Se voi yllättää jo kaksvitosena, tai sitten se antaa odottaa tuloaan hyvän matkaa yli 30. ikävuoden. Parempi on, jos antaa kolmenkympin kriisin tulla vain. Sisäinen ääni, joka herättää sinussa levottomuutta kun olet kriisin kourissa, kuuluu oikeastaan sydämellesi. Kriisi vain vääntää volyyminappulaa kovemmalle.
30 on ihmiselle maaginen puoliväli. Parikymppisenä sitä voi vielä kuvitella pysyvänsä ikuisesti nuorena, mutta neljänkympin jälkeen ikääntymistään ei enää voi kieltää. Naiselle 30. ikävuosi tarkoittaa, että hedelmällisestä aikuisuudesta on enää puolet jäljellä.
Kolmenkympin kriisi käynnistyykin monilla naisilla juuri biologisen kellon tikityksenä. Kiistaton totuus rävähtää lapsettoman silmille: yli puolet siitä ajasta, jona olisi voinut saada lapsia, on jo "haaskattu". On päätettävä, haluanko ylipäätään lapsia. Onko minulla taloudelliset mahdollisuudet antaa heille sellainen lapsuus kuin haluaisin? Löydänkö ikinä miestä, jonka kanssa voisin perustaa perheen?
Tai ehkäpä hyppysissä onkin jo mies. Eikö se nyt millään voisi jo suostua lisääntymään, eikö se taukki ymmärrä, että naisilla on asian kanssa kiire, toisin kuin miehillä, jotka voivat saada vauvoja eläkepappoinakin?
"Olenko pelkkä siitosori?"
Mieluisan kumppanin löytäneillä naisilla kolmenkympin kriisi voi kärjistyä polttavan kuumaksi vauvakuumeeksi, jonka riepottelema potilas ohjaa aina keskustelun lapsiin eikä malta muuta ajatellakaan kuin vauvannimiä ja potkupukuja.
Pahimmillaan lapsi hankitaan kiireellä Sen Väärän kanssa, tai Se Oikea pakenee kokiessaan, että rakkaus on muuttunut painostukseksi, eikä nainen näe hänessä enää muuta kuin siitosorin.
