käyttöönsä heikompia varusteita.
Osittain ongelma on peräisin siitä, ettei Ukrainalla yksinkertaisesti ole riittävästi laadukasta kalustoa käytössään johtuen maan aseteollisuuden tilasta ja länsiavun sekalaisuudesta ja niukkuudesta.
"Logistiikka on paikoittain rikki"
Leopard 2 -tankkien ja muiden länsimaisten panssarivaunujen toimitus Ukrainaan on tietysti hyvä asia maan armeijan iskuvoiman kannalta.
Länsipanssarien saapuminen tämän vuoden kuluessa kuitenkin liki väistämättä jatkaa ja kasvattaa ja ukrainalaissotilaiden jakoa paremmin ja heikommin aseistettuihin yksiköihin.
Esimerkiksi Yhdysvallat, Saksa ja Britannia ovat luvanneet Ukrainalle tähän mennessä parisataa erilaista länsipanssaria. Maanpuolustuskorkeakoulun majari Antti Parosen mukaan länsi- ja itävaunujen välillä on "tiettyjä laatueroja" länsivaunujen eduksi.
Ukrainalla oli alkuvuodesta 2023 käytössään noin 1 000 panssarivaunua, arvioi Panssari-ammattilehti. Näistä iso osa on enemmän tai vähemmän vanhentunutta Neuvostoliiton valmistamaa kalustoa, jota on vaihtelevasti modernisoitu.
Numeroita katsomalla on selvää, ettei länsivaunuja riitä läheskään kaikille ukrainalaisille panssarijoukoille.
Armeijan kaluston tasapäistämisen tiellä on osittain Ukrainan oma aseteollisuus, jota ei Grantin mukaan ei ole suunniteltu sotaa varten.
Ukrainan aseteollisuus tuottaa Grantin mukaan varusteita joko liian hitaasti tai yleisesti ottaen ei lainkaan. Myös logistiikkaketjut ovat köhineet.
– Totuus on, että logistiikka on paikoittain rikki. Jotkut yksiköt ovat vakavasti vapaaehtoisten varassa päivittäistavaroiden ja varusteiden suhteen, Grant toteaa.
Grant antaa sapiskaa myös lääkintäpuolelle, jossa on koulutuksen lisäksi pulaa esimerkiksi kunnollisista kiristyssiteistä.
– Se on rikollista.
Onko Bahmutista kiinni pitäminen virhe?
Tähän mennessä on näyttänyt siltä, että Ukraina on onnistunut minimoimaan strategisen mittakaavan virheensä. Sen molemmat suuret vastahyökkäykset, Hersonissa ja Harkovassa, ovat onnistuneet.
Oikeastaan ainoa laajalti kritiikkiä ja kyseenalaistamista puoleensa vetänyt Ukrainan armeijan ratkaisu on ollut Bahmutin itsepintainen puolustaminen. Kaupungista on käyty kuukausia raskasta kulutustaistelua.
Ukrainan päätöstä pitää kiinni Bahmutista on perusteltu sillä, että taisteluissa kuluu enemmän venäläisiä kuin ukrainalaisia. Kriitikoiden mukaan niin sanottu vaihtosuhde heikkeni merkittävästi sen jälkeen, kun Bahmutin saarrostusuhka kasvoi.
Ukraina ei välttämättä ole saavuttanut Bahmutissa tavoitteitaan, kirjoittaa Twitterissä Ukrainan sodan tilannekarttaa ylläpitävä John Helin.
– Olen ollut skeptinen kulutusargumentin suhteen ja epävarma siitä, sitooko Ukrainan puolustustaistelu venäläisjoukot. Niin tai näin, nykytilanteen huomioiden varovainen ratkaisu on odottaa ennen kuin tuomitsee, sanoo puolestaan CNA:n Russia Studies -ohjelman johtaja Michael Kofman Twitterissä.
0:24
1:2 vai 1:7?
Kuinka paljon enemmän venäläisjoukot sitten kärsivät Bahmutissa tappioita kuin ukrainalaiset? Vastaus riippuu vastaajasta.
Ukraina on väittänyt, että yhtä ukrainalaistappiota kohden Venäjä menettää seitsemän sotilasta.
Länsimaiset asiantuntija-arviot ovat tarjonneet heikoimmillaan 1:2-suhdetta, Helin kirjoittaa.
