Karri Kiven korvannut Jouko Myrrä on saanut Ilveksen aivan uuteen lentoon SM-liigassa. Peliuransa 39-vuotiaana lopettanut Myrrä on pitkän linjan kiekkomies, joka on edennyt valmentajaurallaan rauhallisesti Ilveksen C-junnuista. Kuka on tämä vähän mystisen oloinen tamperelainen?
Päävalmentaja Jouko Myrrä saapuu tarkkaan sovittuna ajankohtana haastatteluun Hakametsän jäähalliin Ilveksen pukukopin eteen. Hän puristaa kättä kuin viiden mämmituokkosen voimaannuttama Juha Mieto. Terävä katse on porautunut suoraan vierailijan silmiin.
Kasvoilta paistaa hommia huhkineen miehen terve puna, jonka voisi kuvitella tulleen kesämökin mottitalkoista. Ei, Myrrä on saanut juuri päivän jääharjoitukset ja kapteenipalaverin hoidettua.
Nyt on aikaa juttuhetkeen ennen kuin hän kääntää polkupyöränsä nokan kohti 2,5 kilometrin päässä sijaitsevaa kotiaan. Sillä menopelillään hän kulkee työmatkat kesät ja talvet, satoi tai paistoi.
Myrrä, 50, näyttää ulkoisesti siltä kuin hän voisi hypätä saman tien SM-liigajoukkueen kolmosketjuun. Ryhti on sellainen, jota hän todennäköisesti tavoitteili asiakkailtaan työskennellessään nuorempana kesät fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Lihaksikkaat kädet ja jalat kertovat pitkästä urasta, sen jälkeisistä treenitunneista ja aktiivisesta elämästä.
Hänellä on päällä pienellä pintahiellä marinoitu CCM:n treenipaita, joka on tuttu viime viikkojen haastatteluista.
Ilveksen uusi päävalmentaja vaikuttaa mieheltä, joka kuristuisi henkisesti liian virallisessa kauluspaitaelämässä. Hän rakastaa sitä hetkeä, kun saa astua valmentajan toppapuku päällä jäälle tekemään jääkiekkojoukkueestaan paremman.
Luistimilla jäälle. Se on lähes pyhä hetki, paluu kotiin, joka tuntuu aina yhtä hyvältä.
Kun Myrrä astui Karri Kiven tilalle seitsemän ottelun jälkeen, Ilves oli sarjassa toiseksi viimeinen, eikä voittoja ollut kuin yksi. Myrrän aikana Ilves on kivunnut jo kuuden joukkoon.
Enää pitäisi tietää, että kuka on tämä Hakametsän MacGyver.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Köyhän miehen Teemu Selänne
Ilveksen valmentajien toimistohuone on niin matala, että Zdeno Chara saisi siellä oleskellessaan viidessä minuutissa pysyvän selkävamman. Jääkiekon ympärillä ainakin näennäisesti pyörivä glamourin sädekehä ei ulotu tähän tilaan.
Valmentajien työpöydän jatkeeksi on integroitu taktiikkataulun kuin alleviivauksena, että nyt ollaan jääkiekkoympäristössä eikä rakennusmiesten taukoparakissa.
Jouko Myrrä
- Syntynyt 20. maaliskuuta 1969 Tampereella
- Vasen laitahyökkääjä, ampuu vasemmalta
- SM-liigassa (Lukko, TuTo, Pelicans) 196 ottelua (31+18), ykkösdivisioonassa 265 ottelua (185+122)
- Pelannut ulkomailla Saksassa Duisburgissa sekä Itävallassa Lustenaussa ja Feldkirchissä
- Ykkösdivisioonan herrasmiespelaaja 1992 ja 1993
- Lopetti pelaajauransa 2008
- Aloitti valmentamisen Ilveksen C-nuorissa vuonna 2009
- Valmensi Iveksen A-nuoret runkosarjan voittoon 2015, ja palkittiin kauden jälkeen sarjan parhaan valmentajan palkinnolla
- Valmensi vuonna 2016 Ilveksen A-nuoret SM-kultaan
- Siirtyi apuvalmentajaksi Ilveksen SM-liigajoukkueeseen kaudeksi 2016-17
- Yksi poika aiemmasta avioliitosta, opiskelee liikunta-alaa Vierumäellä
Myrrä kertaa hyvällä itseironialla pelaaja-uraansa. Hän sanoo olleensa parhaimmillaan D-junioreissa, 12–13-vuotiaana.
