Venäjän hyökkäys Ukrainaan hallitsee oikeutetusti YK:n yleiskokouksen avajaisviikkoa. Silti valtionjohtajien ajan olisi hyvä riittää muuhunkin, kirjoittaa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Janne Puumalainen.
Kansainvälisen politiikan ja diplomatian superviikko käynnistyy tänään tiistaina YK:n päämajassa New Yorkissa, kun järjestön 77:s yleiskokous tuo maailman johtajia yhteen.
Suomen puheenvuoro yleiskokouksen avajaisviikolla on heti ensimmäisten joukossa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nousee puhujankorokkeella Suomen aikaa illalla seitsemän jälkeen. MTV Uutiset Live näyttää puheenvuoron suorana.
Ei tarvitse olla kovin lahjakas ennustaja arvatakseen, mikä teema Niinistön ja monien muiden puheissa nousee suureen rooliin. Se on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Näin kuuluukin olla – onhan kyseessä räikeä kansainvälisen oikeuden loukkaus, jonka aikana Venäjä on tehnyt raakalaismaisia tekoja pienemmässä naapurimaassaan.
Viikon odotetuimman puheen pitää Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Hän ei saavu paikalle, vaan puhuu nauhoitetun videon välityksellä. Video on nauhoitettu siitä syystä, että Ukrainan mukaan Venäjä on ennenkin yrittänyt häiritä Zelenskyin puheen signaalia ja yrittäisi sitä luultavasti jälleen.
Videoviestin lähettämisestä jouduttiin äänestämään YK:ssa viime viikolla. Vastaan äänestivät Venäjä, Valko-Venäjä, Kuuba, Eritrea, Nicaragua, Syyria ja Pohjois-Korea.
Ei mikään varsinainen menestyjien kerho. Maajoukon kostumus kertoo osuvasti siitä, miten suosittu Venäjä YK:ssa tällä hetkellä on.
Länsimaat ovat hyökkäyksen jälkeen pidättäytyneet yhteistyöstä sen edustajien kanssa. Diplomaattilähteistä kerrotaan, että monet neutraaleina pysytelleet maatkin ovat tympääntyneet Venäjän edustajiin YK:ssa. He kun käyttävät kaikkien aikaa kokouksissa jaarittelemalla jotain, minkä kaikki tietävät olevan puutaheinää.
Ensi lauantaina nähdään, kuinka moni maa ylipäätään jaksaa istua kuuntelemassa Venäjän puhetta. Vai kaikuuko Kremlin satusetä Sergei Lavrovin höpinä vain tyhjälle salille?
Myös muut kriisit täytyy huomioida
Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan kuuluukin olla viikon ykkösaihe ja asia, johon suhtautumista seurataan kaikkien maiden puheissa. Sopii kuitenkin toivoa, ettei se jyrää alleen kaikkea muuta.
Akuutteja yhteisiä toimia vaatisivat myös ainakin ilmastokriisi ja ruokakriisi. Lisäksi osa koronapandemian sosioekonomisista seurauksista alkaa näkyä vasta nyt.
Äärimmäisistä sääoloista kärsineet maat tarvitsevat apua. Pakistanissa yli tuhat kuoli ja aineelliset vahingot ovat nousseet kymmeniin miljardeihin euroihin.
On myös huolia maailmantaloudessa, energiakriisi ja niin edelleen.
Jos länsimaat keskittyvät diplomatiassaan pelkästään Ukrainaan ja jättävät niin sanotun globaalin etelän ongelmat vähälle huomiolle, voi se entisestään syventää jakoa näiden kahden maaryhmän välillä. Se helpottaisi myös Venäjän ponnisteluja löytää uusia yhteistyökumppaneita.