Kolmenkympin kriisi voi sekoittaa elämän täysin. Helmen lukijat paljastavat, kuinka kovalle aikuiselämään astuminen otti.
Kysyimme Helmen lukijoilta, onko heillä ollut kolmenkympin kriisiä. Suurin osa kyselyyn vastanneista, 71,4 prosenttia, ei edes ymmärtänyt, mistä kolmenkympin kriisistä on kysymys. Vastanneista 10,8 prosenttia oli sen sijaan kokenut kriisin, mutta muisteli sitä hymyssä suin. Masentavana aikana kolmekymppiseksi tuloa piti 9,8 prosenttia vastanneista. Vastanneista 8,1 prosenttia kuvaili kolmenkympin kriisiään peräti kammottavaksi.
Osa lukijoista oli joutunut kolmekymmentä täytettyään elämässään aivan pohjalle. Ihmissuhteet ja jopa mielenterveys oli tuolloin kovilla.
"Silloin tuntui että elämä on ohi ja tuli sekoiltua aika pahasti. Sen jälkeen ei mikään vuosikymmen ole sattunut yhtä pahasti." Voi voi
"En halua edes muistella sitä aikaa kolmenkymmenen ja neljänkymmenen ikävuoden välillä. Minulle tuli todella paljon elämämuutoksia lyhyessä ajassa muutamaa vuotta ennen kuin täytin kolmekymmentä: kotoa muutto toiselle paikkakunnalle, avioituminen, lapsen syntymä, mieheni suku joka yritti painostaa samaan naisen rooliin, jota lähdin kotoani pakoon. En alistunut paasaajan ja toisten tahtoon myöntyvään rooliin, joten minusta tuli etenkin anoppini ja kälyni inhokki. Perheelleni ja minulle sekä läheisillemme sattui kaikenlaista ikävää. Itse sairastuin astmaan ja monikemikaaliyliherkkyyteen. Jäin ammatillisesti tuuliajolle vuosiksi, koska oireeni olivat niin pahat eikä sopivaa lääkitystä tahtonut löytyä. Minut leimattiin omassa työvoimatoimistossani ja terveyskeskuksessammekin huomionkipeäksi, mielenterveysongelmaiseksi ja työnvieroksujaksi. Tuntui että kaikilla muillakin oli jotain nimenomaan minua vastaan, ainoastaan aviomies piti puoliani. Jouduin paikkakuntani työttömien yhdistyksessä lähinnä naispuolisen toiminnaohjaajanarsistin kiusaamisen kohteeksi. Aloin käyttää liikaa alkoholia ja masennuin pohjamutiin. Onneksi pääsin puolessa vuodessa, työsopimukseni loppuessa, takaisin tolpilleni. Lopulta aloin kuitenkin yrittää epäonnisesti korjata menneitä vääryyksiä muun muassa haukkumakirjeitä ja tekstiviestejä asianosaisille ja lehtiinkin väsäämällä. Oli hyvä etten joutunut kunnianloukkauksesta oikeuteen - vaikka olinkin oikeassa." Oppisopimuspelle
"Parisuhteeni oli maissa, löysin uuden miehen, laitoin poikki vanhan ja kadun tekoani. Ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen, ei olisi pitänyt lähteä seikkailemaan. Elämäni on ollut alamäkeä ja tyytymättömyyttä siitä lähtien." Heidi
"Sekosin kyllä ihan totaalisesti. Naureskelin aina mokomille kriiseille, ikäkö ongelma..pah. Sitten kun se kolmonen oli aloittavana numerona, niin jo kirpaisi. Hämmennyin, kiukustuin ja surin. Kunnes järki palasi päähän. Nyt lähenen seuraavaa etappia, saapi nähdä kilahtaako mammelin nupissa ensi vuonna kun ikä alkaa nelosella, Hih. Nyt vaikka vannoisin, että iisibiisisti kestän kyllä." Mammeli72
Kolmekymppisiltä naisilta odotetaan liikaa
Kolmekymppiseksi tulo voi jopa laukaista masennuksen. Ympäristön paineet ovat kovat etenkin naisille.