– Talousmielessä pelaajaurani on nurinkurinen. Olin väärään aikaan hyvä, sellainen lapsitähti, Myrrä kertoo hymynkare suupielessä keskivahvalla Tampereen murteella.
Hyvät geenit ja lapsuuden monipuoliset urheiluharrastukset muokkasivat alaraajat singereiksi, jonka avulla hyökkääjä pystyi tikkaamaan vastustajien ohi läpiajoihin. Pelinäkemys ja varsinkaan puolustuspeli eivät kehittyneet, kun Myrrä pystyi loistamaan yhdellä yhtä vastaan -tilanteissa.
– Olin sellainen köyhän miehen Teemu Selänne. Nopeampi kuin kukaan muu. Elin siitä.
Hän sanoo tajunneensa pelin syvällisemmät lainalaisuudet vasta kolmekymppisenä ollessaan loukkaantuneena valmentajien apuna. Hetkinen, tässä pelissä pitää välillä suojella omaa maaliakin! Ketjussa on muitakin pelaajia, joiden kanssa tehtävä yhteistyö on avain onneen!
Myrrä oli tähtipelaaja ykkösdivisioonassa mutta rivipelaaja SM-liigassa. Divari oli kuitenkin aivan eri kantimissa 1990-luvulla kuin nykyään. Parhaat joukkueet haalivat kovalla rahalla kokeneita pelimiehiä. Vuonna 1992 KooKoossa pelatessa ykkösdivarin tähdistökentällisen toisella laidalla oli muuan Jere Lehtinen.
– En ollut tarpeeksi kova raivaamaan nuorena paikkaa SM-liigassa. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että sain leipäni 19 talvea pelaamisesta.
Tappio Ferrarille lopetti uran
Myrrä kävi jo 1990-luvulla hakemassa pohjat saksan kieleen Duisburgista. Uransa viimeiset seitsemän kautta hän vietti Itävallassa ykkös- ja kakkosliigassa.
Jos Myrrä oli pelaajana köyhän miehen Selänne, Itävaltaa hän kuvailee "köyhän miehen Sveitsiksi".
– Omasta mielestäni pelasin urani parasta kiekkoa Itävallassa. Ymmärsin, että jääkiekkossa voi tehdä muutakin kuin kärkkyä läpiajoja.
Ura jatkui 39-vuotiaaksi asti. Myrrä oli tehnyt päätöksen, että hän lopettaa, kun ei ole enää joukkueen nopein luistelija. Tilanne tuli esiin Feldkirchissä kaudella 2007–08, kun Marco Ferrari oli luistelukisassa nivusvaivaista Myrrää nopeampi.
"Olen mennyt sinne mikä on tuntunut sydämessä hyvältä. Ehkä se on sitten luonteen heikkoutta tai jotain."
– Ajattelin, että kun häviän Ferrarille, niin on hyvä aika lopettaa.
Myrrä sanoo tehneensä urallaan koomisiakin ratkaisuja seuravalinnoissa. Hän olisi esimerkiksi saanut lihavan sopimuksen Itävallan pääsarjasta Wienistä, mutta lähti pienemmällä diilillä kakkossarjaan, koska se tuntui paremmalta.
Ehkä se on sitä sisäistä hytinää, josta hän mainitsi Aamulehden haastattelussa.
– Olen mennyt sinne mikä on tuntunut sydämessä hyvältä. Ehkä se on sitten luonteen heikkoutta tai jotain.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Haamumitali kahden erän Lukko-ajasta
Myrrän peliuralta löytyy erikoinen yksityiskohta kaudelta 1993–94. Hän edusti TuToa, mutta pelasi yhden ottelun Rauman Lukossa.
Lukko oli ollut kiinnostunut TuTon hyökkääjästä jo aiemmin, mutta turkulaisseura ei suostunut siirtoon. Kun se saatiin läpi, oli Lukko hommannut jo Joensuusta Lubomir Kolnikin.
Myrrä sai pelata Turussa TPS:ää vastaan. Hänellä oli hyvä maalipaikkakin, mutta kiekko osui tolppaan. Asiat kääntyivät huonoon suuntaan, kun TPS sai tasavoimaisen 3–3-hyökkäyksen, ja hän lähti takakarvaamaan Esa Keskistä.