– Emme tiedä, Kuinka paljon Bahmutin ylläpitäminen on maksanut Ukrainalle, hän jatkaa.
– Yleistunnelma vaihtuu hyvin nopeasti "kaikki on hävitty" -kannasta "olemme voittaneet" -kantaan. Kommentaattorit tarttuvat hyvin nopeasti mihin tahansa taisteluissa tapahtuvaan muutokseen, joka tukee heidän omaa kantaansa. Näin silloinkin, jos ei ole kunnollisia todisteita suuntaan tai toiseen.
Lue myös: Sotilasasiantuntija: Yli 800 venäläistä on kuollut jokaista edettyä kilometriä kohti Bahmutissa
Helin muistuttaakin, että esimerkiksi Severodonetskin, Hersonin ja Harkovan taisteluista saatiin kunnollinen kokonaiskuva vasta, kun jonkin verran aikaa oli kulunut.
– Minusta Bahmut näyttää yhä poliittisesti motivoituneelta lihamyllyltä. Sillä ei ole saavutettu juuri muuta kuin kalliilla hinnalla estetty Venäjältä (paikallinen) voitto, Helin toteaa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Bahmutin taistelu on raporttien mukaan lisäksi kuluttanut valtavasti Ukrainan vähenemään pain olevia tykistöammuksia.
Yhdysvaltalais- ja eurooppalaisviranomaiset ovatkin amerikkalaislehti New York Timesin mukaan huolissaan, että Ukraina riskeeraa kykynsä vastahyökkäyksiin tuhlaamalla ammukset Bahmutia puolustaessaan.
Estävätkö Ukrainan ongelmat vastahyökkäyksen onnistumisen?
Keväällä tai alkukesästä on äärimmäisen todennäköisesti edessä Ukrainan vastahyökkäys.
Hyökkäyssuuntia tulee todennäköisesti olemaan useita, Australian armeijan kenraalimajuri evp. Mick Ryan arvioi Twitterissä.
Ukrainan on aiempaa vaikeampi menestyä vastahyökkäyksissään, Ryan katsoo. Venäjä on rakentanut sekä itään että etelään tiuhoja puolustusvyöhykkeitä, joiden tarkoitus on sekä hidastaa ukrainalaisjoukkoja, että ohjata heitä valmistelluille "tappovyöhykkeille".
Ryan kuitenkin katsoo, että Ukrainalla on kykyä toteuttaa menestyksekäs vastahyökkäys, kunhan tiedustelu, ajoitus, koulutus ja toteutus onnistuvat.
– Hyvä johtajuus, joustava toteutus, määrätietoinen lähitaistelu ja tilaisuuteen sopeutuminen tulevat olemaan elintärkeitä taktisen ja operatiivisen menestyksen suhteen. Onneksi nämä ovat asioita, joita olemme nähneet ukrainalta läpi sodan, Ryan arvioi.
Lue myös: Kenraali tylyttää venäläisen kollegansa hyökkäystä: "Mielikuvituksetonta ja yllätyksetöntä – Gerasimov kiirehtii kohti tappioita"
Ryanin vaatimuslistalla on seikkoja, joiden puutteesta tai vajavaisuudesta erityisesti kriittisen raportin kirjoittanut Grant on Ukrainan armeijaa kritisoinut.
– Nykyinen loistava taistelu nojaa aivan liian voimakkaasti ukrainalaisten rohkeuteen ja liian vähän hyvään puolustuksen hallintaan ja organisointiin tai jatkuvalla ja kehittyvällä koulutuksella hankittuihin oppeihin ja taitoihin.
Grant näyttäisi osalle vanhoihin tapoihin kangistuneista komentajista ovea ja pestaisi tilalle nuorempia, ketterämpiä ja taistelukokemusta keränneitä sotilaita.
Vanhoilla komentajilla on kyllä ollut paikkansa ja tehtävänsä, Grant muistuttaa.
– Nyt kuitenkin tarvitaan uusi tapa taistella. Sellainen, joka arvostaa ihmishenkiä ja ymmärtää, miten taktiikka ja strategiaa parantamalla voidaan käyttää rajalliset kansalliset resurssit maksimaalisesti, Grant jatkaa.
– Rohkeuteen luottaminen on aivan liian kallista Ukrainalle pitkässä juoksussa. Verta vuotaa liian paljon ja se voi koitua kansalle kohtalokkaaksi.