"Kaikki ystäväni alkoivat yhtäkkiä saada lapsia ja ostaa asuntoja. Meille kumpikaan ei ollut mahdollista haluista huolimatta, ja ympäristön paineet olivat tosi vaikeat. Hetken rauhaa ei saanut, vaan mitä enemmän ympäristössä esimerkiksi syntyi vauvoja, sitä enemmän niitä meiltäkin alettiin tivata. Kolmekymppisenhän kuuluisi olla perheellinen. Typerää ja ahdistavaa." Kolmekymppinen
"Ironista kyllä, minulle iski kolmenkympin kriisi vasta kun täytin 31. Silloin jotenkin tajusin että olin yli 30 ja että minulla ei ollut lapsia enkä ollut naimisissa. Naisena nykypäivänä paineet ovat ihan käsittämättömät. Uralla pitäisi menestyä, palkan pitäisi olla hyvä ja samalla pitäisi olla perhe, omakotitalo ja onnellinen avioliitto. Kun täytin 31, alkoivat sukulaiset ja perhetuttavat asettaa paineita, kuten "kohta olet liian vanha saamaan lapsia". Poikaystäväni äiti saarnasi minulle siitä miten vaihdevuodet saattavat tulla jo kolmekymppisenä. Jopa yksi lapseton naapurin mies tuli kertomaan minulle kuinka minun pitäisi huomioida että lapsen saaminen ei ole itsestään selvää. Kolmenkympin kriisi ei minun mielestä johdu siitä että en itse olisi tyytyväinen elämääni, vaan siitä että ympäristöni asettaa minulle ihan naurettavia paineita. Miehet pääsevät niin paljon helpommalla. Nykypäivän tasa-arvo yhteiskunta aiheuttaa epänormaalit paineet naiselle. " Kukka
Kolmekymppisenä on aika nähdä maailmaa
Jotkut muistelevat kolmenkympin kriisiään kaiholla. Kolmekymppisenä on viimeistään aika ottaa ilo irti elämästä.
"Halusin nähdä maailmaa ennen "paikoilleen jämähtämistä". Niinpä lähdin matkaoppaaksi pariksi vuodeksi ja juhlin kolmekymppisiä monta kertaa Kreikan auringon alla." Emma
"Kolmenkympin kriisi oli yhtä menoa, se päättyi vasta uuteen avioliittoon." Ape
Mikä ihmeen kolmenkympin kriisi?
Suurimmalle osalle kyselyymme vastanneista kolmenkympin kriisi on täysin vieras asia. Kolmekymppisenä voi elää elämänsä parasta aikaa.
"On ollut niin paljon tavallista työtä ja touhua elämässä, etten ole edes tullut ajatelleeksi, että olisi olemassa joku kriisi tuolloin - en käsitä koko asiaa." Ninni
"Hölynpölyä kolmenkympin kriisit! Ikäkriisi tulee vasta, kun ikä alkaa oikeasti näkyä ja tuntua kehossa, naamassa ja muutoinkin omassa lähipiirissä. Eli joskus neljänkympin jälkeen. Silloin ei ole enää juuri mahdollisuuksia suuriin muutoksiin esim. työelämässä ja lapsien tekoaika on ohi, lapset lentämässä kotipesästä, omat vanhemmat kuolemassa, Silloin elämässä yleensäkin tulee eteen menetyksiä ja luopumisia. Peilistä tuijottaa aamuisin ihan outo ihminen ja ei vain enää suoriudu tehtävistään yhtä ripeästi kuin nuorempana. Silloin voi tulla ikäkriisi ja rajukin sellainen." Höpsistä
"Kolmenkympin lähestyessä tunsin viimeinkin itseni aikuiseksi naiseksi. Lähdin opiskelemaan ja tein muitakin positiivia muutoksia elämässäni. Nyt 33-vuotiaana olen erittäin tyytyväinen ikääni. En ikinä tahtoisi olla 10 vuotta nuorempi, niin epävarma ja identiteetti hukassa. Tämä on hyvä ikä!" Mimmi
"Minulla oli silloin kaksi kouluikäistä lasta ja olin juuri saanut kolmannen. Joten elämä oli aivan ihanaa! Kaunis koti meren äärellä, molemmilla vanhemmilla työpaikat eikä taloudellisia huolia. Tässä hetkessä elämä kolmekymppisenä voisi olla erilainen. Epävarma taloudellinen tilanne, muuttunut maailma jne. Minä olin kolmekymppinen 35 v. sitten." Jo mummo
Teksti: MTV3/Helmi
Kuvat: Shutterstock/Lana K/Andresr/Roman Shinicin