– Hän nappasi vähän yläkädestä, vauhti pysähtyi ja otin häntä kiinni väärältä puolelta. Essi iski takamiehen paikalta maalin ja vaihdossa valmentaja Vaclav Sykora näytti, että penkin päähän.
Sen pelin jälkeen oli edessä paluu TuToon. Hän sai sentään pelata samassa ketjussa vanhan ystävänsä Mika Välilän kanssa.
– Vällyn kanssa ollaan mietitty, että olisiko ura Lukossa jatkunut, jos se tolppaveto olisi mennyt sisään.
Esimerkiksi Eliteprospectin sivuilla Myrrälle on merkitty tuolta kaudelta pronssimitali Lukossa. Siinä on kuitenkin aika lailla värityslisää.
– Ei sentään kahden erän pelaamisella mitalia saa.
"Ensin pitää tehdä kisällin työt"
Myrrä sanoo olleensa keskinkertainen pelaaja, jonka kuukausiansioista ei jäänyt säästöön uran jälkeistä elämää varten.
Valmistutuminen lopettamiseen alkoi jo varhain. Myrrä opiskeli hierojaksi, ja hän työskenteli Turun aikana Kaarinassa kesäisin fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Pelicansin aikana hän valmistui liikunnanohjaajaksi.
Kutsu liikunnan ja urheilun pariin oli kova. Itävallan Dornbirnissä Myrrä työskenteli pelaamisen ohella valmennuspäällikkönä.
Myrrä aloitti vuonna 2009 Ilveksen C-nuorten päävalmentajana, ja työ piti häntä pesissä neljä kautta.
– Monet sanoivat, että mikset Jokke yritä jo ylemmälle oksalle. Ajattelin niin, että ensin pitää tehdä kisällin työt. En valmenna sen takia, että saisin siitä rahaa.
Kolmen A-junnuvuoden jälkeen oli aika siirtyä SM-liigajoukkueen apuvalmentajaksi. Ison yleisön silmille nimi rävähti vasta, kun hän peri Kiveltä jääneen päävalmentajan paikan.
– Olen rehellinen ja vaatimaton työmies. Se ensimmäisten viikkojen huomio ei vaikuttanut minuun mitenkään.
Jääkiekkovalmentajien bravuureihin kuuluu todistella, etteivät he seuraa mediaa. Eräs takavuosina valmentanut SM-liigakoutsi totesi tämän kerran iltapäivälehti taskussaan.
Myrrä sanoo saman, mutta tuhannen uskottavuuskertoimella.
– En lue aamuisin kuin Aamulehteä, ja sieltäkin enemmän muita urheilu-uutisia kuin jääkiekkoa, Myrrä heittää.
Ja sosiaalinen media? No, jokainen saa itse päätellä.
– Minua koskevat jutut eivät määrittele minua koutsina tai ihmisenä. Sen tekevät enemmänkin jätkät kopissa ja kentällä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Junnuissa liiankin spartalainen
Niin, jätkät kopissa.
Myrrä on nyt puhunut paljon siitä mitä hän ei tee, mutta vieläkin olennaisempi olisi tietää, että mitä hän tekee.
Päävalmentajan tehtävässä joutuu kokonaisuutta hahmottamaan täysin eri tavalla kuin apuvalmentajana. Myrrällä on päävalmentajakokemusta junioreista, mutta liigakiekossa paineet muuttavat työskentelyilmapiiriä, jos perusasiat eivät ole pilkuntarkasti niitattuna.
– Fysiikkavalmennus on langennut usein minulla, mutta isoimmat kiksit saan jäällä tapahtuvasta toiminnasta tai ottelutapahtumasta.
Myrrän entiset ja nykyiset työtoverit kuvailevat häntä sydämelliseksi ihmiseksi, jolla on iso intohimo jääkiekkoa ja kehittymistä kohtaan.
Ex-maalivahti Niklas Bäckström sanoi Telian SM-liigalähetyksen studiossa, että kaikissa hänen uransa menestyneissä joukkueissa on ollut yhteistä arjen kurinalaisuus. Joukkueen tekemiset ja menemiset on määritelty minuutin tarkkuudella, eikä lipsumisia sallita.
