Puoluejohto vakuutti tukeaan Marinille, ja osa puolueväestä näki hänet median uhrina.
– Tulee surullinen olo, että ihmisellä ei ole oikeutta yksityiselämään. Toivottavasti mahdollisimman moni voi nauttia vapaa-ajastaan niin, että media ei siitä uutisoi ja räävi, totesi SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.
Bilevideoiden julkaisemista on perusteltu sillä, että pääministerin vapaa-ajan käyttäytymisellä on yhteiskunnallista merkitystä. Poliitikoilla on oikeus yksityisyyden suojaan, mutta se on lain mukaan kapeampi kuin tavallisten kansalaisten.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ei suostunut uskomaan, että Marinin bilekohu rapauttaisi suomalaisten luottamusta pääministeri-instituutioon.
– Olen varma siitä, että suomalaiset osaavat nähdä eron yksityiselämän ja julkisten tehtävien välillä.
Lindtman voi toki olla oikeassa.
Sanna Marin on kuitenkin Suomen pääministeri myös vapaa-ajallaan. Villeillä videoilla tanssii monien suomalaisten silmissä Suomen pääministeri, eikä pelkästään tavallinen, 36-vuotias Sanna.
Tämän Marin ymmärtänee myös itse.
– Eipä tässä työssä kauheasti ole yksityisyyttä. Se on hyväksyttävä, ja se on osa tätä työtä. Toivon mukaan minullakin on joskus mahdollisuus palata omaksi tavalliseksi itsekseni tämän instituution jälkeen, Marin totesi viime syksynä pääministerin haastattelutunnilla Ylellä.
Marin on tietoisesti ravistellut pääministeri-instituutiota
Ministereillä ei ole työaikoja, eikä pääministerin tehtäviin ja yksityiselämään liittyvää some-viestintää voi käytännössä erottaa toisistaan.
Siksi ministerin käsikirja kehottaa poliitikkoja asialliseen viestintään myös sosiaalisessa mediassa.
Marin on kuitenkin some-käyttäytymisellään halunnut myös ravistella pääministeri-instituutiota.
– Itse kyllä toivon, että voin omalta osaltani hieman ravisutella tätä instituutiota. Olen nuoremman sukupolven edustaja, ja kyllä se näkyy siinä, millä tavalla työtäni teen ja elän.
Mikä on pääministerille sopivaa käytöstä?
Videot vuotivat julkisuuteen Marinin tietämättä, ja yksityiseksi tarkoitettujen videoiden päätyminen julkisuuteen lienee kenelle tahansa kova paikka.
Silti Marin on vaikeaa nähdä median uhrina.
Asian ympärillä käytävä julkinen keskustelu olisi mitä luultavimmin erilaista ilman aiempia bilekohuja.
Lisäksi pääministeriltä voi odottaa myös vapaa-ajalla harkintakykyä sen suhteen, keiden kaikkien kanssa hän jakaa ei-julkisuuteen tarkoitettuja asioita.
Julkisuuteen vuotaneilla videolla Marin ei toki syyllisty mihinkään laittomaan tai edes moraalittomaan käytökseen, vaikka häntä onkin vaadittu menemään huumetestiin.
Pääministerille sopiva käyttäytyminen on asia erikseen.
Se punnitaan eduskunnan ja viime kädessä kansalaisten luottamuksena.
Mikään laki ei vaadi pääministeriä käyttäytymään edes asiallisesti vapaa-ajallaan – toisin kuin esimerkiksi poliiseja tai korkeita virkamiehiä, joita koskee käyttäytymisvelvoite myös vapaa-ajalla.