Tunnistatko itsesi?
– Jälkeenpäin ajateltuna junnupuolella olin liiankin spartalainen. Sairaalloinen kyttääminen tai lillukanvarsiin tuijottelu ei ole järkevää, vaan tärkeämpää on, että kokonaisuus toimii.
Jääkiekkovalmennus on muuttunut ihmisläheisempään suuntaan, mutta taustalla kytee edelleen mielikuva hokikoutsista, joka heittää tauolla alisuorittaneen joukkueen pukukopissa dexalit seinään ja murskaa mailan seinään.
"Joskus viesti menee paremmin kuiskaamalla."
Myrrä sanoo, että joskus pitää ääntäkin korottaa, jos äijäkielellä sanottuna "kustaan muroihin".
– Joskus viesti menee paremmin kuiskaamalla, Myrrä sanoo ja feidaa ääntä malliksi pienemmäksi.
Ilveksen valmennustiimi on verrattain SM-liigajoukkueeksi pieni. Myrrän lisäksi siihen kuuluvat kakkosvalmentaja Olli Salo, maalivahtivalmentaja Markus Korhonen ja fysiikkavalmentaja Juha Koskela.
Päävalmentaja korostaa moneen otteeseen tiimityön merkitystä.
– Jos ottelupalaveri alkaa 10.00, kyllä aika hyvin katsotaan Ollin Greenwichin tarkassa ajassa olevasta kellosta, että lähdemme tästä kello 9.59 ja pukukopin ovi sulkeutuu tasalta.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Myrrän Jokke, ei liigabrändi
Myrrän puheista kuultaa haastattelun aikana läpi vanhan koulukunnan hokijannun huumori. Voiko se elää vieläkin valmentajan koventuneessa maailmassa?
– Hyvässä elämässä on aina pientä pilkettä silmäkulmassa. Jääkiekko on kuitenkin peli, jossa pakottamalla ei tule mitään. Salilla ja kaukalossa tehdään töitä tosissaan, mutta kun työt on tehty, hymyillään.
Moni muukin tulokasvalmentaja on ollut SM-liigauransa alussa raikas ja reipas, mutta parin vuoden painekattilan jälkeen ryhti on alkanut painua kumaraan ja ilme muuttunut sameammaksi. Ilo on kateissa, ulkoa tulleet odotukset ovat pumpanneet sen pois.
Ja mikä pahinta, jääkiekko alkaa tunkeutua olohuoneeseen.
– Elämäni on hallin ulkopuolellakin hienosti. Pystyn erottamaan mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, valmentaja vakuuttaa.
Keskustelu Myrrän kanssa on kestänyt jo sen verran, että tuntuu hyvältä ajatukselta päästä välillä paikkaan, jossa ilma vaihtuu hieman paremmin.
"Kun ihmiset puhuvat minun kanssani, he puhuvat Myrrän Jokken kanssa. Eivät SM-liigan päävalmentajan, joka haluaa brändätä jotenkin itsensä."
Myrrä on puhunut paljon, mutta joku erottaa hänen puheensa useimmista muista jääkiekkovalmentajista. Hän ei ole juurikaan heittänyt ilmoille kiekkokoutsien puheesta tuttuja anglismeja tai hienoja lajitermejä, joissa on korea kuorrutus mutta vähän sisältöä.
Ilvespersoona käyttää mieluummin vanhan kansan viisauksia ja sananlaskuja, kuten "tyhmä oppii omista virheistä ja viisas kaverin virheistä".
– Kun ihmiset puhuvat minun kanssani, he puhuvat Myrrän Jokken kanssa. Eivät SM-liigan päävalmentajan, joka haluaa brändätä jotenkin itsensä.
Myrrältä kysyttiin jo kymmenen vuotta sitten haastattelussa, että mikä on hänen haaveensa valmentajana. Se ei ole muuttunut. Hän haluaa vielä jonain päivänä valmentaa saksaksi Sveitsissä.
– Uskon elämässä ja urheilussa siihen, että jos tekee arjen asiat niin hyvin kuin mahdollista, pystyy iltaisin sulkemaan silmänsä ja olemaan sinut itsensä kanssa.
Sitten Myrrän Jokke moikkaa vielä huoltajia ja lähtee pyörällä kotiin.